ystävänpäivä traumat
minulle henkilökohtaisesti ystävänpäivä on pahempi kuin joulu tai muu juhla.
joulua voi viettää aika hyvin yksin, mutta ystävänpäivää on vaikeampi viettää yksin .
ja tulee mieleen koulun traumat niistä halisydän pahveista.
minulla ei ollut, koskaan niissä kuin opettajan nimi ja osa suosituista pojista tuli halaamaan minua teatraalisesti pitäen samalla nenästä kiinni hengitystä pidättäen, sillä meidän koulussa oli kilpailu, että se kuka saa eniten nimiä voittaa palkinnon.
kauheita muistoja, eikä näin aikuisenakaan minulla oli yhtään ystävää. no en enää oikeastaan halua, koska tiedän ettei kukaan tässä maailmassa tule koskaan pitämään minusta, vaikka tekisin mitä.
nuorempana yritin todella ja minua käytettiin hyväksi . olin vain huolien kuuntelija ja sylkykuppi , tarjosin ruokaa ja makeisia satojen eurojen edestä ja kaikki se ihan turhaan.
en koskaan juorunnut salaisuuksia tai puhunut pahaa kenestäkään, vaikka minulle puhuttiin kaveri porukan salaisuuksia ja kaverit puhui minulle sontaa heidän parhaan kaverin selän takana.
olen sen jälkeen kyseenalaistanut koko ystävä konseptin .
kaikki vaan esittää todennäköisesti eikä kukaan oikeasti todella välitä kenestäkään ystävänä se on vain hyväksikäytöstä ja esitystä oman etujen mukaista.
tai sitten minussa on jokin vika ja se vika on, etten valehtele, puhu pahaa, ole idiootti kusipää. mutta ehkä se on sitten jotenkin epäaitoa jonkun mielestä olla ystävällinen oikeasti jopa kaverin selän takana.
minun kaikki parhaat ystävät ja tärkeät ihmiset on valinneet sijastani aina jonkun toisen .
ystävyys ei sovi minulle se on ihan ajan ja resurssien hukkaa.
kukaan ei koskaan ole sanonut eikä tule sanomaan minusta mitään hyvää
Kommentit (10)
Esitän, että ystävänpäivä on vain amerikkalainen kaupallinen keksintö eikä sen ihmeellisempi kuin Halloween. Näin siksi, että taas tänä aamuna mietin kenelle lähettäisin ystävänpäiväviestin ja totesin ettei ole ketään kenelle lähettää.
Todella harmillista. Tuota samaa olen kokenut itsekin mutta nyt minulla on 2 äärimmäisen rakasta ystävää. Ja olen löytänyt rajani. En anna kenenkään kävellä itseni yli
tuo kun ne pojat piti nenästään kiinni, niin oletko mahdollisesti jättänyt peseytymättä tarpeeksi usein, tai ehkä vanhempasi oli kyvyttömiä pesemään sua tai vaatteitasi? Kenties teillä oli hometta kotona? Niin, surullista, että joskus lapset maksaa pienenpienistä virheistä, ei vanhemmat osaa aina. Mutta jos ei, mistä se johtui?
Vierailija kirjoitti:
Todella harmillista. Tuota samaa olen kokenut itsekin mutta nyt minulla on 2 äärimmäisen rakasta ystävää. Ja olen löytänyt rajani. En anna kenenkään kävellä itseni yli
Rajoista olin myös tulossa puhumaan. Jos sallit kaiken kaikilta, et saa kunnioitusta keneltäkään. Vain hyväksikäyttöä! Jos vielä lahjoit itsellesi kavereita, ei se ollut alunperinkään oikeaa ystävyyttä. Ap:n pitäisi vähän sisuuntua. Mua ei kohdella noin, en ansaitse tuollaista käytöstä, antaa olla jos en kelpaa tällaisena. Kun alat valita ympärillä olevia ihmisiä, muutkin tajuaa, ettet siedä ihan kaikkea ja silloin käytös sua kohtaan muuttuu kunnioittavaksi. Älä uhriudu, kitise tai vähättele itseäsi, vaan etsi jostain se oma varmuus itsestäsi. Saattaa olla, että tässä tarvitaan terapeutin apua. Mutta sulla on itselläsi avaimet kädessäsi, pitää vaan uskaltaa käyttää niitä. Lue aiheesta kirjoja, kuuntele podcastejä, opiskele, miten omanarvontunto löydetään.
minä toivoisin, että minulla olisi sellaisia ystäviä joita voisi ilahduttaa juhlapäivinä pienillä lahjoilla tai mennä kahvilaan tai festareille.
jostain syystä kaikki minun ihmissuhteet olleet sellaisia, että minulle soitettiin, kun kukaan muu ei vastannut tai sitten tapasin jossain kaupungilla vanhan kaverin, jolla muka oli ollut kauhea ikävä ja sitten sovittiin, että seuraavana päivänä mennään leffaan tai tehdään jotain ja koskaan ei soittanut.
itse aktiivisesti myös kyselin kuulumisia, mutta kyllästyin, että minä olen se joka ensin ottaa yhteyttä ja sitten oli yksi kaveri joka oli minun paras kaveri jolle ostin monesti pieniä lahjoja ja jonka kanssa oli kiva hengata. myöhemmin sitten puhui vain lähinnä muista hänen kavereista miten ihania ne on ja miten on auttanut heitä samaan aikaan, kun itsellä oli terveyden takia vaikeampaa, eikä tämä ystävä minua jaksanut kuunnella tai puhua edes jostain muusta kuin toisista ihmisistä joita en edes tuntenut.
