Miksi monilla ihmisillä on hankala olo seurassani?

on monen aika kiusallista olla. Ehkä siinä syy, miksi seuraasi vältellään.

voihan se niinkin olla, en tosin usko että se on syy.

voihan se niinkin olla, en tosin usko että se on syy.

että silloin minua varmaankin kuvailtaisiin "hieman yksinkertaiseksi" tai muuta sellaista "oudon" sijaan.

Tulee sellainen olo, että he vaivautuvat ja sitten mä vaivaudun. En kestä hiljaisia ja vetäytyviä ihmisiä - en osaa olla heidän kanssaan. Ehkä just se, ettet puhu mitään "omituisia" tekee sen vaikutelman, että arvioit muiden oletettua omituista olemista ylemmyydentuntoisesti.



Tai sitten syy on ihan jotain muuta tai kuvittelet koko asian.

Tulee sellainen olo, että he vaivautuvat ja sitten mä vaivaudun. En kestä hiljaisia ja vetäytyviä ihmisiä - en osaa olla heidän kanssaan. Ehkä just se, ettet puhu mitään "omituisia" tekee sen vaikutelman, että arvioit muiden oletettua omituista olemista ylemmyydentuntoisesti.

Tai sitten syy on ihan jotain muuta tai kuvittelet koko asian.

voi toki olla että kuvittelen mutta en sitten välttämättä kuitenkaan. Olisi vain kiva tietää, voinko itse tehdä asialle jotain, en kyllä koe useimpien ihmisten kanssa oloani mitenkään kotoisaksi ja ehkä sitten käyttäydyn tahtomattani jotenkin ylikorostuneesti johonkin suuntaan. Ehkä oma vaivautuneisuuteni ja sen peittely-yritys sitten luo omituisen vaikutelman. Siis kun yritän kuitenkin olla sosiaalinen, se nyt tietysti on outoa jos ei sano yhtään mitään kellekään.

mutta ihmiset viihtyvät tosi hyvin seurassani. Veikkaan, että et ole oma itsesi muitten kanssa. Yrität olla kamalan kiva, yrität että susta pidettäisiin.

Sitten kukaan ei pidä, koska se on epäaitoa.

Mä olen herkkä tulkitsemaan ihmisistä viboja, ja vaivautuneet saavat minut ihan lukkoon. Tosin ylikompensoin sitä hilpeydellä ja puheripulilla, joten aivan seko vaikutelma minustakin tulee ja hiljaiset varmaan kärsivät seurassani yhtä paljon kuin minä heidän seurassaan.

Se vaan ihmetyttää, että miksi sinusta on käytetty sanaa outo.. minulle se tuo mieleen ihan jotain muuta kuin varovaisen, hiljaisen ihmisen.

Tulee sellainen olo, että he vaivautuvat ja sitten mä vaivaudun. En kestä hiljaisia ja vetäytyviä ihmisiä - en osaa olla heidän kanssaan. Ehkä just se, ettet puhu mitään "omituisia" tekee sen vaikutelman, että arvioit muiden oletettua omituista olemista ylemmyydentuntoisesti. Tai sitten syy on ihan jotain muuta tai kuvittelet koko asian.

voi toki olla että kuvittelen mutta en sitten välttämättä kuitenkaan. Olisi vain kiva tietää, voinko itse tehdä asialle jotain, en kyllä koe useimpien ihmisten kanssa oloani mitenkään kotoisaksi ja ehkä sitten käyttäydyn tahtomattani jotenkin ylikorostuneesti johonkin suuntaan. Ehkä oma vaivautuneisuuteni ja sen peittely-yritys sitten luo omituisen vaikutelman. Siis kun yritän kuitenkin olla sosiaalinen, se nyt tietysti on outoa jos ei sano yhtään mitään kellekään.

valmistuneita (eli ei mitään akateemisia). Puhuvat paljon toisista selän takana pahaa ja ovat tahdittomia muutenkin. Laukovat päin naamaa sellaisia asioita, että ihan hävettää. Heidänkin joukossa on kuitenkin muutama helmi, joilla on sivistystä. YHTÄ KAIKKI: älä tyydy tympeään (itseäsi tyhmempään) seuraan!

