Paras ystäväni entisen kiusaajani kaveri

että on kiusannut. Ihan hyvin on voinut olla muuttunut.



Muakin kohdeltiin koulussa alentavasti, mutta olen nähnyt vanhemmalla iällä ne samat ihmiset ja kun olen muuttanut omaa käytöstäni, niin ne ihmiset ovat oikeasti olleet ihan mukavia.

Muakin kiusattiin ja kiusoiteltiin yläasteella. Pari vanhempaa lasta kiusasi jo ala-asteella.



Aikuisempana olen ymmärtänyt että kiusaamiseen on usein joku syy olemassa. Tarkoitan että sen kiusaajan taustalla on jotain häikkää. Vanhemmat eronneet/eroamassa, alkoholisteja, insestiä, henkistä väkivaltaa - ehkä fyysistäkin. Voi myös olla, että vanhemmat esimerkillään näyttävät että kiusaaminen on sallittua - jopa toivottavaa.



Lisäksi joukkopaineessa leikinlasku lähtee helposti käsistä ja muuttuu kiusaamiseksi.



Mä olen päässyt kiusatuksi tulemisesta yli aika hyvin. Osa lievemmin kiusanneista on nyt fb:ssa jopa kavereitani. Hyviä äitejä ja isiä heistäkin on myöhemmällä iällä tullut. Oikein mukavia juttelemme silloin kun törmätään. Eräs näistä pyysi anteeksi ja sanoi asian vaivanneen häntä pitkään ja uskoin häntä.



Erään kiusaajani kohtasin työelämässä. Hän ei tiennyt kuinka päin olisi seurassani. Itse hoidin tilanteen ammattimaisesti, hän taisi luoda itsestään vähän oudon kuvan muille läsnäolijoille.



Yksi mun parhaista kavereistani on ollut koulunsa pahimpia kiusaajia. Ollaan puhuttu aiheesta joskus. Hän sanoi että lapsuutensa kotiolot oli helvettiä ja kotona naurettiin vain vahingonilosta. Hän kiusasi osittain huonoa oloaan parantaakseen ja saadakseen nauraa. Katuu sitä kovasti nykyään ja on tehnyt kovasti töitä kasvattaakseen lapsiaan siihen suuntaan että pikemminkin tuntisivat suurta ylpeyttä puolustaessaan kiusattuja.



Mä itse uskon täysin siihen että ihmiset voivat muuttua.

joihin moni joutuu. Myös sukulaissuhteissa. Itselläni on hankala tilanne siinä, että mieheni vanhemmat ovat riitautuneet jo vuosia sitten erään sukulaisensa kanssa todella "verisesti" (aika dramaattinen oikeusjuttu seurauksena ym sotkua) ja kun tutustuin tähän sukulaiseen, pidin hänestä heti tosi paljon. Ja kuitenkin olisi oltava lojaali... Hankalaa.



Entä jos selvittäisit asian kiusaajasi kanssa?

Toiset aikustuu ja toiset ei. Olisiko jo sinun vuorosi?

Minä pitäisin kiusaajaan varsin viileät välit ellei hän ymmärtäisi jutella ja pahoitella tilannetta! Sillä eihän mikään ole todellisuudessa muuttunut. Tarvitaan siis teko, joka osoittaa luonteen muutoksen! Entinen kiusaaja saattaa olla tuleva kiusaaja etsiessään uhriaan ja joojooojoot hyrrää ympärillä!



Itse olin koulussa arkojen puolella. Enkä pelännyt joukkovoimaakaan:) Monta kertaa joku pyysi saada kulkea koulumatkan minun kanssani.

tuohon "muutokseen" jos ihminen ei edes myönnä olleensa kiusaaja. Kiertäisin kaukaa.



En muuten itse ole koulukiusattu.

Paskan marjat on muuttunut. Jos vielä kiistää kiusaamisen joka taatusti on ollut tahallista eikä edes ymmärrä olla siitä pahoillaan edes aikuisena, niin luultavasti samanlainen riiviö kuin lapsenakin. En menisi luottamaan. Kaveri uskokoon mitä uskoo, todelliset ystävät luottavat sanaasi.



Itse suurinpiirtein olen haistattanut paskat jokaiselle vanhalle kiusaajalle. Pari olen tavannut ja ovat yrittäneet olla kuin vanhoja tuttuja, mutta kylmästi olen tehnyt selväksi ettei seura kiinnosta. Ja silloin tuleekin esiin se sama pentu joka minua aikoinaan kiusasi, syytellään että "emmä nyt tosissani sillo, sä vaa et tajuu, miten sä jaksat vieläki". Jos pyydettäisi edes anteeksi, niin uskoisin, että ovat aikuisia jotka osaavat ottaa vastuuta tekemisistään. Jos aikoinaan monta vuotta vittuilivat ja haukkuivat päin naamaa ja nauroivat ja jättivät ulkopuolelle ja yllyttivät muita samaan, niin se ei välttämättä kiusatulle pyyhkiydy ajan kanssa pois, toisin kuin kiusaajalle.



