Mies toivoo keskenmenoa!

Mietitte sitten pari vuoden päästä, kun on se ihana ainutkertainen kuopus sylissä, että tuonkin "solumöykyn" mies olisi halunnut tuhota ja kauhistutte ajatusta.



Asioilla on taipumus järjestyä.

mielestä abortti on aivan sama kuin pillerien syöminen. Hänen mielestään alkuvaiheessa raskauden keskeyttäminen ei pitäisi olla mikään ongelma. Ihmettelee, kun otan asian niin tunteella.

Hän ei painosta minua keskeytykseen kuulemma. Kertoo asioita, jotka olisivat helpompia ilman sitä neljättä ja maalailee uhkakuvia, mitä tapahtuu, jos se neljäs tulee. Esim. taloudellisten vaikeusten takia avioeroriski kasvaa, lapset kärsivät, kun joutuvat jakamaan huomion neljän kesken, pankkikriisi lisää korkoja ja rahat loppuvat, tulee kehitysvammainen lapsi tai kaksoset...

Oli kuitenkin jo sitä mieltä, ettei mitään keskenmenoa toivo.

Olivatko normaaleja epillereitä vai ns. minipillereitä (esim. Cerazette, Mini-Pill) ?

Itse pakkaisin sen kassin eteiseen ja sanoisin: tervemenoa hauskempaan elämään, jossa voi tehdä aina oikeita valintoja. Ja muistappa että ainahan voit käyttää kumia...tai kantaa tästäkin tilanteesta vastuusi. Sano se! Käske myös katsoa jo niitä olemassaolevia solumöykkyjä ja miettiä mikä niistä pitää antaa pois, tai tappaa. Huuda ja anna tulla ulos koko kunnia äläkä niiaile yhtään! Lopeta itku ja suutu! Sano sille tyhjäpäälle että jos ei nyt nuo puheet lopu, tuossa on ovi josta voit kävellä, minä tällaista p..aa enää kuuntele. Miten kehtaat ja voit, eikä sussa ole ihmistä yhtään?



Missä on nainen sun sisusi ja halusi puolustaa jälkikasvuasi??? Vedä nyt kunnon monologidraamaa, huuda ja raivoa, koska muuten se idiootti ei tajua.



Muista: Elämää ei voi valita. Yllätyksiä tulee aina.



Elämä ei ole mikään valmispaketti tai valmistalo, jonka voi suunnitellla mieleisekseen ja järjestää sille rahoituksen itselleen sopivalla kuukausibudjetilla.



Mun isomummolla on 17 lasta ja maatila, joka jäi Karjalaan. 4 niistä lapsista kuoli pienenä. Rintamalla kaatui 1. Mummo itki jokaista. Lapset oli ainoo ilo, mitä oli, kun kaikki vietiin ryssän taskuun. Mitä nyt yksi yllätyslapsi täällä sosiaaliturvan Suomessa ja maailmassa kaataa, ei mitään.

Keskenmeno ei ole sinulle mikään helppo juttu varsinkaan henkisesti (kerro miehelle miten se tapahtuu, kuvaile kun verta alkaa tulemaan jne., katsopa miten reagoi- lyön vaikka vetoa ettei halua kuulla enempää!), mutta fyysisesti siinä on myös riskinsä. Kohtusi saattaa tulehtua jos kaikki ei tulekaan ulos, sinulla on kipuja jne. pahaa oloa...kysy mieheltä että haluaako hän lastensa äidin mielenterveyden järkkyvän?

minua nyt hieman ihmetyttää että :

haluatte mahdollisesti neljännen lapsen!!! nyt se olis tulossa ja ette sitä/miehesi ei sitä haluakkaan.



onko miehesi siis ollut suostuvainen neljänteen lapseen vain että ajattelee että saa sinut muutamassa vuodessa ajattelemaan että kolme on riittävä määrä.. en oikein ymmärrä miehesi ajatusta että nyt kun luonto on päättänyt antaa teille sen pikkusen-nelosen että nyt sitten kuitenkin kieltäydytte siitä.



jos miehesi ei kestä sitä että neljäs lapsi tulee nyt miten kestäisi sen tulevaisuudessa?? 2-3:n vuoden päästä voi korot olla vielä korkeammalla yms.



lisäksi tuntuu kummalliselta että parin vuoden päästä se tuleva vauva ei olisikaan se "solumöykky" vaan vauva.... alkaa siis tuntua että miehesi ei koskaan neljättä lasta edes halunnut.



meillä suunnittelilla pikkukolonen ja keskustelimme myös siitä että jos tuleekin kaksoset. ni mies totesi että sen kanssa täytyy sitten vain sopeutua elämään. eli ei koskaan ole halunnut enempää kuin MAX: 3.

Et pysty elämään päätöksen kanssa, jos et itse sitä halua.



Miehen ei auta kuin hyväksyä asia, mutta anna hänelle aikaa. Lapsi on kuitenkin yhteinen ja vastuu on kannettava yhdessä.





