Jos olet lastesi ja heidän toisen vanhemman kanssa syömässä buffetravintolassa, kumpi hakee lapsille ruuat?
Jos olet yhdessä pienten lastesi ja heidän isän/äidin kanssa buffet ravintolassa syömässä, niin kumpi käy hakemassa lapsille ruuat? Entä kumpi huolehtii lasten syömisestä, esim syöttää tai pilkkoo ruuan palasiksi?
Tuntuu, että usein isä ihan muina miehinä käy itselleen hakemassa buffasta ruokaa ja alkaa heti syödä, kun äiti käy hakemassa lapsille ruuat ja huolehtii heidän syömisestään ja lopuksi syö oman ruokansa.
Kommentit (45)
Emme käy buffassa, otamme menusta ja tarjoilija tuo pöytään.
Lapsi pilkkoo itse tai jompikumpi auttaa.
Mä olen ap kiinnittänyt huomiota ihan samaan. Itsekin olen katsonut monta kertaa että mieheni muina miehinä menee hakemaan itselleen ruokaa eikä tajua että olisi ehkä pitänyt huolehtia edes yhden lapsen syömisistä. Nyt kun mennään ravintolaan, sanon jo etukäteen että Minna ottaa ruokaa iskä kanssa ja Toni äidin.
Mutta joo, siis ihan tavallista tuntuu olevan että äidit huolehtii kaikesta sillä aikaa kun isä nauttii ateriastaan.
Mieheni haki aina lasten kanssa/lapsille ruuan kun olivat pieniä. Sitten toi minulle. Olin pienten kanssa pöydässä. kolme lasta.
Ei meillä ole mitään erillistä lasten ruokien hakemista. Molemmilla vanhemmilla on kaksi lautasta, niihin otetaan omat ja lapsen ruuat. Lapsi on siis 3 kpl, kuopus on vielä rintaruokinnalla (ei syötetä julkisissa tiloissa). Lapset syö itse eikä buffassa oteta pilkottavaa ruokaa, yleensä salaatit on jo valmiiksi pilkottu eikä niitä tarvitse vielä pienemmäksi muhentaa.
En mitenkään keksi, että tästäkin voi saada aikaan jonkun perhetragedian! Älä mene buffaan, jos siellä ei ole mielestäsi kivaa, joku jo kertoi käyvänsä ravintolassa, jossa tarjoilija tuo ruuat pöytään ja vältytään äidin itkupotkuraivareilta.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni haki aina lasten kanssa/lapsille ruuan kun olivat pieniä. Sitten toi minulle. Olin pienten kanssa pöydässä. kolme lasta.
Voi jukra.
Oliko romanttista.
Aleruokaa muijalle - kuin lapselle - mättöruokaa nokan alle.
Etkö olis itse halunnut rauhassa hakea.
Bhuuaaaahhh.
Mitä ne makso.
Mieheni hakee ensin lapsen kanssa ruoat, sitten minä haen itselleni.
Toinen vanhempi hakee lapsille ruuan ja auttaa syömisessä, toinen vanhempi syö itse. Kun lapset ovat syöneet, vaihdetaan vuoroja ja jo ruokaillut vanhempi auttaa lapsia jälkkärin kanssa, vie leikkipaikkaan jos sellainen on tai miten milloinkin, ja toinen vanhempi saa sitten itse syödä rauhassa.
En jaksa olla marttyyriäiti. Osaan syödä, vaikka vierellä olisi lapsia. Hirveän moni nainen kadottaa kykynsä käyttää veistä ja haarukkaa, kun perheeseen tulee lapsia, lasten syöminen ja etenkin maanittelu maistamiseen tuntuu menevän kaiken edelle, vaikka aidosti voisi ottaa ihan rennosti. lapsi syö sen, mitä syö, aikunen voi ihan rauhassa syödä oman annoksensa ilman, että täytyy koko ajan auttaa muita.
Meillä lapset on 9 kk iästä alkaen pärjänneet hyvin lusikan kanssa, ei ole ollut tarvetta viedä nimenomaan buffaan opettelemaan syömistä, kuten hurjan monessa perheessä tehdään. Kun lapsi pudottaa kuudennen lusikan, alkaa vieressä miettimään, että onko lapsi koskaan aikaisemmin saanut kokeilla syömistä vai miksi lusikka on ensisijaisesti lelu.
Mies hakee lasten kanssa ruuat. Syövät pääasiassa itse, mutta yleensä minä autan jos tarvitsee.
Hyvin usein ihan missä tahansa ravintolassa kuvio on sama: akka syöttää mukuloita, mies muina miehinä selailee kännykkää ja keskittyy omiin syömisiinsä. Mies ei välttämättä kertaakaan huomio lapsia millään tavalla, ihan kuin hän ei edes olisi lasten isä. En voi kuin ihmetellä miksi naiset vääntää mukuloita tuollaisille ukoille.
Jos se homma meinaa kaatua äidin niskaan,niin isä kun tulee lautasen kanssa,pitää tehdä näin. Hakea lapselle, viedä pöytään. Sanoa, iskä auttaa. Ja lähteä hiiiiiiiitaasti hakemaan omaa ruokaa. Sillä välin isä on pilkkonu lapselle ja ovat aloittaneet.
Ihme tyyppi on kyllä myös nunero 10, kun noin kyylää naapuripöytien tapahtumia. Välillä lapset saattavat heitellä lusikoita, vaikka osaisivat syödä. He ovat lapsia. Relaa.
Minä (äitiä) varmaan hakisin, mies sitten syottäisi. Mulla on parempi idea siitä mistä lapset pitävät. Lapset nyt jo teinejä eikä kyllä taidettu käydä juuri missään buffassa silloin kun lapset oli niin pieniä etteivät osanneet itse hakea.
Ei käyty missään buffassa, kun lapset olivat ihan pieniä. He tappelivat koko ajan, kuten lähes kaikki veljekset tekevät. Harjoiteltiin syömistä kotona. Sitten kun alkoi sujua, alettiin käydä ravintolassa. Mies on yleensä kuitenkin kantanut paljon vastuuta kaikesta ja on aktiivisempi.
Iskä syömässä rauhassa ja äidit hoitamassa lasten ruokailua on ihan yleismaailmallinen ilmiö. Tästä on vaikka kuinka paljon "hassuja" somevideoita.
Meidän perheen lemppariruokaa on tortillat. Muistan, kun lapset olivat ihan pieniä/vauvaikäisiä, mies mätti tortilloja, kunnes oli syönyt ja siirtyi sohvalle. Sitten kehtasi vielä ihmetellä, miten mulla kestää niin kauan, kun sylissä oli vauva ja taaperoa piti syöttää enkä saanut itse edes yhtä tortillaa koottua. Välillä lempparitäytteet vielä loppui, ennen kuin pääsin niihin käsiksi.
Molemmat. Kuten muutenkin kaikissa asioissa mitkä liittyy lapsiin ja metatyöhön lapsiperheessä. Arvostan miestäni joka on omatoiminen, aidosti kiinnostunut lapsista jne.
Meillä on kaksi lasta ja etukäteen päätetään, että isä huolehtii Liisan syömiset ja äiti Kaisan. Tästä ei lipsuta.
Miten määrittelet pienet lapset? 3-vuotiaista lähtien on käyty. Sen ikäiset valitsivat itse, mitä halusivat. Jompi kumpi oli auttamassa, kolmen lapsen kanssa molemmat. Mies tarjoutui aina olemaan lasten kanssa pöydässä, kunnes minä saisin annokseni ja itse haki viimeisenä.
Kukaan?