Kumma juttu että esim. perheväkivallasta on ymmärrettävää kantaa traumoja koko elämän, mutta jos pahoinpidellään fyysisesti ja henkisesti paikassa jossa viettää puolet päivästään, niin siitä on jotenkin noloa ja lapsellista ottaa itseensä. Just joo.

Jotkut ihmiset käyttäytyvät huonosti ihan ilman että siinä on kyse erityisestä tahallisesta kiusaamisesta. He vain käyttäytyvät huonosti. Eivät oikeasti tajua, että se loukkaa ja satuttaa muita.



Se on tavallaan vähän pakko antaa anteeksi, koska, kuten sanotaan, ei voi kauhalla vaatia, jos ei ole kuin lusikalla annettu.



Oli miten oli, mun mielestä - ja sanon tämän itse rajusti peruskouluaikana kiusattuna - sun on jo aika antaa olla. Siitä on kauan, sulla on jo kokonaan toinen elämä. Jätä ne kiusaamisjutut taaksesi. Sun ei tarvi olla tämän tyypin kanssa tekemisissä, eikä kuunnella kaverisi puheita hänestä (sano ihan suoraan, että oli hän nykyään milainen hyvänsä, sä et silti halua kuulla tästä mitään), mutta ei sun kannata antaa sen enää satuttaa itseäsi.

Jotkut ihmiset käyttäytyvät huonosti ihan ilman että siinä on kyse erityisestä tahallisesta kiusaamisesta. He vain käyttäytyvät huonosti. Eivät oikeasti tajua, että se loukkaa ja satuttaa muita.

Niin, ja tälläkö sitten kitketään sitä huonoa käytöstä? Sallitaan se vain? Tällaisen takia niitä kiusaajia tulee..

Kerta hän tietää, miten vaikea tämä asia sinulle on, ei ole häneltä oikein hehkuttaa että entinen kiusaajasi on mukava ihminen. Ja etenkin tuo, että uskoo, ettei kiusaaja edes muista mitään. Ei se tosiaan pyyhi pois sinun kokemaasi tuskaa.



Ehdottaisin, että juttelet vielä ystäväsi kanssa. Hänellä on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta voisi hän ainakin olla sitä sinulle hehkuttamatta.



Kyllä tuo koulukiusaaminen jättää jälkensä ja kalvaa myöhemminkin.



Itse olen tutustunut yhteen tosi kivaan naiseen, joka on paras ystävä minua koulussa kiusanneen naisen kanssa. Kyllä minä jonkinlaista tyydytystä saan, kun tämä kaverini tuntuu nyt huomaavan, että ystävänsä ei ihan niin mukava ihminen olekaan ja ottaa etäisyyttä häneen. Siis ihan heidän välisten asioiden takia, itse olen vain maininnut koulukiusaamisesta, enkä ole kiusaajani sen enempää haukkunut tai heidän väleihinsä vaikuttanut. Uskon että paha saa palkkansa. Jos käyttäytyy muita kohtaan ilkeästi, niin ei se pitkälle kanna.

En oikein pääse tästä yli ja mietin ylireagoinko.

Kouluaikoina, etenkin yläasteella eräs luokkatoveri teki elämästäni tosi vaikeaa. Hän kiusasi suoraan haukkumalla tai "vittuilemalla", nauroi mulle päin naamaa räkättäen, ilkkui, kohteli alentavasti. Tämä oli jatkuvaa, päivittäistä ja jatkui monen vuoden ajan. Itsetuntoni on varmasti saanut tästä ajasta elämän mittaisia vahinkoja.

Nyt paras ystäväni tapasi tämän kiusaajan juhlissa. Ystäväni tuli minulle kertomaan miten mukava tyyppi hän nykyään on. Olivat jopa tästä kiusaamisesta puhuneet (koska ystäväni on siitä todellakin tietoinen), ja tämä kiusaaja oli olevinaan aivan tietämätön, väittänyt ettei todellakaan ollut ikinä ollut tarkoitus minua kiusata.

Nyt siis ystäväni mielestä tämä kiusaaja on muuttunut ja hän jopa uskoi tuota ettei ole ollut tarkoitus minua kiusata (ihan niinkuin tuollaista voisi tehdä "vahingossa???). On kuulemma tosi hyvä tyyppi, puhuu hänestä positiiviseen sävyyn. Se että tämä kiusaaja yksissä juhlissä on "mukava" ja väittää ettei ole koskaan kiusannut, pyyhkii ikäänkuin kaiken minun kokemani kerta heitolla.

Tämä satuttaa minua todella. Siis tosi kovasti. Enkä tiedä onko syytä...

Lisättäköön että kiusaamisesta on siis jo yli 15 vuotta, eli ehkä olisi jo pitänyt päästä tästä yli. Ja ehkä tuo ihminen oikeasti on muuttunut yläasteajoilta. Minun mielessäni hän vaan on edelleen se todella inhottava tyyppi, jonka takia koulunkäynti muuttui helvetiksi.

