Luovin keskusteluissa myötäilemällä juuri sitä kenen kanssa satun keskustelemaan, ja tämä tapa ärsyttää minua

Olen tajunnut nyt vanhempana että myötäilen sitä kenen kanssa juttelen kulloinkin.

Esim talvipakkasella, jos juttelen kaupassa tutun kanssa. Hän on sitä mieltä että ompa hieno sää ulkona niin sanon helposti että niin on.

Kun taasen menen kotiin, ja puoliso manaa pakkasta, sanon että joo on kyllä ärsyttäviä nää kylmät.

Tämä ylläoleva on nyt on aika simppeli esimerkki  mutta ymmärtänette pointin.

Eräs ystäväpariskunta on eroamassa. Toinen osapuoli on työkaverini ja toisen kanssa soittelen vapaalla. Tajusin yks päivä että myötäilen töissä työkaveria että juu ymmärrän kyllä ja samaa mieltä että toinen osapuoli on hankala ja iso syy eroon.

Sitten juttelin toisen osapuolen kanssa puhelimessa ja olin hänen kanssaan samaa mieltä että se toinen on peestä.

En jotenkin osaa olla myötäilemättä, että jotenkin neutraalisti pystyisi kuuntelemaan ja juttelemaan