Miehesi tekisi ehkä viisammin, jos pitäisi toivomuksensa omana tietonaan. Ajatella saa mitä lystää, sanoa tai tehdä ei niinkään.

että miehesi maalaa piruja seinälle!! :O Lyön vaikka vetoa että sinä olet kuitenkin se, joka lapset ja kodin hoitaa- mies käy töissä ja nostaa jalat, kun imuroit mutta siinä se. Kuinka vauva siis hänen elämiseensä vaikuttaisi?? Tuo "avioeroriski kasvaa" on täyttä paskaa sellaisenaan, ensin pitää liitolla mennä huonosti jotta vauva voisi tilannetta pahentaa. Tuohan on siis melkeinpä epäsuoraa uhkailua; "jos saat sen vauvan niin minä menen ainakin vieraisiin koska et enää olekaan meidän muiden käytettävissä 24/7"!!!



Nyt sisuunnut kuten tuossa ehdotettiinkin ja jumalauta pistät miehellesi luun kurkkuun!!

Varsinkaan lapsia tuskin järkyttää kovin pahasti, jos heitä onkin neljä kolmen sijasta.

Sinuna en kyllä miestä kuuntelisi. Mielestäni parisuhteessa olevalle tulee melko harvoin tilanne, jossa abortti on paras ratkaisu. Tämä teidän ei ainakaan ole sellainen.

Esim. taloudellisten vaikeusten takia avioeroriski kasvaa, lapset kärsivät, kun joutuvat jakamaan huomion neljän kesken,

Sinulla on oikeastaan ihan hyvä tilanne, kun tiedät, ettet aborttiin halua/pysty. Ole miehellesi armollinen ja jokaisessa pidemmässä suhteessa on omat kriisinsä. Ihminen on inhimillinen olento, joka voi ladella suustaan vaikka mitä. Miehesi on varmasti paniikissa ja on sanonut sinulle pahoja asioita. Teillä on kuitenkin 3 yhteistä lasta ja pitkä menneisyys.

Itselläni on pitkä suhde ja 'vain' yksi lapsi. Minulla on sairaus, jonka takia uusi raskaus ja synnytys olisi minulle hengenvaarallinen. Olen kuitenkin onnellinen ainokaisestamme. Suhteessamme on ollut paljon vaikeuksia ja jos emme olisi taistelleet suhteemme puolesta ja antaneet toisillemme anteeksi puheita ja tekoja, olisimme jo eronneet moneen kertaan!

Toivon sydämestäni, että pääsette sopuun ja voitte nauttia 4. lapsestanne jo odotusaikana!

Olen mielessäni miettinyt asiaa joka suunnasta. En todellakaan näe ollenkaan vaihtoehdoksi keskeytystä. Pelkkä ajatus saa voimaan pahoin. Kun katson ihania lapsiani, mietin että mitä jos joku heistä olisi keskeytetty. Vaikea ymmärtää, että asia olisi miehelle niin helppo.

Mies sanoi tänään, että tukee minua, oli päätös mikä tahansa. Hän sanoi sen moneen kertaan ja jotenkin tuntuu, että hän alkaa jotain ymmärtämäänkin.

En haluaisi hänelle oikein suuttuakaan- ymmärrän hänen järkytyksensä kuitenkin. Jotenkin otan vastuun tapahtuneesta itselleni. Olo on syyllinen, vaikkei varmaan pitäisi. Oman pääni kyllä pidän taatusti, en teen mitään, mikä tuntuu väärältä tai pahalta. Kyllä mies saa nyt vaan tottua ajatukseen uudesta vauvasta.

Luulen, että miehesi rakastuu lapseen, kun se on onnellisesti tässä maailmassa.

vaikuttaa jotenkin tosi pinnalliselta ihmiseltä!!! Ja naivilta - eikö hän tajua miten on hienoa jos ylipäänsä SAA lapsia, eikä niiden ajoitusta voi aina niin tarkasti suunnitella!!!!



Vai voisko olla, että jos miehesi kokee yksin olevansa vastuussa perheenne taloudesta ja taloudellisesta pärjäämisestä (ei vain rahan tienaaminen, vaan myös rahan riittävyyden laskeminen), niin hän jotenkin kokee tämän nyt vaan stressavana asiana.

Koska mieshän ei samalla tavoin koe sitä odotusta kuin nainen - etenkään alussa.



Jos pystyisit jotenkin osoittamaan hänelle että jaat vastuuta perheen raha-asioista huolehtimisesta - tee vaikka excelillä jotkut laskelmat teidän tulosita ja menoista, ja näytä että näin te tulette pärjäämään.

(niin mä tekisin joka tapaukessa ja oon tehnytkin)



Mutta tosi kurja tilanne! Meillekin 4. tulossa, ja tokihan rahatilannekin mietitytätä kun paljon lainaa - onneksi tämä on molempien haluama.

ole pinnallinen tai naivi. Hoitaa laskut ja talouden eli se todella stressaa häntä. Miettii korkojen nousua ym ja pelkää, ettei pysty elättämään jo olemassaolevia. Olen surullinen, koska hän todella stressaa. Itse en osaa miettiä tälläisessä tilanteessa rahaa.

