Monta lasta pienellä ikäerolla, miten te vanhemmat jaksatte?
Meille on tulossa nyt kolmas lapsi. Ensikoinen oli 1v5kk, kun kuopus syntyi ja nyt kuopus tulee olemaan 1v2kk kun vauva syntyy. Suunnitelmat ei ollu niin, että lapset tulevat näin pienellä, joten tähän ei olla osattu varautua. Mutta nyt olemme kuitenkin päätteneet, että nyt emme tee aborttia, vaan annamme tämän masuasukin tulla elämäämme. Kun olemme nyt kahden lapsen kanssa pärjänneet, niin miksei kolmen lapsen kanssa.
Mutta miten te olette pärjänneet monen pienen lapsen kanssa? Oletteko pönkittäneet eteenpäin ilman ulkpuolista apua vai olette ottaneet kaiken mahdollisen avun vastaa? Onks teillä edes ollut mahdollisuutta apuun? Onko esikoisesta tullut äidin ja isän pikku apulainen?
Me ollaan kauan harkittu muuttamista kotipaikkakunnallemme, jossa asuu molempien vanhemmat, mutta vielä ei olla saatu aikasiseksi. Olisko nyt aika muuttaa? Tiedän nimittäin, että vanhemmiltamme saamme ainakin apua.
Kertokaa teidän kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista.
Kommentit (12)
ota kaikki apu vastaa! Ota omaa aikaa ja anna myös sitä miehelles. Miten olis joku kotiapulainen tai au pair. Joku yläasteelainen tulis varmaan mielellään viikkaamaan pyykkejä ja siistiimää sekä olemaa lasten kanssa, kun käyt suihkussa. Ja tietysti sitten hyvä palkka hänelle.
Myös kaikki pikkutarkkuus pois. Muista ne rajat ja pidä niistä entistä enempi kiinni.
Meillä nyt 7v, 6v, 4v ja 2kk ikäiset lapset.
Rankalta kuulostaa 3 alle 3 vuotiasta.
Muuttakaa vaan jos mies saa töitä, apuja varmasti tarvitsette.
Me ei olla saatu sukulaisilta juurikaan apua, Lapset on aloittaneet puolipäiväisinä päiväkodissa kun ovat täyttäneet 3v. Eli olen ollut max kahden kanssa aamupäivät, auttoi kyllä jaksamisessa.
Meillä lapset nyt 8v,5v,3v,2v pienin ikäero 1v9kk.
meillä ja sen takia vähän vinkkejä täältä kyselisin.
Ja lisää saa kertoa.
-aloittaja
Ihan hyvin olemme jaksaneet. Meillä on kolme lasta pienillä ikäeroilla emmekä ole saaneet mitään hoitoapua keneltäkään. Mieheni tekee pitkää päivää (sellainen ammatti, jossa valitettavasti normaali 8 tuntia ei ole mahdollinen), joten pitkää pinnaa elämä vaati silloin, kun lapset olivat ihan pieniä. Mielestäni kaikki meni silti oikein mainiosti. Itse olen kylläkin sellaista tyyppiä, että tekemistä pitää ollakin...en siis osaa edes levätä kovinkaan hyvin.
Jos teillä on kotipaikkakunnalla apua tiedossa, niin muuttakaa ihmeessä, jos työt antavat periksi. Hyvin pärjäätte varmasti!
meilläkin on 7 lasta 6een vuoteen, raskasta on ollut ja on edelleen.
kaikki lapsemme ovat vahinkolapsia, mutta rakkaita kaikki
muutto kuulostaa ihan hyvältä, mutta onnistuuko se töiden yms. puolesta?
kysele heti neuvolassa, mitä apua on tarjolla, vaihtelee kunnittain. Kartoittakaa tukiverkkonne, tulette tarvitsemaan omaa aikaa molemmat viikottain.
Silloin kun tukiverkkoa löytyy ja osaatte ottaa sitä omaa aikaa, niin selviätte kyllä! mutta kannaattaa juurikin miettiä jo etukäteen noita juttuja.. jos raha ei ole ongelma, niin maksullinen lastenhoitaja olisi myös loistava, pääsisit esim urheilemaan ja välillöä voisit nukkua univelkoja pois jne.
Onko teillä duunia siellä? Millä elätätte perheennne? Tuletko mun rahapussille?
on nyt 3 lasta, 4,2 ja 1v ja kesällä tulee luultavasti neljäs, tein just positiivisen testin. Pelottaa oma jaksaminen kun meillä mies ei juuri hoida lapsia, ottaa kyllä isompia lapsia joskus mukaan töihin. Mies tekee kahta työtä eikä hänelläkään vapaa-aikaa ole, joten itsestäkin tuntuu vaikealta sitä pyytää vaikka olisi niin tarpeellista kyllä. Asutaan miehen vanhempien lähellä mutta hekään eivät kovin usein voi lapsia hoitaa enkä kehtaa aina sinne viedäkään kun ovat ainoat lastenhoitajat tässä lähellä.
Rutiinit kannattaa pitää selvinä niin arki oikeasti on helpompaa! Ja jos vaan voi niin ei kannata stressata siivouksesta niin paljon kuin ennen. Mutta onneksi isommat lapset leikkii jo paljon keskenään, teilläkin varmaan kun koko ajan tulee lisää ikää niin tulee enemmän yhteisiä leikkejä! Tsemppiä, kyllä se siitä sujuu ja jälkikäteen ajateltuna pikkulapsivaihe menee tosi nopeasti ohi, vaikkei nyt todellakaan tunnu siltä...
Anna lapsen olla lapsi ja kanna itse aikuisen vastuut. Varmaan rankkaa jossain vaiheissa, mutta aikanaan kaikki he kasvavat eikä ole enää pienten lasten aiheuttamaa rankkuutta
kiitos niistä.
Muutto vanhempieni lähelle on mahdollinen. Miehelle sekä minulle siellä on paljon työtä (sellaiset ammatit). Rahaa ei ole mielin määrin, koska minä kotona lasten kanssa. Isovanhemmat tykkäävät hoitaa paljon lapsiamme. Meidän lapset tulevat olemaan ainuita lapsenlapsia molemmille isovanhemmille.
Pitää harkita tuota yläasteelaista. Oisko kellään ideoita, että mistä sellaisen vois saaha? Ilmotus lehtee/kaupan seinälle?
Kahden kanssa pärjätty (ikäeroa 13kk) mutta tiedän että kolmannen kanssa tulisin hulluksi. anteeksi, ei yhtään lohduttanut sua..
Muuttakaa ehdottomasti.