Vertaistukea ahdistuneisuushäiriöstä kärsivälle? Kerro oireistasi ja kuinka helpotat oloasi?

Löytyykö täältä kohtalotovereita? Tunnen olevani niin yksin tämän sairauden kanssa. Näin aikuisena olen tajunnut, että minulla on ollut ahdistusta jo pienenä lapsena. Kuitenkin, nuoruus ja aikuisuus meni ilman ahdistuneisuutta, toki masennus ja pakko-oireinen häiriö minulla todettiin. Pari vuotta sitten ahdistuneisuushäiriö puhkesi täysin puskista. En pystynyt nukkumaan, enkä rauhoittumaan. Minulla oli 24/7 fyysinen pahaolo ja voitte kuvitella kuinka pahaksi se äityy, kun ei pysty nukkumaan, eikä oikein edes olemaan paikoillaan. Menin päivystykseen, mutta ei siellä tajuttu, että kyse on ahdistuksesta. Enkähän minä itsekään tuossa vaiheessa sitä tajunnut!

Onko muilla muuten hirveää palelua ahdistuskohtauksen tullessa? Mulla ei tunnu mikään vaatetus riittävän ja vaikka olen monen peiton alla, niin tärisen ja tutisen, kun palelee niin hirveästi. Luin juuri, että se on kehon taistele tai pakene -reaktiosta johtuvaa.

Tätä sairautta ei tajua kuin sellainen, jolla on tämä. Kun sairauteni puhkesi, en pystynyt syömään, enkä nukkumaan. En pystynyt keskittymään mihinkään. Voi melkein sanoa, että kävelin pitkin seiniä, kun olo oli niin hirveä, eikä mikään auttanut. Minulla tulee maha ihan älyttömän kipeäksi ja joudun ramppaamaan vessassa. Laihduin valtavasti parissa kuukaudessa ja elämä oli synkkä, musta ja pimeä helvetti.

Aloin kuitenkin toipumaan hitaasti. Nyt olen kuitenkin huomannut, että vaikka yleistä ahdistuneisuutta ei olisikaan, niin ahdistuskohtaukset yllättävät silloin tällöin. Se on menoa sitten ja tulee kamala pelko, että alkaako se helvetti taas alusta. Tänään oli sellainen päivä. Pelkään, pelkään, pelkään!

Kertokaa kohtalotoverit, minkälaista teillä on?