Opiskelin sosiaalialalle ja nyt kaduttaa
Jo opintojen aikana olin hieman epävarma valinnastani, mutta olin päättänyt suorittaa koulun loppuun joka tapauksessa.
En ole saanut valmistuttuani alan töitä hakemisesta huolimatta. Koen työkentän mielenkiintoisena ja suuntautumisvaihtoehtoja olisi paljon, mutta en näe jaksavani asiakastyötä vuosikymmeniä eteenpäin. Enkä edes pääse nyt käsiksi mihinkään töihin, jotta kokemusta voisi kartuttaa.
Jatkuva huonovointisuus ja soten massiiviset muutokset ovat vieneet intoni. Minua painaa yhteiskunnan vähäinen arvostus sosiaalialaa kohtaan. Palkkaus on huono, työ raskasta ja niitä paljon luvattuja töitä ei ole.
Haluaisin opiskella kokonaan uudelle alalle, mutta valmistuessa olisin jo 40-vuotias. Eikä kokemattomuus ja muuttuva maailma toki takaa työtä uudeltakaan alalta. Mieluummin kuitenkin tekisin töitä nykyisessä ("väärän" alan) suorittavan tason työssäni, kuin olisin sosiaalialan samantasoisessa työssä.
Mietteitä, ajatuksia? Onko täällä soten ammattilaisia, joilla olisi näkökulmia aiheeseen, tai vaihtoehtoisesti alanvaihtajilla ajatuksia omasta tilanteestaan?
Kommentit (16)
Eksäni on sossutäti. Se tekee aika myöntäviä päätöksiä kun haen täydentäviä tukia.
Minulla on kolme tutkintoa. Silti olen saanut työkokemusta vain 5 vuotta ja työttömänä olen ollut 13 vuotta. Kun ei vaan kelpaa mihinkään. Opiskelin merkonomiksi viimeksi 6 v sitten enkä töitä ole saanut.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se tutkintosi on?
Sosionomi
Mieheni lähti opiskelemaan 57 vuotiaana joten kyllä sinäkin kerkeät opiskella vaikka mitä.
Opiskelemaan siitä siis
suhteilla töihin mennään. ei koulutuksella suomessa töitä saa.
poislukien jotkut hoitajat ja lääkärit, joille koulu ja yhteiskunta järjestää työpaikat.
Sinulla siis on mieluinen työpaikka, mikä on ongelma? Onko keikkatyö?Jos nykyiseen työhösi tarvitset ammattipätevyyden, selvitä oppisopimusta, onnistuisiko sitä kautta pätevöityminen.
Mä valmistuin vuosi sitten sairaanhoitajaksi ja ollut alalla jo ennen opintoja lähihoitajana. Asiat huonontuivat mun sh-opintojen aikana ja alkoi koko ajan vahvistua tunne, että en tule tekemään hoitoalan työtä eläkeikään saakka. Tein kuitenkin opinnot loppuun koska oli varma työpaikka tiedossa omalla työpaikalla.
Täytän tänä vuonna 47 ja aloitin juuri merkonomin verkko-opinnot. Suunta siis ihan muualle pikkuhiljaa. Päätavoite perustaa oma yritys harrastuksen pohjalta, mutta en sulje pois sitä vaihtoehtoa, että tekisin töitä toisella alalla jonkun muun alaisuudessa. Katsoo nyt mitä tässä opintojen aikana tapahtuu.
Tervetuloa kerhoon. Ei töitä ole. Siihen on sopeuduttava ja löydettävä elämään muu tarkoitus kuin työnteko.
Tekoäly vie työpaikat, opiskelu ei kannata enää.
Minulla on 5 ammattitutkintoa ja 6 tulossa eikä se auta mitään. ikää 38.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se tutkintosi on?
Sosionomi
Arvasin, koska et kertonut heti 😂
Jos on sosiaalista älykkyyttä sekä empatiaa ja sympatiaa mitä hoitoalalla vaaditaan olet kultakimpale asiakaspalveluun.
Työttömia Askosta ja Sotkasta.Orpoa ei kiinnosta.Itsekin työtön mutta kohta eläkkeelle.t.Töitä tehnyt paljon mutta nyt ikä rasittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se tutkintosi on?
Sosionomi
Mun tyttö opiskelee sosionomiksi ja töitä tarjolla enemmän ku tarpeeksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se tutkintosi on?
Sosionomi
Mun tyttö opiskelee sosionomiksi ja töitä tarjolla enemmän ku tarpeeksi
Kesätöitä ja lyhyitä määräaikaisuuksia. Tuntuu aika hullulta irtisanoutua vakityöstä 3kk kesätyön takia ja olla sitten syksyllä potentiaalisesti työtön.
Toki on hyvä, että tyttärellesi riittää töitä ja on onnistunut verkostoitumaan. Itse en selvästi ole onnistunut siinä.
Niin mikä se tutkintosi on?