Siis sellaisten, joiden on pakko kertoa aivan kaikki itsestään, perheestään, naapureistaan ja työkavereistaan toiselle (= minulle) heti asioita ensi tapaamisella. Samoin sellaisten, jotka eivät osaa kuin haukkua kaikkia kohtaamiaan ihmisiä heidän selkiensä takana (minulle).



Ap, onko sinulle koskaan eritelty, mitkä asiat sinussa tekevät sinusta "omituisen" muiden silmissä? Onko sinulla esim. erityisen matala, korkea tai käheä ääni? Tuskin sinä sentään olet mikään yksisilmäinen kyklooppi ulkoavaruudesta, joka lähettelee tahtomattaan outoja viboja ympäristöönsä (sori, olen vähän väsynyt). =D

olen sellainen, että haluaisin että kaikki pitävät minusta (huonoa itsetuntoa kai), mutta samaan aikaan tiedostan, että sellainen käytös on ahdistavaa, joten yritän olla vaikuttamatta siltä, että haluaisin kaikkien pitävän minusta. Vaikea sanoa, olenko niinkään hiljainen ja varovainen, koska sellaista kai kutsuttaisiin lähinnä ujoksi. Ei tietysti pitäisi miettiä, mitä muut minusta sanoo, mutta kun on niin usein kuullut minua pidettävän outona, vaikka itse on luullut olleensa ihan normaali, niin se on sitten mielessä sos.tilanteissa ja yritän olla mahd.vähän outo. Joten minun pitäisi olla muiden kanssa oma itseni, mutta kun oma itseni on juuri sellainen, joka haluaa muiden hyväksyntää..joko minun pitää vältellä muita ihmisiä, kunnes koen oloni itsevarmemmaksi tai sitten on hyväksyttävä se oudon leima, se on vain ahdistavaa itse huomata jos joku toinen selvästi vaivaantuu seurassani.

minua on pidetty outona pienestä pitäen, mutta silloin nuorempana käyttäydyinkin oudosti ujouttani, joten sen ymmärrän, mutta aikuisemmalla iällä nuo "tunnustukset" ovat tulleet yllättäen ja ei-niin-tutuilta ihmisiltä enkä ole sitten tarkemmin kysynyt että miksi pitävät minua outona. Sellaisia selvästi outoja ihmisiähän on, jotka korostavat outouttaan vaikka pukeutumisella tai jutuillaan ja sellaisista oudoista ihmiset varmaan pitävät enemmän, kuin tällaisista periaatteessa tavallisista mutta kuitenkin jotenkin vähän kummallisista. Pitäisi varmaan nähdä oma käytös ihmisten seurassa videolta niin huomaisi itsekin minkälaisen vaikutelman antaa.

ehkä itse saan sen vaikutelman monissa ihmisistä seurassani, että he eivät jotenkin saa minusta "selvää" ja vaikuttavat siltä että ovat jotenkin varuillaan. Ehkä sitten vaikutan jotenkin semmoiselta joka päässään ajattelee toisista ties mitä ja arvostelee muita tai jolla on kauheasti jotain salattavaa. Tietäisi vaan että miten vaikuttaisin avoimemmalta ja helpommin lähestyttävämmältä ilman että sekin näyttäisi päälleliimatulta. Ja varmaan ylianalysoin tätä asiaa mutta viime aikoina olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja tämä on taas tullut mieleen.

