Apua, uskallanko jättää vauvan isän kanssa?

Vieroitukseen vaan lapsi, kun jonkin aikaa nälkäisempi ja huomaa ettei maitoa tule, alkaa kiinteätkin upota!

miehen kanssa sen kännykkään hälytyksiä milloin on ruoka-aika jne niin ei tarvitse siitä stressata.

kuuntele äidinvaistoasi

Mutta kun totta on, että jotain muutosta on keksittävä.Lapsi itkeskelee aamuyöt tissiä, roikkuu siinä vaikka miten, eikä kiinteät mene kuin linnunannoksia. Kotona minun hoitaessa yrittää vaan vaatia minulta maitoa. Ja itse olen aivan väsyksissä. Hyvää tekisi vahvistaa isän ja lapsen suhdetta, mutten tiedä onko tämä hyvä ja turvallinen menetelmä. Kun osaisi sanoa ja tietää ja toimia oikein.

aika lailla samanlainen tilanne eli äidin ja lapsen suhde ollut kovin tiivis ja rinta maistuu paremmin kuin kiinteät ruoat. Isä on ollut myös arjessa lapsen kanssa mutta silti mua huolestuttaa jättää pidemmäksi aikaa edes isänsä hoitoon. Meillä mies kyllä on pitkäpinnainen ja super rauhallinen ja säntillinen tapaus. Hänellä ei kuitenkaan ole samanlaista tilanne silmää kuin itsellä (kylläö se varmaan kehittyy kun ovat enemmän kaksin). Esimerkiksi tyttö ilmaisee mielestäni hyvin selkeästi nälästä vaikka ei osaa puhua. Mies ei kuitenkaan huomaa ennen kuin nälkä on huutava ja sitten kun on jo liian kova nälkä nuo kiinteät menee alas huonosti.



Kyllä mä itse tekisin ja itseasiassa meillä on työnalla se että alan käymään vähitellen asioilla - sellaiset pari tuntia kerrallaan. Sillä aikaa nuo sitten tutustuvat toisiinsa ja lujittavat suhdettaan. En suosittele sinulle että lähdet koko viikonlopuksi pois jos se ei ole aivan pakollista. En tiedä josko mitään traumaa aiheuttaa mutta kyllä toi maalaisjärjellä ajatellen perusturvallisuuteen vaikuttaa.



Tissittelyn suhteen olen pyrkinyt noin 3-4h väleihin vaikka aiemmin oli tissibaari koko ajan auki. Jämäkkyyttä se itseltä vaatii ja täytyy keksiä asioita joilla kääntää lapsen huomiota rinnasta. Meillä rinta oli kauan ainoa väline jolla lohduttaa ym. mutta nyt tilanne alkanut tulla myös muita keinoja. Esimerkiksi laulu on meillä tosi tärkeä.

mä oon kans "herkkis". Taustalla on omia hylkäyskokemuksia lapsuudessa. Nyt äitinä on vaikea jättää lasta hoitoon. Onko ap:lla jotain vastaavaa taustalla?

jäis kyllä neuvolan neuvot toteutumatta kokonaan. Mun miesletä kuulostaa siltä ettet todellakaan ole valmis olemaan yötä poissa ja se ei ole mikään ihme kun lapsi on noin pieni.Mun mielestä on liian julmaa myös noin pienelle että äiti häviää ja tissit siinä samalla. Saat aikaiseksi todennäköoisesti 24/7 sinussa roikkuvan lapsen jos noin teet kun hän pelkää että äiti lähtee taas.



Miksi imetys pitää nyt lopettaa? Monet imettää yli 2-vuotiaaksi asti. Itse lopetin kun lapsi oli 13kk mutta kukin tyylillään.

No meillä jo 1 vuotias pisti samaa ruokaa poskeen

kuin muutkin tosin suolattomalla vaihtoehdolla.

Annatko tissiä vielä 1-vuotiaalle.

Kyllä jo ton ikäisen pitäsii syödä jo melko samaa

sapuskaa kuin muutkin.

Ja tosta eikö isä pärjäisi ton ikäisen kanssa niin voi hyvä jumala.

Kyllä isä pärjää lapsen kanssa. Hän tekee asiat omalla tavallaan.

Siis haloo, se lapsi ei kuole nälkään(tai janoon) viikonlopun aikana, mies osaa aivan varmasti olla lapsen kanssa, jos ei osaa niin korkea aika opetella!! En edes viitsi tätä aloitusta näyttää miehelleni, lasten isälle, ettei saa hepulia, kun miehiä taas pistetään alta lipan ja luullaan etteivät he pärjää lastensa kanssa...

Että on kuule aivan hyvä ja turvallinen menetelmä, lähdet pois, annat miehen hoitaa ja tadaa, lapses oppii syömään muutakin kun sun daisaria.. Ohoh, no mut täähän olikin taas porvoosta päivää...

