Voiko pesänjaon suorittaa sitten, että tehdään vain ositus leskelle?

mieheni kuoli -89 ja jätti velkaisen kuolinpesän, minä ja alaikäiset poikani maksoimme velkoja saamillamme vakuutusrahoilla(velkojat olisivat vieneet muuten meiltä kodin )maksoin 10vuotta vielä pankki lainoja , kuolinpesä on nyt velaton.kuolinpesä omistaa tällä hetkellä omakotitalon ja noin 30ha metsää. onko pojillani ja minulla oikeus vaatia jaossa nuo rahat jotka me käytettiin velkojen maksuun. mieheni ensimmäisestä avio-liitosta oleva poika ei osallistunut velkoihin. mutta on nyt vailla osuuttaan????

Kyllä pesän voi jakaa myös osittain. Eli irtoittaa jonkun osan kuolinpesästä. Me teimme näin. Kun äitini kuoli ja hänellä oli perittyä omaisuutta johon isälläni ei ollut avioehdon mukaan oikeutta jaoimme pesän lähes heti niin että me lapset omistamme sen omaisuuden. Kuolinpesä jäi vielä olemaan ja kuolinpesä omistaa osan asunnosta jossa vanhempani asuivat. Meillä olen teettänyt nämä asiat aina lakimiehellä että menee kerralla oikein.

Ymmärsinkö minä nyt oikein, että isäsi on kiltisti maksellut talon velkoja yksin vaikka talo on puoliksi kuolinpesän omistuksessa. Jos te nyt ositatte sen asunnon niin te lapset maksatte niistä perintöveron vaikka te ette saa rahaa, koska asuntoa ei myydä. Isäsi varmaan ajattelee, että se voi olla kuolinpesänä ja te maksatte perintöveron sitten vain yhteen kertaan, kun isännekin kuolee. Jos te taas vaaditte isäänne maksamaan teille rahana perinnön, jonka isänne on oikeasti lunastanut äitinne kuoleman jälkeen, olette aika ahneita. Tuolle yhdelle kirjoittajalle niin jos hän on maksanut kuolinpesän velkoja yksin tai osan porukkaa kanssa niin sille ei kait voi mitään. Jos yksi vaatii jakamista on jaettava ja jos osa perillisistä on maksellut kuolinpesän velkoja niin se on tämän osan tappio. Olisi kannattanut jakaa se kuolinpesä ensin ja maksella vasta sitten sen talon velkoja niin olisi tulleet ne rahat itselle. Ei tuollainen käytös tietysti reilua ole ja välit siinä varmaan menee, mutta ei sille mitään voi.

Mää sulle pesän jaon näytän!

Meidän äitimme kuoli 1995 ja perä on yhä jakamaton. Kyllä ainakin silloin tuli perintövero maksuun. Samoin tuli mummon kuolipesän perintömaksuun ennen pesänjakoa. Mummo kuoli äitiä myöhemmin, 2000. 

Kuolleen puolison = hänen perillistensä osuus on se, joka oli olemassa hänen kuolinhetkellään. Ei vainajan jälkeen maksettua omaisuutta voi jakaa hänen perillisilleen, vaan lesken perillisille sitten aikanaan. Saattaapa olla, että jos leski on mennyt uudestaan naimisiin, hänen perillisinään on eri henkilöitä. Ei ole mitenkään harvinaista, että jossakin kuolinpesässä omistaa yksi osakas 1/4, toinen 1/36  ja joku muu 1/84 juuri siksi, että joku on perinyt sekä isänsä että äidin puolelta omaisuutta, joku taas vain sisarpuolena. Näin varsinkin sata vuotta jakamatta olleissa kuolinpesissä. 

Jos joku osakas on yhteisiä velkoja maksanut, hänen on viisainta pitää jokainen kuitti tallessa, kunnes kuolinpesä on jaettu. Siinä vaiheessa voi vielä vaatia velkojaan huomioitavaksi.

Juuri sitä varten perunkirjoitus tehdään, oliko se nyt 3 kk kuolinpäivästä, että jako ja vero määräytyy kuolinhetken mukaan. Perintövero määrätään silloin, kun perukirja toimitetaan verotoimistoon eikä vasta noin 130 vuoden kuluttua vainaan kuolemasta, kun jo 4. sukupolvi on veroa maksamassa ja osa osuuksista ehkä myyty.