Tosin minun paras ystäväni ei alunperinkään edes puhuisi kiusaajilleni. Vaikka yleensä on erittäin korrektisti käyttäytyvä niin luulen, että hän sylkisi päin.

Koita selittää vielä ystävällesi miltä tuntuu, ellei hän ymmärrä niin hän ei ole paras ystäväsi.

Muakin kiusattiin ja kiusoiteltiin yläasteella. Pari vanhempaa lasta kiusasi jo ala-asteella.

Aikuisempana olen ymmärtänyt että kiusaamiseen on usein joku syy olemassa. Tarkoitan että sen kiusaajan taustalla on jotain häikkää. Vanhemmat eronneet/eroamassa, alkoholisteja, insestiä, henkistä väkivaltaa - ehkä fyysistäkin. Voi myös olla, että vanhemmat esimerkillään näyttävät että kiusaaminen on sallittua - jopa toivottavaa.

Lisäksi joukkopaineessa leikinlasku lähtee helposti käsistä ja muuttuu kiusaamiseksi.

Mä olen päässyt kiusatuksi tulemisesta yli aika hyvin. Osa lievemmin kiusanneista on nyt fb:ssa jopa kavereitani. Hyviä äitejä ja isiä heistäkin on myöhemmällä iällä tullut. Oikein mukavia juttelemme silloin kun törmätään. Eräs näistä pyysi anteeksi ja sanoi asian vaivanneen häntä pitkään ja uskoin häntä.

Erään kiusaajani kohtasin työelämässä. Hän ei tiennyt kuinka päin olisi seurassani. Itse hoidin tilanteen ammattimaisesti, hän taisi luoda itsestään vähän oudon kuvan muille läsnäolijoille.

Yksi mun parhaista kavereistani on ollut koulunsa pahimpia kiusaajia. Ollaan puhuttu aiheesta joskus. Hän sanoi että lapsuutensa kotiolot oli helvettiä ja kotona naurettiin vain vahingonilosta. Hän kiusasi osittain huonoa oloaan parantaakseen ja saadakseen nauraa. Katuu sitä kovasti nykyään ja on tehnyt kovasti töitä kasvattaakseen lapsiaan siihen suuntaan että pikemminkin tuntisivat suurta ylpeyttä puolustaessaan kiusattuja.

Mä itse uskon täysin siihen että ihmiset voivat muuttua.

ootko tosissas että kiusaajilla on kotona huonot olot ja insestiä, väkivaltaa ja vanhemmat jotka opettavat että kiusaaminen on kivaa?

oot todellakin koulukiusattu ja yrität keksiä vielä tänäpäivänäkin syytä kiusaajasta. tuo joukkopainejuttu on kyllä tosi, ja moni kiusaa mukana kun ei uskalla olla kiusaamatta.

vaan ihan se kuuluu siihen ikään (etenkin yläkouluun) että erilainen joutuu silmätikuksi. tai sitten pitää olla niin hyvä suustaan että saa kiusaajat hiljennettyä kertaheitolla.

t. ex-kiusaaja joka kyllä katuu jälkikäteen

Jotkut ihmiset käyttäytyvät huonosti ihan ilman että siinä on kyse erityisestä tahallisesta kiusaamisesta. He vain käyttäytyvät huonosti. Eivät oikeasti tajua, että se loukkaa ja satuttaa muita.

Niin, ja tälläkö sitten kitketään sitä huonoa käytöstä? Sallitaan se vain? Tällaisen takia niitä kiusaajia tulee..

Rehellisesti sanottuna, ei niitä pässejä pysty opettamaan, ei ainakaan yksi ihminen, joten miksi juuri sen kiusatun pitäisi pilata elämänsä hautomalla asiaa ja yrittämällä jotenkin osoittaa, että toisen käytös on huonoa?

TOki olisi parempi, jos me alunperin opettaisimme lapsemme käyttäytymään kunnolla ja eettisesti oikein, mutta kun joku on siinä ensin epäonnistunut niin minusta on liikaa vaatia että kiusaamisen uhri uhrattaisiin kokonaan tälle asialle!

Ap:n pitää saada jatkaa eteenpäin. Ei hänen tarvitse miettiä sitä, miten pässiä opetetaan.

Ja tämän vuoksi kaverisi ja kiusaajan kurkkua viillellään auki, ettäs tiedät.

En usko, että oikea paras ystävä olisi juhlissa heti alkanut puhua poissa olevan ystävänsä olleen kiusattu. Kuka tekee sellaista? Jos tuli muuten esiin, että tunnette jostain, eri asia.

Pahimmat tapaukset voivat olla vakuuttavia alussa. Saavat otteeseensa. Ei voi tietää, miten välit kehittyvät ja millaista kohtelu olisi tulevaisuudessa. 

Pahimmassa tapausessa voit pikkuhiljaa menettää parhaan ystäväsi, jos alkaa puolustamaan hyvää tyyppiä. Parhaassa tapauksessa kai välit voivat vähän parantua. Eivät kuitenkaan voi jos kiusaaja esittää, ettei ole kiusannut.

Koulukiusatut luuserit saavat syyttää kohtalostaan vain itseään.