Koska lapsen painokäyrä koko ajan laskeva, ja kiinteitä menee niin huonosti eikä maito anna riittävästi energiaa. Lapsi valvottelee yöllä roikkuen tissillä jne.

ei kukaan kolmesta muksusta ole suostunut nukkumaan kunnolla yökylässä kovin pienenä eivätkä ole juoneet pullosta.Äiti olis pitänyt olla saatavilla.Sitten kun olivat siihen valmiita imetyksen lopetus sujui helposti.Neuvolatätejä ei kannata aina niin uskoa.Mä oon ainakin tehnyt oman pääni mukaan ja hyvin on pärjätty.Kantapäänkautta ja eka oli se harjottelu kappale.:)Imetystä kannattaa vähentää pikkuhiljaa ja sun olis pitänyt jo aikasemmin alkaa vähentämään.Se kun vie sen ruokahalun kiinteisiin.Ton ikäselle en ole antanut kun kerran max kaks kertaa päivässä enää rintaa.

Lapsi ei traumatisoidu siitä yhtään mikskään, jos imetys loppuu. Se on uusi elämänvaihe. Lapsi tajuaa, että se ravinto loppui, ja alkaa juoda sitten normimaitoa sen määrän, mitä tarvitsee, ja syömään ruokaa sen määrän, mitä tarvitsee.



Turha hysterisointi paitsi tarttuu lapseenkin voi olla jopa haitallista. Lapsi säikähtää luultavasti enemmän äitinsä panikointia kuin sitä että tissinlussutus on loppu.



Ota aikuinen ihminen itsees niskasta kiinni ja tee kuten perheellenne on parasta.

Lapsi syö samaa mitä muutkin, nimenomaan sormiruoka uppoaa, puurot tms ei. Mutta se ruokamäärä on olemattoman pieni ja se ongelmana. Sitten on rinnan perään vaan. Esim iltapalaa ei juuri suostu syömään, voi olla haukku leipää ja lusikallinen rahkaa.

Omalla kolmen allergisen lapsen kokemuksella + monien muiden allergisten lasten vanhempien kokemuksia kuunnelleena muutama vinkki.



Veikkaisin 80 % todennäköisyydellä että teidän 1v:llä on allergioita ja/tai refluksi. Tämä selittäisi huonot yöunet, tississäroikkumiset (maitohörppy yöllä lohdutta refluksista kärsivää lasta), huonon kasvun, huonon ruokahalun jne. Jos allergiasta kyse tyypillisin syyllinen on maito.



Suosittelisin ekaksi kokeilemaan maidotonta ja kanamunatonta diettiä lapselle ja pitämään päiväkirjaa lapsen voinnista ja kaikista syömisistä. Ja kannattaa ehdottomasti käyttää lasta hyvällä lastenlääkärillä sillä esim. refluksi on tosi kurja tauti lapsilla ja valitettavasti monet lääkärit eivät tunnista sitä lapsilla.



Myös www.histamiini.com sivustolta löytyy vertaistukea ja paljon vinkkejä sekä allergiohin että refluksiin liittyen.



Meillä lääkärit suosittelivat kuopuksen jättämistä 6kk iässä sairaalan imetyksestä vieroitukseen. Hoidin vieroituksen kuitnekin mielummin itse kotona. En vain imettänyt vaikka mikä olisi ollut. Kahden vuorokauden kieltäytymisen jälkeen lapsi alkoi juoda tuttipullosta kun ei imetys enää ollut vaihtoehto.



Mutta imetys voi teillä ehkä jatkuakkin jos sinä ja lapsi olette molemmat maidottomalla ja kanamunattomalla dietillä ja se auttaa lasta (tai löydätte muut mahdolliset pahikset ja vältätte niitä). Siinä tapauksessa kasvu korjaantunee ihan sillä että sopimaton ruoka ei enää riko suolistoa ja ruoka rupeaa maistumaan ja imeytymään kunnolla.



Maidotonta kokeiltaessa pitää muista antaa tarvittava määrä kalkkia.



Tsemppiä ja jaksamista.



t. Kolmen allergisen lapsen äiti

Meillä muutoksen toi isäkuukausi, jolloin isä oli pojan kanssa päivisin 3 vkoa kun minä olin töissä. Lähtivät sitten myös anoppilaan reissuun kahdeksi päiväksi. Imetys loppui siihen hyvinkin kivuttomasti 14 kk iässä. Yöimetyksistä olin luopunut jo aiemmin, ja imetin lähinnä aamulla ennen töihinlähtöä ja/tai töistä tullessa.



Lapsi ei tod ole mikään takertuja vaan iloinen, luottavainen ja reipas 2-vuotias.



Sä olet ap ilmeisesti aika piipussa. Voiko lasta hoitaa joku muu, jos isä on oikeasti epäluotettava, että saat levätä? Tai sitten rauhoitut ja luotat puolisoosi. Hän on kuitenkin lapsen isä, joka varmaankin yrittää toimia lapsen parhaaksi.

Aamulla ja illalla vielä maitohuikat, mutta yötissit pois.