uudessa työpaikassa. En tiedä, miksi minua niin outona pidettiin. Tykkään monenlaisista kädentaidoista ja kaikesta kauniista, ja esim. askerteluharrastus oli joillekin sellainen asia, että ansaitsin lempinimen se outo-xxx. Joskus se outous voi olla siis ihan nimittelijässäkin ;)

uudessa työpaikassa. En tiedä, miksi minua niin outona pidettiin. Tykkään monenlaisista kädentaidoista ja kaikesta kauniista, ja esim. askerteluharrastus oli joillekin sellainen asia, että ansaitsin lempinimen se outo-xxx. Joskus se outous voi olla siis ihan nimittelijässäkin ;)

tuollaisessa tapauksessa tosiaan syy voi olla kateudessakin jos nimittelijät eivät itse osaa mitään hienoa..eikä minua ehkä niinkään haittaa jos muutama ihminen pitää outona, nyt vain tuntuu että moni joka ei suinkaan päin naamaa mua arvostelisi kokee olonsa seurassani hankalaksi. Ehkeivät edes sanoisi että olen outo, eivät vaan pidä seurastani. Eikä kaikkien oikeasti tietty tarvitse pitääkään, olisi vaan kivempi jos en havaitsisi niin selvää vaivaantuneisuutta, vaan olisi vain niin että olen jonkun mielestä liian tylsä tai vaikka yksinkertainen, enkä niinkään herättäisi vaivaantuneita tuntemuksia. Kai se paras tapa olla ihmisten seurassa on olla oma itsensä, mutta se ei ole itsellenikään täysin selvillä ja kuitenkaan en sen vuoksi erakoituakaan haluaisi.

varmaan olenkin jonkun mielestä liian tylsä ja yksinkertainen, mutta sitten vielä lisäksi outo niin se ei ole hyvä yhdistelmä..ei tietysti esim. paras kaverini pidä minua lainkaan outona mutta toisaalta hänellä on vähän sama ongelma kuin minulla..

oloni vaivautuneeksi hyvin vahvatahtoisten ja dominoivien seurassa, tuntuu että pitää olla puolustuskannalla heti ettei ne jyrää...

valmistuneita (eli ei mitään akateemisia). Puhuvat paljon toisista selän takana pahaa ja ovat tahdittomia muutenkin. Laukovat päin naamaa sellaisia asioita, että ihan hävettää. Heidänkin joukossa on kuitenkin muutama helmi, joilla on sivistystä. YHTÄ KAIKKI: älä tyydy tympeään (itseäsi tyhmempään) seuraan!

Ihmettelen vaan...

valmistuneita (eli ei mitään akateemisia). Puhuvat paljon toisista selän takana pahaa ja ovat tahdittomia muutenkin. Laukovat päin naamaa sellaisia asioita, että ihan hävettää. Heidänkin joukossa on kuitenkin muutama helmi, joilla on sivistystä. YHTÄ KAIKKI: älä tyydy tympeään (itseäsi tyhmempään) seuraan!

amis tarkoita juurikin AMMATTIKOULUA eli toisen asteen koulutusta, kun taas AMK tarkoittaa ammattikorkeakoulua (esim. insinöörejä tms.), eivätkö he ole akateemisia?

Aivan sama, mistä keskustelun aloittaa, niin aina päästään tähän amk = akateeminen-juttuun :P.

tämän asian kanssa, haluat olla pidetty, yrität olla "normaali" ja kiva jne. mutta ihmiset aistivat epäaitouden. Ymmärrät siis kuvion. Minkä ikäinen olet? Voipi olla, että vasta ikä antaa sitä itsevarmuutta, että lakkaa halajamasta toisten hyväksyntää. Silloin voi käyttäytyä luontevasti kaikkien seurassa, vaikka oudostikin omalla tavallaan ja silti suurin osa ihmisitä hyväksyy. Älä koskaan odotakaan, että kaikki ihmiset tulisivat sinusta pitämään, ethän sinäkään pidä kaikista! Itsevarmuuden lisäännyttyä voit keskittyä seurassa toisiin ihmisiin ja jättää oman egon ympärillä pyörivät ajatukset (mitähän toi musta ajattelee? oonko mä nyt outo?) sikseen. Onnea matkalle omaan itseen!