Missä vaiheessa uunin pesän halkeamat alkavat haittaamaan
Ainakin yksi tiili näyttää olevan poikki, ja saumaukset irvistää muutamasta. Raot kuitenkin todella pieniä.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Ydhys sana
Kerroppa omin yhdys sanoin kenellä muulla sellainen vihe on kuin itselläsi?
Koska kyse paloturvallisuudesta kannattaa kutsua nuohooja arvioimaan tilanne!
Vierailija kirjoitti:
Koska kyse paloturvallisuudesta kannattaa kutsua nuohooja arvioimaan tilanne!
Nuohooja käy kyllä joka vuosi eikä ole sanonut mitään.
Siinä vaiheessa kun liekit pääsee ulos tulisijasta raot ovat liian isoja.
Siinä vaiheessa kun talo on tulessa.
Kun olet munasillaan lumihangessa ja palokunta sammuttaa kämppääsi. Sitten ehkä voi jotain alkaa askarteleen.
Nostan, koska kiinnostaa minuakin.
Saat eri vastauksen riippuen keneltä kysyt.
Lisäys edelliseen: kysyt mielipidettä etkä mitään faktuaalista asiaa.
Meillä tulitiilet olleet halki 12 vuotta ja uunissa tulet noin 200 päivää vuodessa.
Noi on siis siellä tulipesäosassa? Niin kauan kuin ne pysyvät halkeamina, ne eivät varsinaisesti ole palovaarallisia, koska niiden ympärillä on vielä palamatonta suojakuorta. Mutta jos sieltä romahtaa jotain isompaa, voi tuli päästä tulipesän tulitiilten ja suojakuoren väliin ja silloin ulkokuori ei välttämttä kestä tulta kovin kauaa, vaan sekin halkeaa. Ja sitten tulee tulipalo. Jos teillä on nuohooja käynyt joka syksy, eikä ole sanonut mitään, tilanne on hallinnassa. Voihan sen toki kutsua uudelleenkin katsomaan, jos on uusia muutoksia ilmennyt.
Sen sijaan jo tulipesän halkeamat voivat kyllä olla silleen ikäviä, että niistä tippuu laastin ja tiilen muruja uunissa tehtävään ruokaan. Ja koko ajanhan ne rakoset isontuu, kun lisää materiaalia putoilee alas. Ja samalla holvaus liikkuu hiukan ja on vähän lähempänä romahtamista. Eli kyllä nekin kannattaa aikanaan korjata. Ehkä jo ensi kesänä!
Vierailija kirjoitti:
Noi on siis siellä tulipesäosassa? Niin kauan kuin ne pysyvät halkeamina, ne eivät varsinaisesti ole palovaarallisia, koska niiden ympärillä on vielä palamatonta suojakuorta. Mutta jos sieltä romahtaa jotain isompaa, voi tuli päästä tulipesän tulitiilten ja suojakuoren väliin ja silloin ulkokuori ei välttämttä kestä tulta kovin kauaa, vaan sekin halkeaa. Ja sitten tulee tulipalo. Jos teillä on nuohooja käynyt joka syksy, eikä ole sanonut mitään, tilanne on hallinnassa. Voihan sen toki kutsua uudelleenkin katsomaan, jos on uusia muutoksia ilmennyt.
Sen sijaan jo tulipesän halkeamat voivat kyllä olla silleen ikäviä, että niistä tippuu laastin ja tiilen muruja uunissa tehtävään ruokaan. Ja koko ajanhan ne rakoset isontuu, kun lisää materiaalia putoilee alas. Ja samalla holvaus liikkuu hiukan ja on vähän lähempänä romahtamista. Eli kyllä nekin kannattaa aikanaan korjata. Ehkä jo ensi kesänä!
Tulipesän ja ulkokuoren välillä on ohuimmillaan 40cm tiiltä.
Meillä on halkeama takan luukun vieressä, eikä siinä kuulemma haittaa. Koska se on kohta josta korvausilma menee sisäänpäin muutenkin. Sitten kuulemma haittaisi, jos olisi siellä tulikanavien puolella eli poskissa tai yläpalotilassa.
Mutta kysy nokikolarilta ensi kerralla.
+Tulipesän ja ulkokuoren välillä on ohuimmillaan 40cm tiiltä.+
Ihan tosi? Olen itse muurannut sellaisia pesiä, joissa väliä ei ole kuin muutama sentti. Mutta sekin riittää.
Mistä luulet termin tulipalopakkanen tulleen?
Vierailija kirjoitti:
+Tulipesän ja ulkokuoren välillä on ohuimmillaan 40cm tiiltä.+
Ihan tosi? Olen itse muurannut sellaisia pesiä, joissa väliä ei ole kuin muutama sentti. Mutta sekin riittää.
Onhan tuossa useampi tonni tiiltä.
Rautakaupoissa on tulipesän korjaus massaa. Lisätään vain vesi ja levitetään käsityökaluilla korjattavaan kohtaan 15 mm paksuisina kerroksina. Valmistajat on Lakka ja Weber.
Yleisellä tasolla joutuu miettimään tulisijan tyyppiä, avotakka josta savukaasut tulipesän päältä hormiin vai varaava takkatyyppinen jossa tulipesän savukaasut menevät ensin alaspäin kohti lattiaa poskikanavia pitkin ja sitten vasta hormiin.
Tulipesä voi olla muurattu tulitiilistä lappeellaan eli seinämä on sen verran paksu ettei romahda omia aikojaan kun näkee että tulittilet ovat oikein sijoittuneet vierekkän samaan tasoon, tai voi koko tulisija olla tehty tulenkestävistä valumassaelementeistä.
Varaavassa takassa, jossa tulitiili tulipesässä ja poskikanavan ulkopintana poltettu tiili niin nämä kaksi tiilikerrosta ainakin ennen vanhaan erotettiin toisistaan ohuella siivulla tulenkestävää villaa joka esti ulkokuoren muurauslaastia muodostamaan kovaa laastiklönttia tiilikerrosten väliä joka voisi aiheuttaa että ulkotiilikerros voi alkaa puskea poispäin eli seinä pullistua kun tulisija lämpenee.
Valurautaluukkujen ympärille myös eristettä joka erottaa luukut tiilirakenteesta. Nyrkkisääntö on valurauta elää 1 mm per 100 astetta C joka tarkoittaa että jos luukku ei voi elää normaalista niin se voi alkaa vääntyä siten että se puskee tiiliä jolloin muuraus voi ratketa, tai siihen tulla halkeamia.
Kylmän tulisijan pinnassa voi näkyä pienenpientä rakoilua tiilien muuratuissa pysty- tai vaakasaumoissa mutta jos tiilet itsessään ovat poikki niin tulisijassa on tapahtut liikettä. Kylmänä ollen tulisijan raju ylöslämmitys tai useamman täyspesällisen polttaminen peräkkäin voi jopa rikkoa tulisijan.
Ydhys sana