Olisko vähän outoa, jos vaikka minä olisin myynyt äidiltäni perityn osuuden hänen isänsä jakamattomasta kuolinpesästä, se jaettaisi vuonna 2045 lopullisesti, ja sitten minun lapseni vasta maksaisivat minun äitini perintöveron jo ajat sitten pois myydystä perinnöstä? Tämähän olisi mahdollista, jos perintöveron joutuisi maksamaan vasta sitten, kun se jaetaan.

Kyllä perintövero on maksettava siinäkin tapauksessa, että hallintaoikeus talosta jää leskelle. Se tosin alentaa perintöveron määrää.

Perintöasioissa kannattaa aina ottaa yhteyttä osaavaan ja tunnolliseen juristiin. Sitä todistaa tämänkin ketjun vastaukset. Yksikään meistä ei ole edes linkittänyt tai lainannut perintökaarta eikä perintöveroa koskevia säädöksiä.

Ap, minäkin suosittelisin yhteydenottoa juristiin. Teidän tapauksessa pesäosuutensa voi joko myydä tai voidaan tehdä osittainen perinnönjako, jos muuta omaisuutta on. Eli jos joku pesän jäsen on maksanut kuolinpesän velkoja toisten puolesta, niin  voisi tehdä sellaisen kauppakirjan, jossa hän saa maksamaansa rahasummaa vastaavan osuuden kuolinpesästä eli niiden toisten osuuksista. .Meillä on kerran toimittu näin erään kuolinpesän jäsenen osalta. Yksi jäsen myi osuutensa sen vastineeksi, että toiset maksoivat hänen velkansa.

Perinnön voi myös jakaa osittain, me olemme jakaneet kaiken muun, paitsi synnyinkodin, emme tietenkään voi myydä asuntoa lesken alta. Siitä tehdään osittainen jakokirja, jotta jälkikäteen ei synny mitään epäselvyyksiä. Onneksi vainajalla oli henkivakuutus meidän hyväksi! Saatiin velat hoidettua.

(Maksaja toimii aika tyhmästi, jos maksaa ilman vastiketta toisille kuuluvia velkoja.) Mutta jos te olitte alaikäisiä, ja oma koti piti säilyttää, niin isältänne ymmärrettävää toimintaa maksaa velkoja alaikäisten lastensa puolesta ja pitää edes jotain tuttua elämänmuutoksessa. Milläs lapset tienaa. Mutta että asiat tulisi järjellisesti tehtyä, suosittelen juristia tekemään paperit.

Juuri noiden seikkojen vuoksi kannattaisi kaikkien asuntovelallisten ottaa velkasummaa vastaava henkivakuutus ja laittaa edunsaajaksi nimenomaan rintaperilliset. Näin selvitään veloista ja veroista järkytyksen keskellä.

Pesä joko jaetaan tai ei jaeta; ositus on osa pesänjakoa.

Mutta ota ensimmäiseksi yhteyttä asianosaavaan juristiin, vaikka oikeusaputoimistoon.



Perintövero on ollut ajankohtainen jo perunkirjoituksen jälkeen, lieneekö isä sitten maksanut sen teidän puolestanne, jos teillä ei ole siitä mitään havaintoa.



Jos perintövero pitäisi maksaa vasta perinnönjaon jälkeen, olisi edullista pitää varsinkin varakkaita kuolinpesiä jakamatta maailmantappiin saakka. Näinhän asia ei suinkaan ole, vaan vero määrätään heti kun tieto perukirjasta on verotoimistossa. Tai sitten velkaisessa kuolinpesässä ei ollut niin paljon omaisuutta, että olisi tullut veroa maksettavaksi.



En ole asiantuntija, mutta kyllä osittainen jako on mahdollista, jos yksi osakas haluaa osuutensa ja muut voivat edelleen omistaa kuolinpesän yhdessä.

Siitä pitää tietysti sopia perillisten kesken, että pesänjakoon tehdään vain ositus, ei perinnönjakoa ja pesä jatkaa siltä osin olemassaoloaan. Tilannehan on siinä mielessä helppo, että teillä perillisillä on riidaton päätös asiasta. Mutta ette toki voi pakottaa isäänne ositukseen - tai toki voitte pyytämällä pesänjakoa ja sitten kun ositus on tehty, voitte ilmoittaa, ettette halua pesää jaettavaksi perinnönjaon suhteen. Mutta jos isänne ei näin halua, niin kunnioittakaa hänen tahtoaan.



