Kuinka monella on vanhempi joka on yli 90-vuotias?

Äiti on jo kuollut. Kuoli kuukautta ennen 97-vuotispäiväänsä. Viimeiset 3 vuotta oli muistisairas. Muina sairauksina verenpainetauti sekä korkea kolesteroli, joihin molempiin oli lääkitys vissiin parikymmentä vuotta. Isä on nyt 96v. Liikuntakyky on huono polvien nivelrikon vuoksi, mutta asustelee edelleen kotonaan. Ei mitään säännölllistä lääkitystä. Kolmesta eri syövästä on selvinnyt. 

Mun äiti on 91v, asuu palvelkodissa. Sairastui dementiaan pari vuotta sitten, jalat ei toimi enää, mutta pystyy suht hyvin juttelemaan asioista.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Äiti on jo kuollut. Kuoli kuukautta ennen 97-vuotispäiväänsä. Viimeiset 3 vuotta oli muistisairas. Muina sairauksina verenpainetauti sekä korkea kolesteroli, joihin molempiin oli lääkitys vissiin parikymmentä vuotta. Isä on nyt 96v. Liikuntakyky on huono polvien nivelrikon vuoksi, mutta asustelee edelleen kotonaan. Ei mitään säännölllistä lääkitystä. Kolmesta eri syövästä on selvinnyt. 

Isäsi on todella hyvässä kunnossa, kun tuossa iässä ei ole ainuttakaan säännöllistä lääkitystä. 

Missä iässä nuo syövät olivat? 

Aikamoinen selviytyjä hän on. 

Mun äiti on 94-v ja hänellä on nivelrikkoon kipulaastarit ja verenpaine- diabetes ja kolesterolilääke.

Isä 91-v. ja huonossa kunnossa kaikin tavoin, ei näe eikä juuri kuule, kävelee tukia pitkin huonosti. Äiti 84 v. on omaishoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Äiti on jo kuollut. Kuoli kuukautta ennen 97-vuotispäiväänsä. Viimeiset 3 vuotta oli muistisairas. Muina sairauksina verenpainetauti sekä korkea kolesteroli, joihin molempiin oli lääkitys vissiin parikymmentä vuotta. Isä on nyt 96v. Liikuntakyky on huono polvien nivelrikon vuoksi, mutta asustelee edelleen kotonaan. Ei mitään säännölllistä lääkitystä. Kolmesta eri syövästä on selvinnyt. 

Isäsi on todella hyvässä kunnossa, kun tuossa iässä ei ole ainuttakaan säännöllistä lääkitystä. 

Missä iässä nuo syövät olivat? 

Aikamoinen selviytyjä hän on. 

Mun äiti on 94-v ja hänellä on nivelrikkoon kipulaastarit ja verenpaine- diabetes ja kolesterolilääke.

En muista, missä iässä isällä oli ensin ihosyöpä ja sitten kurkkusyöpä (yli 60-vuotiaana kuitenkin) , mutta vatsasyöpä oli vuonna 2018 eli vähän ennenkuin isä täytti 89v.  Selvisi niistä kaikista, koska on ollut varaa käydä yksityislääkärillä ja siten kaikki syövät todettiin niin ajoissa, että hoidettiin ihan vaan leikkauksilla. Ei olleet ehtineet levitä. Ja siten ei tarvinnut kemoterapiaa eikä muutakaan. Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että mä painostin isän heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua lääkäriin. 

Terveet elämäntavat (esim ei koskaan ole tupakoinut) ja aktiivinen elämä on varmasti hyvien geenien lisäksi vaikuttanut terveydentilaan. Vielä 94-vuotiaana siivosikin itse, mutta sitten suosittelin jo palkkaamaan jonkun ulkopuolisen siihen hommaan (2-kerroksinen asunto) . Isällä - kuten mullakin - on keskimääräistä korkeampi kipukynnys ja varmaan sen vuoksi isä ei tarvitse edes särkylääkkeitä. 

Isä kuoli 1.5. kuukautta 90-vuotispäiviensä jälkeen ja äitini eli 90v vuotta ja 8 kuukautta. 

Isäni sairasti jonkin aikaa ja laajalle levinnyt syöpä todettiin vain viikko ennen kuolemaansa, äitini oli kuollessaan pahasti dementoitunut.

Isä on 91v ja äiti 88v, asuvat omakotitalossa ja hoitavat kaiken itsenäisesti. Pihaa on yli 3000 neliötä, jossa istutuksia, omenapuita, marjapensaita, pienviljelyspalsta ja kasvihuone. Kaikki on aina viimeisen päälle hoidettu ja talvisin hoitavat myös lumityöt. Lisäksi on pari palstaa siirtolapuutarhalta, joten ovat juuresten, kasvisten ja marjojen osalta omavaraisia ja niistä riittää jaettavaksi myös lapsille. Liikkuvat ja kuntoilevat päivittäin ja esimerkiksi itse en pysy äitini perässä kävelylenkeillä. Kesäisin viettävät viikonloput mökillä, jossa keräävät vielä luonnonmarjat ja sienet talven tarpeisiin. Talvisin sitten matkustelevat pari, kolme kertaa lämpimään.