välillä tuntuu, että ystävyys perustuu vaan oman egon pönkittämiseen eikä toisesta ihmisestä välittämiseen.
minulle kaikki ystävät mitä minulla on ollut ovat olleet tärkeitä, mutta heille olin vain kertakäyttöinen kaveri ja he yhtäkkiä vain häipyvät elämästäni.
ehkä sitten olin vain niin tylsä ihminen.
minä en usko kenenkään entisen kaverin ajattelevan minua niin paljon kuin minä ajattelen yhä heitä ja näen heistä jopa unia joskus.
sinä joka luet tämän viestin toivon, että muistat kaveria tänään johon et ole pitänyt yhteyttä syystä taikka toisesta ja kerro rehellisesti mikäli hän on sinulle merkittävä, sen sanominen ei ole itsestäänselvyys.
ja sinä joka olet yksinäinen toivon sinulle hyvää päivää kaikesta huolimatta ja toivon, että joskus löydät ystävän .
Hyvää ystävänpäivää!
Älä koskaan odota toisilta mitään. Ymmärrä, että olet omillasi. Se tuntuu pelottavalta ja se vapauttaa. Ole uskollinen itsellesi ja valitse aina itsesi. Pidä tuo, ettet valehtele tai puhu pahaa jne.
Kuulostat nuorelta. Matkusta ulkomaille katsomaan, mitä ihmiset siellä tekevät ja miten elävät. Tee jotakin, mitä haluat mutta pelkäät tehdä, ts. mene epämukavuusalueellesi. Kun palaat sieltä, olet muuttunut ja katsot asioita uudella tavalla.
Kun kuljet omia polkujasi, saatat jonain päivänä kohdata kaltaisesi, jonka kanssa tuntuu, kuin olisit tullut kotiin.
N63
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella harmillista. Tuota samaa olen kokenut itsekin mutta nyt minulla on 2 äärimmäisen rakasta ystävää. Ja olen löytänyt rajani. En anna kenenkään kävellä itseni yli
Rajoista olin myös tulossa puhumaan. Jos sallit kaiken kaikilta, et saa kunnioitusta keneltäkään. Vain hyväksikäyttöä! Jos vielä lahjoit itsellesi kavereita, ei se ollut alunperinkään oikeaa ystävyyttä. Ap:n pitäisi vähän sisuuntua. Mua ei kohdella noin, en ansaitse tuollaista käytöstä, antaa olla jos en kelpaa tällaisena. Kun alat valita ympärillä olevia ihmisiä, muutkin tajuaa, ettet siedä ihan kaikkea ja silloin käytös sua kohtaan muuttuu kunnioittavaksi. Älä uhriudu, kitise tai vähättele itseäsi, vaan etsi jostain se oma varmuus itsestäsi. Saattaa olla, että tässä tarvitaan terapeutin apua. Mutta sulla on itselläsi avaimet kädessäsi, pitää vaan uskaltaa käyttää niitä. Lue aihees
no olin teini, kun tuota tein ja luulin silloin, että on ihan normaalia tarjota ruokaa ja herkkuja . en yrittänyt lahjoa vaan oikeasti piristää ystäviä. opin sen sitten harmikseni vasta myöhemmin ja poistin ja estin ne ihmiset, jotka käyttivät minua hyväksi. he jopa alkoivat yhdessä kiusaamaan minua .
heittivät roskia ulko oveen ja paskaa oven taakse.
eli eivät he koskaan oikeita ystäviä olleetkaan.
mietin vain mitä tein sitten väärin, kun en sopeutunut siihen porukkaan. ehkä he pitivät minua säälittävänä ja ajattelivat, että yritän lahjoa, vaikka oikeasti halusin vain jakaa hyvää mieltä ja tehdä muistoja.
kerran jopa leivoin ystävilleni ja he sotkivat leivoksilla meidän kodin seinät ja sen jälkeen sitten tajusin, että ei tämä ole ok, vaikka olisi pitänyt aiemmin jo tajuta.
Täällä se on sentään vaan ystävänpäivä. Jenkeissä/muissa anglomaissa valentine's day on vahvasti romanttis-vireinen. Olla sitten siinä ikisinkkuna, kavereilla on kumppanit jotka tuovat kukkia, itse saa taas muistutuksen että tulee todennäköisesti olemaan ilman kumppania koko elämänsä.
Otan mieluummin ystävänpäivän "paineet" vaikka ei mullakaan ystäviä mitenkään erityisen paljon ole
Vierailija kirjoitti:
Esitän, että ystävänpäivä on vain amerikkalainen kaupallinen keksintö eikä sen ihmeellisempi kuin Halloween. Näin siksi, että taas tänä aamuna mietin kenelle lähettäisin ystävänpäiväviestin ja totesin ettei ole ketään kenelle lähettää.
Ota vähän selvää asioista ennen kuin nolaat itseäsi enempää. Ystävänpäivä on eurooppalainen keksintö.
Sulle on jaettu huonot kortit, mutta elämä voi joskus yllättää, hyvää päivää sulle kumminkin.