Oletteko ajatelleet sitä, että isänne voisi miettiä veroasiaa? Jos hän kuolee, niin hänen ei tarvitse maksaa osituksesta aiheutuneita perintöveroja vaan perilliset perivät siis sekä äitinsä että isänsä kuolinpesän ja näin perintövero tulee maksettavaksi vain kertaalleen äitinne kuolinpesästä, ei kahdesti kuten jos nyt ositus tehtäisiin. Ositushan on veronalaista tuloa!



Monet lesket miettivät näitä verokysymyksiä. Jos perillisillä ei ole suurta hinkua perintöön, niin näin se itse asiassa kannattaakin juuri hoitaa veroasioiden kannalta.



(Henk. koht. uskon, että ne vaatesäkit ullakolla eivät kerro tästä asiasta mitään... Isänne ajattelee vain parastanne, uskoisin....)

Mutta ota ensimmäiseksi yhteyttä asianosaavaan juristiin, vaikka oikeusaputoimistoon.

Perintövero on ollut ajankohtainen jo perunkirjoituksen jälkeen, lieneekö isä sitten maksanut sen teidän puolestanne, jos teillä ei ole siitä mitään havaintoa.

Jos perintövero pitäisi maksaa vasta perinnönjaon jälkeen, olisi edullista pitää varsinkin varakkaita kuolinpesiä jakamatta maailmantappiin saakka. Näinhän asia ei suinkaan ole, vaan vero määrätään heti kun tieto perukirjasta on verotoimistossa. Tai sitten velkaisessa kuolinpesässä ei ollut niin paljon omaisuutta, että olisi tullut veroa maksettavaksi.

En ole asiantuntija, mutta kyllä osittainen jako on mahdollista, jos yksi osakas haluaa osuutensa ja muut voivat edelleen omistaa kuolinpesän yhdessä.

Senhän takia esim. Patricia Seppälän kuolinpesää roikotetaan hengissä, jotta siitä ei tarvitse maksaa perintöveroa. Tuotoista totta kai tulee maksaa normaalit pääomaverot. Kyseinen kuolinpesä on suomen kahdenkymmenen rikkaimman "ihmisen" joukossa, joten kyllä tämä on ihan normaalia.

Juuri verotuksen välttämisen takia pesänjakoa pihdataan viimeiseen asti. Toki pesälle voi tulla veroja muista syistä, esim. jos pesä käy osakekauppaa, vuokraa ja myy kiinteistöjä jne.

näyttävät olevan tasoa "käsittääkseni voi" "ymmärtääkseni ei voi" - eli eipä näytä nyt olevan lakiasiantuntijaa paikalla. Mene ap sisaruksien kanssa reilusti lakimiehen juttusille ja mieluiten paperit kourassa, jos ne isältänne saatte.

Hei

Appiukkoni kuoli. Minä ostin vaimoni ja muiden sisarusten osuudet appivanhemmat osakehuoneistosta. Kauppakirjan kirjattiin anopilleni mautonta oikeus ja velvollisuus maksaa asumismuoto. Sisarukset lahjoittivat kukin 4999 euroa anopilleni ja tekevät saman mahdollisesti kahden vuoden kuluttua. Näin meillä.

Vierailija kirjoitti:

mieheni kuoli -89 ja jätti velkaisen kuolinpesän, minä ja alaikäiset poikani maksoimme velkoja saamillamme vakuutusrahoilla(velkojat olisivat vieneet muuten meiltä kodin )maksoin 10vuotta vielä pankki lainoja , kuolinpesä on nyt velaton.kuolinpesä omistaa tällä hetkellä omakotitalon ja noin 30ha metsää. onko pojillani ja minulla oikeus vaatia jaossa nuo rahat jotka me käytettiin velkojen maksuun. mieheni ensimmäisestä avio-liitosta oleva poika ei osallistunut velkoihin. mutta on nyt vailla osuuttaan????

