Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen lapsi: Pidätkö äidistäsi eronneen isäsi uutta vaimoa samanveroisena kuin omaa äitiäsi?
28.02.2026 |
Tuletko toimeen isäsi uuden vaimon kanssa ja miten?
Tapailetko ennemmin omaa äitiäsi ja mahdollisesti omien lastesi mummoa kuin isäsi nyksää vaimoaan?
Kommentit (57)
Tietenkään ei ole oman äitini veroinen, mutta erittäin läheinen kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voisi muka olla samanveroinen kuin oma äiti? Siis sen myötä samanveroinen kun sattuu läpsyttelemään pissavehkeitä yhteen isän kanssa? Ei hyvää päivää.
Oman äidin veroista ihmistä ei ole olemassa. Sitä ei voi täysin ikinä korvata kukaan oli ne joko huonot tai hyvät välit sen kanssa. Itse muistan vieläkin oman äidin kuoleman jne. Mutta äitipuolen menetyksestä en välitä niin paljon (hän lähti ei kuollut.). Toki iälläkin on paljon merkitystä milloin asiat tapahtuu. Myös millaiset välit itsellä ja perheellä on äitipuoleen.
Eihän hänen samanveroinen tarvitsekaan olla. Riittää kun tulee toimeen ja pystyy olemaan ystävällinen. Jos siihen ei pysty, niin on parempi ottaa etäisyyttä isästä kunnes olet tuntemuksesi käsitellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen kyllä isän uuden vaimon kanssa toimeen ihan hyvin. Ikävä kyllä on länsimaisen lääketieteen vastainen ns. hörhö ja harrastaa salaliittoteorioita ja yrittää vakuuttaa myös minut niistä, joten en halua olla liikaa tekemisissä.
En tietenkään pidä, aivan outo ajatus. Isäni naisystävä on todella mukava ihminen ja tulemme hyvin toimeen. Ihmisenä hän on huomattavasti tasapainoisempi kuin äitini. Aina välillä kuitenkin mietin miksi haluaa olla isäni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen lapsi joutuu pitämään omaan äitiin yhteyttä aika paljon. Ainakin 30+ iässä ja teininä. Osa kai tutustuu isän uuteen ja osa ei ehdi niin paljon?
Omituinen kysymys. Miten niin "veroisena"? En ole koskaan ajatellut asiaa noin enkä ymmärrä miksi pitäisi ajatellakaan.
Ap taitaa olla joku katkera eukko, joka haluaa täältä taustatukea, jotta voisi mollata isänsä puolisoa. En voi muuten ymmärtää tällaista kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksihän ihmisiä pitää pistää jonkinlaiseen keskinäiseen paremmuus-/ tärkeysjärjestykseen?
Vierailija kirjoitti:
Miten voisi muka olla samanveroinen kuin oma äiti? Siis sen myötä samanveroinen kun sattuu läpsyttelemään pissavehkeitä yhteen isän kanssa? Ei hyvää päivää.
Niinhän se äitiskin läpsytteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä se verisukulaisuus välttämättä sitä tarkoita, että tulisi paremmin toimeen tai pitäisi enemmän. Voi olla päinvastoinkin varsin hyvin. Melko asenteellinen tämä ap:n aloitus.
No, kerro nyt ap isäsi puolisosta ja siitä miten et voi sietää häntä. Sitähän sinä tänne tulit oikeastaan kertomaan ja hakemaan kannustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole isän uuden naisystävän kanssa missään tekemisissä. Isäni petti äitiäni vuosikymmenet hänen kanssaan, ennenkuin äitini vihdoin otti hänestä eron. Heistä kumpikaan ei ole hyviä ihmisiä. Isällä ei ollut selkärankaa erota.
Ei sen tarvitse olla samanveroinen. Hyväksyin kaikki isän ja äidin uudet kumppanit heidän eronsa jälkeen. Aika hauskaa, että niillä uusilla kumppaneilla oli vaikeuksia hyväksyä meidät lapset... Aikuiset eivät toimineet kovin viisaasti. Yksi isäni uusista yritti saada isäni hylkäämään meidät, mutta eipä onnistunut.
Otan kantaa isänä jolla on aikuiset lapset. Meidän tapauksessa lasten oikea äiti on tärkeämpi. Olisi se varmasti joka tapauksessa rakkaampi aikuisille lapsillemme, mutta asiaan vaikuttaa myös aikuisen lapsen oma älykkyys ja tunnetaidot.
Oma nykyinen puolisoni on älykäs ja antaa palautteen suoraan aikuisille lapsilleni hyvässä ja pahassa. Lasten äiti, eli exsäni yrittää olla aikuisten lasteni kaveri, ja lakaisee huonot asiat "maton alle".
Jos aikuisen lasten älykkyys ei riitä ymmärtämään mikä on oikein ja mikä väärin, sekä osaa ottaa oppia älykkäistä neuvoista mitä nykyinen äitipuoli antaa ja loukkaantuvat, vaikuttaa se tietenkin siihen etteivät he halua olla niin paljon tekemisissä äitipuolen kanssa.
Vanhempani erosivat kun olin 7-vuotias. Isän uusi vaimo osoittautui mustasukkaiseksi ja hyvin vihamieliseksi minua kohtaan, eikä hyväksynyt että tapaisin isääni, ei edes muualla kuin heidän kotonaan. Ainoa keino tavata isää oli olla hänen mukana töissä päivällä.
Aikuiseksi tultuani tilanteen paranemisesta ei ollut tietoakaan, ja isäkin mieluummin välttelee rajua konfliktia kuin olisi mun kanssa tekemisissä. Kuvaavaa on mm. se ettei isällä ole mun numeroa kännykässä tallennettuna, kun ilmeisesti se jo riittäisi hitonmoiseen riitaan kotonaan. Ja jos minä soitan sille, on aina riski että vaimo on vieressä ja kuulee mistä on kyse ja taas räjähtää.
Eli vastaus ap:n kysymykseen on valitettavasti kielteinen.
Sitten kun isästä joskus aika jättää, on päivänselvää että vaimonsa tulee tekemään mun perinnön saannin mahdollisimman vaikeaksi.
Olen jäävi vastaamaan, olen äiti. Minun ex on mennyt minun jälkeen vielä 2 krt naimisiin.
Liitto nro 2 päättyi huonoissa välrissä ja kuopus kaipasi paljon tätä ex äitipuoltaan. Myöskään ei sallinut, että lapset olisivat viettäneet aikaa sisarpuolen kanssa. On tänä påivänä kaikille etäinen, joka on tosi harmi.
Ex nro 3, esikoinen ei häntä montaa krt nähnyt. Kuopus asui pääasiallisesti hänen luonaan isänsä kanssa n 4 v ja pidin hänestä tosi paljon.
Kun ex erosi tästä, oli tämä nainen sanonut kuopukselleni hän saa jäädä asumaan sinne, oli hänen talonsa.
Heillä on perheyritys ja kuopuksella oli jo valmis suunnitelma miten hän tulee yritykseen töihin.
Kuopus on nyt opiskelemassa, eli asia ei ole täysin pois.
Tulen toimeen, ei ole tietenkään äitini veroinen. Tapailen mieluummin omaa äitiäni, mutta toki kohtelen asiallisesti ja hyvin isäni uutta vaimoa kuten myös äitini uutta miestä.