Jos olet lastesi ja heidän toisen vanhemman kanssa syömässä buffetravintolassa, kumpi hakee lapsille ruuat?
Jos olet yhdessä pienten lastesi ja heidän isän/äidin kanssa buffet ravintolassa syömässä, niin kumpi käy hakemassa lapsille ruuat? Entä kumpi huolehtii lasten syömisestä, esim syöttää tai pilkkoo ruuan palasiksi?
Tuntuu, että usein isä ihan muina miehinä käy itselleen hakemassa buffasta ruokaa ja alkaa heti syödä, kun äiti käy hakemassa lapsille ruuat ja huolehtii heidän syömisestään ja lopuksi syö oman ruokansa.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet pienet lapset? 3-vuotiaista lähtien on käyty. Sen ikäiset valitsivat itse, mitä halusivat. Jompi kumpi oli auttamassa, kolmen lapsen kanssa molemmat. Mies tarjoutui aina olemaan lasten kanssa pöydässä, kunnes minä saisin annokseni ja itse haki viimeisenä.
Aloituksessa on hyvin selvästi määritelty, mitä tarkoitetaan. Ei se 3-vuotias ruokiaan yksin hae.
Vierailija kirjoitti:
Iskä syömässä rauhassa ja äidit hoitamassa lasten ruokailua on ihan yleismaailmallinen ilmiö. Tästä on vaikka kuinka paljon "hassuja" somevideoita.
Meidän perheen lemppariruokaa on tortillat. Muistan, kun lapset olivat ihan pieniä/vauvaikäisiä, mies mätti tortilloja, kunnes oli syönyt ja siirtyi sohvalle. Sitten kehtasi vielä ihmetellä, miten mulla kestää niin kauan, kun sylissä oli vauva ja taaperoa piti syöttää enkä saanut itse edes yhtä tortillaa koottua. Välillä lempparitäytteet vielä loppui, ennen kuin pääsin niihin käsiksi.
Mikä moukkamainen käytös miehelläsi, kuinka viitsit katsella.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi hakee itse
Kysyttiin pienistä lapsista, jotka eivät vielä osaa hakea itse.
Ei käydä missään buffeteissa. Ruuat tuo pöytään tarjoilija ja jos lapset tarvitsevat apua, se vanhempi huolehtii, jolla on sillä hetkellä parempi hetki.
Kuka maksaa ruuat sitten? Isovanhemmat tai isoisä?
Vierailija kirjoitti:
Ihme tyyppi on kyllä myös nunero 10, kun noin kyylää naapuripöytien tapahtumia. Välillä lapset saattavat heitellä lusikoita, vaikka osaisivat syödä. He ovat lapsia. Relaa.
Kun kolme lusikkaa viskotaan jalkoihisi ja naapuripöydän äiti käy hakemassa lapselle vielä kerran uuden, niin kyse ei ole kyyläämisestä, kyse on itsepuolustustarkoituksessa lusikoilta ja ruualta suojautumisesta. Normaalivanhempi kykenee estämään lasta viskomasta ruokaa ja lusikoita muiden päälle, muttanähtävästi pääkaupungissa on tämä tapa, jossa lapsen ruoka on ensisijaisesti leikkimiseen.
Minä käyn lasten (6v, 6v, 3v) kanssa buffassa ihan ilman isää, ehdin hyvin syömään itsekin ja lapset saavat kerrankin herkutella. Suosittelen äideille tätä tapaa, helppoa ja paljon mukavampaa kuin miehen kanssa. Tietty edellyttää sitä, että olette itse kasvattaneet lapset yhteiskuntakelpoisiksi.
Iso lautanen ja siitä jako pienille. Eiköhän tuo suju ei mitään vakavaa.
Meillä homma meni juuri niin kuin aloittaja kuvasi, kun lapset olivat pieniä. Ja taisi kyllä sama homma jatkua lähes jokaisessa lapsiin liittyvässä asiassa.