Miehesi kuolinpesä on jaettava, jos yksi osakas = edellisestä avioliitosta oleva poika sitä vaatii. Voidaan tehdä osittainen pesänjako, kuten aloittajankin tapauksessa. Silloin irrotetaan vain yhden osakkaan osuus, ja muut voivat pysyä edelleen kuolinpesänä.

Miehesi pojan osuus on se, mikä on miehen perunkirjoituksessa merkitty hänen omaisuudeksi eikä se omaisuus, mitä nyt on kuolinpesän nimissä.  Sinun kannattaa vaatia ositusta miehesi kuolinpesän ja sinun osuudesta, eli se mitä miehesi perukirjaan on merkitty, jaetaan hänen perillisilleen ja sillä selvä. Kannattaa ottaa ulkopuolinen pesänjakaja, vaikka se vähän maksaakin.

On aika tavallista, että leski maksaa alaikäisten lastensa puolesta sekä perintöverot että kuolinpesän velat siinä tapauksessa, että perinnöksi jää vain velkainen koti.

Asianajaja vastaa:

Minulla oli vastaava asia hoidettavana. Puoliso oli yllättäen kuollut, kun asunto oli vielä "savupiippua myöten" vakuutena asunto- ym lainoista. Lapset olivat alaikäisiä ja leski maksoi lainat. Nyt lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Teimme osituksen, jonka lopputulos oli, että leski sai edesmenneen puolisonsa osuuden ½ asuinkiinteistöstä omistukseensa sitä vastaan, että oli maksanut ne lainat yksin. Siinä hankittiin arviokirja ja vieläpä verohallinnolta sitova ennakkopäätös - mitään veroa ei kenellekään tullut. 

Asiakas oli käynyt parissa parissa muussakin paikassa tarjoamassa toimeksiantoa, jota ei oltu uskallettu ottaa hoidettavaksi. 

Verot maksetaan tosiaan heti, siihen ei jakamattomuus vaikuta. Eli isä on maksanut sekä ne, että velat. Joten jos äidiltä ei jäänyt miljoonaomaisuutta, minusta pesän jakaminen nyt olisi vain isän kuppaamista ja aika törkeää.

Nyt kyllä joku käsittää väärin. osituksessa ei ns kumpikaan puoliso saa perintöä, kun kyse ei ole perimisestä, vaan avio-oikeuden perusteella tehtävästä osituksesta.

Perintövero perillislle on jo määrätty maksuun silloin toinen puolisko, jonka lapset ovat perineet, on kuollut.

Kuolinpesä sinänsä ei häviä osituksella. Se jatkaa olemistaan niin kauan, kun perinnönjako on tehty(ja perinnönjakokirja toimitettu verottajalle).

Sitten perintö ihan fyysisesti voidaan siirtää perillisille.

Järjestys: ositus, perinnönjakokirja, perinnön jakaminen.

Thats it- ei enää kuolinpesää.

Joskin leski, eli tässä tapauksessa isä saa asua talossa lesken vähimmäissuojan turvin kuitenkin loppuikänsä- eikä tätä hallintaoikeutta lakkauta edes lesken siirtyminen vanhustentaloon tms hoitolaitokseen, vaan hallintaoikeus päättyy vasta kun leski kuolee.

Että järkevintä on antaa lesken eläessä olla.

Ja muistot- mikä on niin rakasta kuin ne muistot, jos on puolisoaan rakastanut? ei siinä ole mitään pahaa, että surutyö ottaa aikaa. se on ihan normaalia, että haluaa muistaa, ja säilyttää edesmenneen puolison tavaroita.

Höpö höpö- Normaalitapauksessa perintövero lätkäistään perunkirjoituksesta 6-8 kk sisään maksettavaksi. Joissain tapauksissa on tehty testamentti, joka pitää tavallaan omaisuuden omistajattomana, eli perintöä ei vielä suoraan perilliset voi saada. Tällöin perintöveron maksatus lykkääntyy, kunnes se määrätty ehto testamentissa ns täyttyy.

Meillä taas kävi ja on taas käynyt niin, että ei maksettu, ei tulla maksamaan perintöveroja, koska kun perintö jakautuu useammalle, arvo jää niin pieneksi, ettei ole verotettavaa ollenkaan.

Mutta! Kyllä mieluummin ihmiset pitäisivät omat vanhempansa, kuin miettisivät perintöasioita.