Meillä oli kuopus täysimetyksellä 6kk ikään saakka ja kiinteät upposi tosi huonosti. Yöllä söi hanakasti tissiä, kunnes 11kk iässä kyllästyin yöhärdelliin ja pidettiin unikoulu. Vauva nukkui isin kanssa, 3 yötä meni ja rupesi nukkumaan täydet yöt. Pikku hiljaa myös ruoka alkoi upota paremmin. Meillä ei kyllä ollut paino-ongelmia, kasvoi hyvin koko ajan, itse vaan olin piipussa yösyöntien takia

Mä olen aivan piipussa. Kotona tehty nyt sitä että mies hoitaa pientä öisin, ja viime yönäkin kuuntelin sitä kimeää itkua kun en imettänyt. Seitsemältä lopulta lapsi heräsi, oli itkuinen ja väsyneen oloien, kiinteät eikä piimä nokkamukista kelvanneet. Lopulta jossakin vaiheessa imettelin, sitten söi pari leipähaukkua ja itkeskellen nukahti aamupäiväunille... ollut nyt paljon itkuisempi kun saa vähemmän maitoa. Tämä ei tunnu toimivalta että minä olen tässä kotona, lapsi yrittää takertua minuun (rintaan) ja pitäisi vaan olla imettämättä. Tosi raskasta, mulle ja lapselle.

1-vuotias ei ole enää mikään pieni vauva, ja isän on nyt korkea aika oppia olemaan hänen kanssaan ilman äidin päällepäsmäröintiä. Kyllä ne miehetkin osaavat lasta hoitaa, jos heille annetaan siihen mahdollisuus! Isä saattaa tehdä asioita eri tavalla kuin sinä, mutta ei se tarkoita, että ne tavat ovat huonompia.



Anteeksi, mutta kuulostat hieman hysteeriseltä, ja voi olla, että lapsi söisi paremmin kun olisi isänsä kanssa kaksin. Lapsi vaistoaa sun hermoilun syömisen suhteen, joten isän leppoisampi asenne voisi tehdä ihmeitä syömiselle.

oon samaa mieltä kuin monet muutkin, että kyllä isä sen lapsen osaa hoitaa viikonlopun ajan.



Minä olin itse kans sitä mieltä, että pienen lapsen on saatava tutustua ruokaan, eikä saa hoputtaa yms. Mies taas on ollut enemmän sillä linjalla, että lapset syö jos on nälkä, ja jos eivät nyt syö niin syövät sitten seuraavalla kerralla paremmin. Ja niinpä meillä nyt 3- ja 5-vuotiaat pojat vievät minua kuin litran mittaa: meillä menee ruokapöydässä todella paljon pidempään, kuin isän kanssa ollessa. Isänsä kanssa myös kelpaa se ruoka, joka mun kanssa ollessa ei mene alas. Mä joudun tajrjoilemaan ensin salaattia ja sitten pääruokaa, että menis jotain tuoretta vihennesta alas. Mies lyö koko aterian lautaselle kerralla. Olen ollut kaiken kaikkiaan lasten kasvatuksessa löysä ja miettinyt neuvolan ohjeita ja pohtinut mitä traumoja minäkin päivänä oon aiheuttanut lapsi-paroilleni. Mutta nyt kun nämä riiviöt pitäisi saada johonkin ruotuun, taitaa olla jo kiire - ellei myöhäistä. Huoh. Niin, että älä mene samaan halpaan kuin minä. Ei Suomessa kukaan ruokapöydän ääressä nälkään kuole.



Btw, mieheni aina ihmettelee, miten ees voi olla semmoisia isiä, jotka ei muka pärjäisi lastensa kanssa. Miksei ne vietä aikaa lastensa kanssa? Mun mies on töissä päivät, mutta itse haluaa olla illat lasten kanssa tai koko perheenä yhdessä. Hänellä on pari kaveria, jotka ovat myös isiä, ja mieheni ihmettelee, miten ne viitsii illalla lähteä ennemmin johonkin harrastukseen, kun eivät oo nähneet lapsiaan koko päivänä. Mut tätä palstaa kun lukee, niin ei taida olla ihan harvinaista sitten sekään.

Mieheni on hoitanut lasta, ulkoiluttanut, kylvettänyt, leikittänyt. Itsenäisesti huolehtii aina kynsien leikkuun, ilman että olen asiaa koskaan pyytänyt. Mutta on tietyllä lailla vähän laiska, oma mukavuus menee vähän lapsen edelle - ei jaksa aamulla kiirehtiä vaipanvaihtoa tai aamupalan antoa jne. Ei huomaa mitä lapsi milloinkin tarvitsisi, kuten lisää vaatetta päälle tai että itkee janoa. Jos pieni on väsynyt niin ei välttämättä "osaa" antaa tarpeeksi vaan syliä ja hellyyttä, vaan laittaa itkeskelevän lapsen lattialle että ole sitten siinä jos vaan itket.



Mutta uskon, että sen "tatsin" suhteen olisikin hyvä jos uskaltaisin vaan jättää heidät keskenään. Kun en ole jakamassa vastuuta, huomaa ja jaksaa mies toivottavesti paremmin sitä ottaa. Lapsi ainakin nyt kovan äitivaiheen jälkeen alkanut olla enemmän isänkin perään.