Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaisen työnantajan on edelleen niin mahdottoman vaikea kehua tai edes kiittää työntekijöitä? 😐😐😐😐
20.02.2026 |
Olen töissä perheyrityksessä, jonka pomo on iäkäs ja hieman venäläismielinen tapaus. Ei kiitoksen sanaa, ei kehua. Pikemminkin asioista vaietaan ja totuuksia on tilanteesta riippuen useampia.
Pomo ahdistuu jo siitä, että näkee työntekijöiden juttelevan keskenään. Erottaa "suupaltit" toisistaan siirtämällä työpisteet kauemmas toisistaan.
Työpaikallani vallitsee menneiden aikojen työntekijät vs työnantaja -vastakkainasettelu ja ilmapiiri on sen mukainen. Kumpikaan osapuoli ei luota toiseen.
Ja voitte arvata että tämä on hyvin erikoinen lafka, esimerkiksi lähityöpakko ja kiinteä työaika. Luit oikein: tilanne on näin, vaikka on jo vuosi 2026.
Voi että kaipaan kansainvälisten kasvuyritysten avoimuutta ja rehellisyyttä ja normaaleja työkäytäntöjä. Maanantaina sanon itseni irti ja palaan takaisi normaalin työnantajan palvelukseen.
Onko kokemuksia samanlaisesta vanhan jäärän pyörittämästä työpaikasta?
Kommentit (11)
Kunhan edes maksavat kunnollista palkkaa ja sujuvasti ajallaan. Kattellaan sitten tarviiko niitä kiitoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan lähityöpakon miten kamalaa se oli. Se oli 80-luvulla.
Harva vaatii taaperolta Finlandia-palkittua romaania. Suunnilleen yhtä kohtuuttomia odotuksia asetamme sukupolville, jotka ovat kasvaneet emotionaalisessa erämaassa.
80- ja 90 luvulla. Luvuilla jotka pilasivat suomalaiset lapset. Silloin alettiin puhumaan tunteista ja itsetunnosta. Lasta piti kannustaa ja ymmärtää, vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Ei pidä! Se johtaa harhaiseen itsekuvaan, jossa lapsi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80- ja 90 luvulla. Luvuilla jotka pilasivat suomalaiset lapset. Silloin alettiin puhumaan tunteista ja itsetunnosta. Lasta piti kannustaa ja ymmärtää, vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Ei pidä! Se johtaa harhaiseen itsekuvaan, jossa lapsi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin.
Yhyy, kaikki tuntuu väärältä, yhyy.
Kokemusta: Onnistuttiin tosi vaikeassa työssä niin, että saatiin 50miljoonan tilaus. Seuraavana päivänä saatiin kakkukahvit. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuli tilille tuntuvat bonarit hyvin tehdystä työstä ja oltiin illallisella jossa saatiin kehuja ja kiitoksia. Tämän kaiken järjesti ne miehet, joiden kuva kuuluisi tietosanakirjassa kohtaan ”toksinen maskuliinisuus”. Juuri ne tunnemykät mörököllit, jotka eivät jauha tunteista.
Vierailija kirjoitti:
80- ja 90 luvulla. Luvuilla jotka pilasivat suomalaiset lapset. Silloin alettiin puhumaan tunteista ja itsetunnosta. Lasta piti kannustaa ja ymmärtää, vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Ei pidä! Se johtaa harhaiseen itsekuvaan, jossa lapsi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin.
Ennen töitä tehtiin, että saatiin se toimeentulo. Nyt työnantajan tarvitsi täyttää kaikki ihmisen narsistiset tarpeet. Eikö teillä ole muuta elämää? Sieltä työn ulkopuolelta löytyy ne oleellisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80- ja 90 luvulla. Luvuilla jotka pilasivat suomalaiset lapset. Silloin alettiin puhumaan tunteista ja itsetunnosta. Lasta piti kannustaa ja ymmärtää, vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Ei pidä! Se johtaa harhaiseen itsekuvaan, jossa lapsi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin.
Ennen töitä tehtiin, että saatiin se toimeentulo. Nyt työnantajan tarvitsi täyttää kaikki ihmisen narsistiset tarpeet. Eikö teillä ole muuta elämää? Sieltä työn ulkopuolelta löytyy ne oleellisuudet.
Nykyihmiset tuovat työpaikalleen koko tunteidensa kirjon ja heitä pitäisi paapoa ja ymmärtää. On tärkeää, että työpaikalla pidetään kiinni ammattimaisuudesta. En pidä siitä, että jollakulla toisella on oikeus viedä meiltä hyvä fiilis, joka tulee siitä työstä ja ammattimaisuudesta. Sellainen tarttuu. Minusta on tärkeää osata lukea tilannetta, eikä pilata muiden päivää jos itsellä on paska fiilis. Pidä suusi kiinni, jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa.
On kokemusta, tosin jo parinkymmenen vuoden takaa. Pääomistaja johti kuin tyranni ja vaimonsa oli toimistopäällikkönä vahtimassa, ettei työntekijät juttele keskenään. Kahvitauolla piti käsitellä työasioita ja itse en jostain syystä ollut oikeutettu taukoihin ollenkaan. En aio enää ikinä hakeutua pikkufirmaan töihin.