Kannattaako neuroepätyypillisyydestä (Adhd ja Asperger) kertoa ennakkoon etsittäessä uusia kavereita?
Oon siis vähän päälle parikymppinen nuori aikuinen, kellä Adhd ja Asperger diagnoosit, jokseenkin niiden piirteet ovat mulla sekä omasta että läheisteni mielestä melko lieviä. Oon jo pidempään kärsinyt yksinäisyydestä, ja mulla olisi tarkoitus tehdä itsestäni ilmoitus Kaverihaku.net sivustolle uusien ystävien löytämistä varten. Mietin kumminkin että kannattaako noista diagnooseista mainita jo siinä omassa ilmoituksessa, vai vasta sitten kun alkaa jonkun kanssa tutustua paremmin?
Kommentit (27)
Kannattaa mainita. Useimmiten neuroepätyypilliset ihmiset tulee keskenään toimeen (ei kaikki tietenkään, mutta esim. kaikki mun ystävät ja puolisot on aina olleet joko autisteja tai ADHD, kun itsekin olen, vaikka ei oltais vielä tiedetty olevamme).
Vierailija kirjoitti:
Itse pystyn peittämään sen niin hyvin ( makaamaan) että suotta on kertoa.
Ei maskaaminen tee hyvää (johtaa usein jossain vaiheessa burn outtiin) . Paljon parempi yrittää löytää ihmisiä, joiden seurassa ei tarvii maskata niin paljoa.
Ehdottomasti kannattaa, jos haluaa löytää samanhenkisiä ihmisiä.
Minulla ei ole tapana mainita. Tosin kaikki projektini/tekemiseni ovat kovasti taidepainotteisia, ja siellä ihmiset hyvin erikoisia kaikin puolin. Etenkään nykyisin aikuisena en koe erottuvani mitenkään, korkeintaan positiivisesti (olen analyyttinen ja rauhallinen).
Kukaan ole kiinnostunut toisten diagnooseista, etenkään "aakkosista". Ensireaktio on "taas tälläinen vaikeilija..."
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ole kiinnostunut toisten diagnooseista, etenkään "aakkosista". Ensireaktio on "taas tälläinen vaikeilija..."
No kyllä oon itse autistina hyvinkin kiinnostunut siitä, onko muutkin autisteja. Ja miks kukaan autisti tai ADHD haluais missään oloissa tutustua ihmisen kanssa, jonka ensireaktio neuropsykiatrisiin diagnooseihin ois tollanen nyt muoti-ilmiöksi noussut "aakkosdiagnoosien" vähättely ja kyseenalaistaminen.
Mun mielestä kannattaa mainita. Et ole ainoa. Itse olen neuronormaali, mutta mutta mulla on omassa piirissä ADHD:ta ja Aspergeriä. Ihan tavallisia kivoja tyyppejä ne on, mutta omalla tavallaan erilaisia.
Kerro sitten kun olet paremmin tutustunut ihmiseen, se että sä kerrot heti tekee ensivaikutelma ja ihminen arvioi sinut omien ennakkoluulojen mukaan, siksi en kerro ikinä ihan uusille tuttaville asiasta tai vaikka työtä hakiessa.
Vierailija kirjoitti:
Kerro sitten kun olet paremmin tutustunut ihmiseen, se että sä kerrot heti tekee ensivaikutelma ja ihminen arvioi sinut omien ennakkoluulojen mukaan, siksi en kerro ikinä ihan uusille tuttaville asiasta tai vaikka työtä hakiessa.
No nimenomaan just siks on hyvä kertoa ennen tutustumista, että karsiutuu pois ne ennakkoluuloiset ihmiset. Miksi ihmeessä kukaan autisti tai ADHD haluais kaverikseen jonkun niihin ennakkoluuloisesti suhtautuvan?
Normi tyyppi täällä. En kertoisi ilmoituksessa diagnoosista. Jos muuten kemiat kohtaavat tyyppien kanssa niin näistä voi sitten kaveruuden syvetessä kertoa esim että mulla add taikka adhd ja mun on vaikeaa tulla tapaamiseen kellon lyömällä (olen ymmärtänyt että tämä olisi yksi merkki neuroepätyypistä) ja pahoittelen tätä jo etukäteen jne. Mutta jos haluat tavata muita neuroepätyyppejä niin diagnoosista kertominen voi olla sulle plussaa.
Toi että määrittää itsensä diagnooseiksi ei anna hyvää kuvaa todellakaan. Kerrot vaan piirteistäsi omin sanoin! Ihan joka ikinen diagnoosi tässä maailmassa on sellainen että niiden alle mahtuu todella monenlaisia ihmisiä. Eli pois siitä diagnoosikeskeisyydestä. Ei ole mitään takeita siitä että esim. kaksi autistia ymmärtää toisiaan koska persoona on jokaisella yksilöllinen.
Ajattele kertoisitko muista diagnooseista jos sulla ois vaikka masennus tai keliakia? Ei minusta diagnoosit kuulu mihinkään seuranhaku ilmoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Toi että määrittää itsensä diagnooseiksi ei anna hyvää kuvaa todellakaan. Kerrot vaan piirteistäsi omin sanoin! Ihan joka ikinen diagnoosi tässä maailmassa on sellainen että niiden alle mahtuu todella monenlaisia ihmisiä. Eli pois siitä diagnoosikeskeisyydestä. Ei ole mitään takeita siitä että esim. kaksi autistia ymmärtää toisiaan koska persoona on jokaisella yksilöllinen.
Tietenkään ei ole takeita, että juuri tietyt kaksi autistia ymmärtäis toisiaan. Silti se on melkein aina toinen autisti, joka ymmärtää autistia. Ihan omasta tai toisten autismista tietämättä kaikki mun läheisimmät ystävät ja kaikki seurustelu- ja tapailukumppanit on olleet autismin kirjolla (paitsi jokunen ADHD).
Vierailija kirjoitti:
Toi että määrittää itsensä diagnooseiksi ei anna hyvää kuvaa todellakaan. Kerrot vaan piirteistäsi omin sanoin! Ihan joka ikinen diagnoosi tässä maailmassa on sellainen että niiden alle mahtuu todella monenlaisia ihmisiä. Eli pois siitä diagnoosikeskeisyydestä. Ei ole mitään takeita siitä että esim. kaksi autistia ymmärtää toisiaan koska persoona on jokaisella yksilöllinen.
Tää on vähän niin kuin se, että ei ole mitään takeita, että kaksi samaa kieltä puhuvaa ymmärtää toisiaan, mutta silti se yhteinen kieli on edellytys toistensa ymmärtämiselle.
Ei autistìvammainen halua kavereita.
Ei ole mitään hyötyä ja jos muut ei sitä huomaa niin vielä vähemmän järkeä kertoa.
Mielestäni sun ei ehkä kannata ilmoituksessa kertoa diagnooseista, vaan mieluummin siinä vaiheessa kun olet alkanut jonkun kanssa tutustua, voit mainita asiasta. Toivottavasti löydät kivoja ystäviä:)
Vierailija kirjoitti:
Lika barn leker bäst
Bipot bipojen kanssa ja narsistit narsistien? Ei yleensä mene noin.
Itse pystyn peittämään sen niin hyvin ( makaamaan) että suotta on kertoa.