Noh, nyt lapset ovat jo nuoria aikuisia eikä tarvitse kahta kertaa kysyä kummalle he huolensa kertovat ja kumman he palavasta talosta ensimmäisenä pelastaisivat. Välillä mies hieman rutisee, että miksi hänelle ei kerrota asioita, tms. Mutta kai tässäkin asiassa pätee se vanha sanonta, että niin makaa kun petaa...
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein ihan missä tahansa ravintolassa kuvio on sama: akka syöttää mukuloita, mies muina miehinä selailee kännykkää ja keskittyy omiin syömisiinsä. Mies ei välttämättä kertaakaan huomio lapsia millään tavalla, ihan kuin hän ei edes olisi lasten isä. En voi kuin ihmetellä miksi naiset vääntää mukuloita tuollaisille ukoille.
Entäs jos se mies ei ole lasten isä vaan vaikka eno?
Mieheni on niin töhö tässä asiassa, että lähtisi tyytyväisenä hakemaan itselleen ruokaa jos en kommentoisi asiaa. Sanonkin nykyään heti alkuun, että jääppä pöytään niin minä käyn ensin ottamassa itselleni ja lapselle. Lasta autetaan vuorotellen.
Lapset ovat jo aikuisia, mutta buffetissa minä aina autoin lapsia. Mies auttoi lähinnä vahtimalla tavaroitamme pöydässä. Kahvikupin osasi kyllä minulle hakea lopuksi, kun sattuneesta syystä mies aina pääsi jälkiruokakahviin ennen muita.
Kyllä ne lapset hakee ihan itse, 13 ja 11 vuotiaat osaa jo.
Vierailija kirjoitti:
Ihme tyyppi on kyllä myös nunero 10, kun noin kyylää naapuripöytien tapahtumia. Välillä lapset saattavat heitellä lusikoita, vaikka osaisivat syödä. He ovat lapsia. Relaa.
Jep.
Mielummin näen, että aikuinen ottaa lapsille sieltä buffasta ruokia. Se on minusta vastenmielistä kun laitetaan pieniä lapsia ottamaan itse miten sattuu. Tiedostan buffassa yms ettei kaikilla aikuisillakaan ole hygienia asiat kunnossa. Mut liian usein nähny kun joku 4v kaivaa nenää ja tarkistaa onko pippeli paikalla ja paljain käsin ottaa buffasta jotain, jotkut jopa maistaa jostan palasen ja laittaa suusta takasin jos maku ei miellytä.
Meillä meni aikalailla siten että vaimo jäi pienimpien muksujen kanssa pöytään ja minä menin vanhimmaisen kanssa hakemaan hänelle ja pienille ruokaa. Kun pääsin takaisin pöytään, vaimo lähti hakemaan itselleen ja minulle ruokaa. Minä samalla vahdin pienimmäisten ruokailua.
Aika pian nuo kyllä oppivat tulemaan hakemaan itse ruokansa ja sitten olla kiltisti keskenään pöydässä sillä välin kun vaimon kanssa haettiin sapuskaa. Siis jos oltiin sellaisissa paikoissa, ettei näköyhteys pöytään katkennut ruoanhakureissulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet pienet lapset? 3-vuotiaista lähtien on käyty. Sen ikäiset valitsivat itse, mitä halusivat. Jompi kumpi oli auttamassa, kolmen lapsen kanssa molemmat. Mies tarjoutui aina olemaan lasten kanssa pöydässä, kunnes minä saisin annokseni ja itse haki viimeisenä.
Aloituksessa on hyvin selvästi määritelty, mitä tarkoitetaan. Ei se 3-vuotias ruokiaan yksin hae.
Siinähän sanottiin, että jompi kumpi oli auttamassa.
Olisit heittänyt ruoat päin naamaansa
ja
käskenyt huutamalla siivoamaan lopuksi kaikki, siis ihan kaiken, tiskit ym, keittiöstäkin.