Mies luki jostain, että yksi lapsi maksaa- oliko se nyt 400e/kk. Minä ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet. Hän olettaa varmasti, että kulut lisääntyvät todella tuon 400e/kk. Eihän se kuitenkaan niin mene. Ja aina voi menoista tinkiä.

Mutta teidän ansiosta mun oloni on ainakin nyt eilistä parempi. Olen päätökseni tehnyt ja tiedän, että elämä jatkuu ja me pärjätään. Ja ihan varmana mieskin jossain vaiheessa lämpenee:=)

Miehesi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin omani. On huolissaan taloudesta ja selailee tekstitv:täkin joka päivä tähän taloustilanteeseen liittyen. Hän todellakin kokee olevansa perheen "elättäjä" ja laskelmoi kolmannenkin lapsemme kohdalla kuinka paljon rahallisesti tulee menemään. Tämä siis ennen raskautta ja raskausaikana. Se on hänen tapansa valmistautua vauvan tuloon vaikka se omasta mielestäni on kauhean kylmä ja pinnallinen tapa. On silti mitä rakastavin isä lapsillemme. Ja tosiaan ei hänkään osaa asennoitua siihen "solumöykkyyn" ihan alkuviikkoina mitenkään samalla tapaa kuin minä. Kerran sain varhaisen km:n vkolla 5 ja kun sitä surin hän totesi vain että eihän se ollut kuin rypäs soluja. Loukkaannuin minäkin mutta ei hän sitä tarkoittanut pahalla, onhan se ihan puhdas fakta. On kyllä myöhemmin pyytänyt anteeksi ajattelemattomuuttaan minun tunteita kohtaan kun kerroin hänelle kuinka todelliselta se vauva minusta jo tuntui.



Eiköhän tuo ole vain alkushokkia miehelläsi. Onnea odotukseen!

Ai että kun ap:n miehen kaltaiset saavat minut vihaiseksi.

nyt on muutama päivä "sulateltu" asiaa. Miehellä hiukan mielialat heittelevät, kokee, että häntä on petetty. Hänen mielestään minä olen itsekäs, enkä ajattele häntä enkä lapsia. Sanoo, ettei voi hyväksyä sitä että meille tulisi neljäs lapsi nyt.

Sanoo, ettei voi koskaan antaa asiaa anteeksi, jos nyt annan raskauden jatkua.

No sitten toisaalta sanoo rakastavansa minua ja toivoo, etten murehtisi-- todella helppo olla murehtimatta!

Välillä saattaa sitten sanoa, että älä nyt rasita itseäsi, kun olet raskaana tms. Sanoi kaverilleen puhelimessa ruokaa lapsille laittaessaan, että "neljä suuta odottaa ruokaa" ja sitten korjasi, että kolme.

Mies sanoo pelkäävänsä, ettei hänen tunteensa muutu, kun lapsi syntyy. Hänen on vaikea odottaa "ei toivottua" lasta.

Olen menossa ensi viikolla lääkäriin. Siellä puhun asiasta. Tiedän kyllä, että keskeytykseen en pystyisi. Mutta pelkään, että tämä hajoittaa meidän perheen. Itse kyllä kestän paljon. Mutta pelkään, että jos tulee raskaita aikoja tulevaisuudessa niin mies aina syyttää sitten minua ja muistuttaa että hän ei olisi tätä halunnut..

Haluaisin olla onnellinen tästä pienestä ihmisenalusta sisälläni ja olen niin surullinen, etten voi olla. Tai itsekseni ajattelen pientä alkua lämmöllä, tuntuu se hyvältäkin mutta niin moni asia mietityttää, että olo on kokonaisuudessaan aika surkea:(

Onpa hankala juttu! Keskustelkaa asiasta. Kyllä kai hän ymmärtää, että sinä et voi sitä raskautta keskeyttää. Selitä ja selitä vielä kerran. Katsokaa kirjasta tai netistä miltä teidän vauvan alku nyt näyttää, jotta asia tulee miehellesi todellisemmaksi. Suunnitelkaa taloutta.



Meilla on kolme lasta. Minulle on tehty yksi keskeytys 11 vuotta sitten. Asia painaa vieläkin. Päädyin ratkaisuun täydessä paniikissa. Vauva olisi ollut näiden lapsieni täyssisar... Älä tee sitä!! Kadut koko loppu elämäsi.

Voin tosi huonosti, oksettaa ja ahdistaa. Miehelle en voi puhua, koska hän haluaa kieltää koko raskauden. Eilen tosiaan sanoi toivovansa, että menisi kesken. Kun itken, hän sanoo, ettei voi tuntea myötätuntoa. Olisi pitänyt paremmin huolehtia ehkäisystä. No olisi tosiaan, mutta nyt ollaan tässä.

Olo on jotenkin ihan tyhjä. En näe yhtään tulevaisuuteen, ihan hämärää kaikki. Pelkkä huono olo ja ahdistus ovat läsnä.

jos mies kerran sanoo että olisi pitänyt huolehtia siitä paremmin?

Ymmärrän kyllä miehenkin näkökannan vaikka ikäväähän se on että toivoo että menee kesken.