Todelliset teräsvanhukset siis, ja yläkertakin toimii molemmilla loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Isä on 91v ja äiti 88v, asuvat omakotitalossa ja hoitavat kaiken itsenäisesti. Pihaa on yli 3000 neliötä, jossa istutuksia, omenapuita, marjapensaita, pienviljelyspalsta ja kasvihuone. Kaikki on aina viimeisen päälle hoidettu ja talvisin hoitavat myös lumityöt. Lisäksi on pari palstaa siirtolapuutarhalta, joten ovat juuresten, kasvisten ja marjojen osalta omavaraisia ja niistä riittää jaettavaksi myös lapsille. Liikkuvat ja kuntoilevat päivittäin ja esimerkiksi itse en pysy äitini perässä kävelylenkeillä. Kesäisin viettävät viikonloput mökillä, jossa keräävät vielä luonnonmarjat ja sienet talven tarpeisiin. Talvisin sitten matkustelevat pari, kolme kertaa lämpimään.

Todelliset teräsvanhukset siis, ja yläkertakin toimii molemmilla loistavasti.

Et varmaan edes ymmärrä kuinka onnekas olet.

T: omaishoitajana jo 14 vuotta

Isä on kuollut , hän oli 83 v. Äiti on 88 v., ei siis ihan vielä yhdeksänkymppinen. Muisti pelaa ja asuu yksin. Tarvitsee kotihoitoa auttamaan 2xvrk pukeutumisessa (nivelrikko, kädet eivät nouse kunnolla)  ja turvonneiden jalkojen käärimisessä. Lisäksi mm. diabetes, sydämen vajaatoiminta, verenpaine, erilaista pienempää ja isompaa kremppaa. Liikkuminen on aika heikkoa, rollaattorin avulla jaksaa hieman kulkea. Kunto heikkeni huomattavasti korona-ajan seitsemän ensimmäisen viikon aikana kun hän oli vain kotona. Alkoi kaatuilemaan, kun jalat eivät kunnolla kannattaneet, pääsi/joutui kuntoutukseen kolmeksi kuukaudeksi, mutta ei kunto mielestäni parantunut. Kuntoutusjakso antoi kuitenkin aikaa etsiä uuden asunnon, sillä hän olisi enää pärjännyt kotonaan, jossa oli kierreportaat, makuu- ja kylpyhuone yläkerrassa ja kynnys alakerran vessaan. Epäilimme, ettei hän ehkä pitkään jaksaisi, koska kunto huononi niin nopeasti, mutta niin vain kuusi vuotta pinnistellyt, ryhti on muuttunut kumarammaksi, askel lyhentynyt. ja uusia vaivojakin tullut.

Samanikäinen anoppini on sen sijaan virkeämpi, asuu yksin maalla koiran kanssa. Lonkat on leikattu ja polvea särkee jatkuvasti, mutta hän käy joka päivä ulkona useamman kerran.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Äiti on jo kuollut. Kuoli kuukautta ennen 97-vuotispäiväänsä. Viimeiset 3 vuotta oli muistisairas. Muina sairauksina verenpainetauti sekä korkea kolesteroli, joihin molempiin oli lääkitys vissiin parikymmentä vuotta. Isä on nyt 96v. Liikuntakyky on huono polvien nivelrikon vuoksi, mutta asustelee edelleen kotonaan. Ei mitään säännölllistä lääkitystä. Kolmesta eri syövästä on selvinnyt. 

Isäsi on todella hyvässä kunnossa, kun tuossa iässä ei ole ainuttakaan säännöllistä lääkitystä. 

Missä iässä nuo syövät olivat? 

Aikamoinen selviytyjä hän on. 

Mun äiti on 94-v ja hänellä on nivelrikkoon kipulaastarit ja verenpaine- diabetes ja kolesterolilääke.

En muista, missä iässä isällä oli ensin ihosyöpä ja sitten kurkkusyöpä (yli 60-vuotiaana kuitenkin) , mutta vatsasyöpä oli vuonna 2018 eli vähän ennenkuin isä täytti 89v.  Selvisi niistä kaikista, koska on ollut varaa käydä yksityislääkärillä ja siten kaikki syövät todettiin niin ajoissa, että hoidettiin ihan vaan leikkauksilla. Ei olleet ehtineet levitä. Ja siten ei tarvinnut kemoterapiaa eikä muutakaan. Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että mä painostin isän heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua lääkäriin. 

Terveet elämäntavat (esim ei koskaan ole tupakoinut) ja aktiivinen elämä on varmasti hyvien geenien lisäksi vaikuttanut terveydentilaan. Vielä 94-vuotiaana siivosikin itse, mutta sitten suosittelin jo palkkaamaan jonkun ulkopuolisen siihen hommaan (2-kerroksinen asunto) . Isällä - kuten mullakin - on keskimääräistä korkeampi kipukynnys ja varmaan sen vuoksi isä ei tarvitse edes särkylääkkeitä. 

Kiitos vastauksesta. Jokaisella pitäisi olla tutkimuksiin patistavat henkilö. Moni jotenkin jää vaan kuulostelemaan, eikä mene tutkimuksiin. 

Isä on 88- ja äiti 86-vuotias.

Pärjäävät toistaiseksi melko hyvin.  Pää pelaa kummallakin.

Isällä on hitaasti etenevä syöpä, jonka puolesta elinajanodote on viitisen vuotta. Mutta tuossa vaiheessa on tietysti enemmän kuin mahdollista, että jokin muu syy ehtii ensin.