siis ihan oikeastiko jotkut aikuiset juhlii omia synttäreitään?

viime perjantaina oltiin syömässä mun 35v synttäreiden kunniaksi kaveriporukalla.

ei tulis mieleenkään. Eiköhän synttärit nyt ole vähän niinkuin lasten juttu kumminkin. Kolmikymppiset tietty pidetään jne. mutta hei, aikuiset on aikuisia...

Totta kai juhlitaan! Kaikki tilaisuudet huomioida läheisiä ja olla iloisia otetaan kiitollisuudella vastaan.



Tässä asiassa suomenruotsalaiset on meitä isosti fiksumpia. He juhlivat syntypäiviä, hääpäiviä, nimipäiviä, tutkintoja, rapukauden alkua, parsakauden alkua... ja elävät meitä pidempään ja kärsivät vähemmän mielenterveyden ongelmista. Mietipä, olisiko positiivisuudessa jokin syy siihen...

juhlia pidetään myös ihan ilman syytä, niin miksei sitten tuollaisella syylläkin. Tosin nämä synttärijuhlijat harvoin odottavat lahjoja, mutta kivahan juhlin järjestäjälle on jotain viedä.



Enkä tarkoita juhlilla pelkkiä ryyppybileitä, vaan ihan lasten kanssakin on juhlittu aikuisen synttäreitä.

Mutta lapsuuden perheeni kans nähdään tosi harvoin niin on tullut tavaksi että lasten ja aikuisten synttäreillä kahvitellaan niin tulee nähtyä edes 5x vuodessa

siis kyllähän toki jotkut juhlii jotain 32 v. synttäreitä, mutta ei ne kyllä kovin AIKUISIA ole :)Jäänyt vissiin jotain lapsuudesta traumoja, kun eivät osaa aikuistua. Lelut patterien takana ja näin.

juhlitaan jopa nimipäivät - niin lasten kuin aikuisten! Kenenkään ei ole pakko osallistua, mutta jos kalenteri näyttää tiettyä päivää, niin kaikki tietävät, että kahvia ja kakkua on tarjolla. Ketään ei erikseen kutsuta, kaikki halukkaat ovat tervetulleita.

Olen suomenruotsalaisesta perheestä eikä meillä kyllä koskaan yli kymmenenvuotiaitten synttäreitä ole juhlittu.



Rapujuhlia juu yms. ne onkin vähän eri juttu :)

pitää melua. Eikä tietysti niinmuodoin kenestäkään muustakaan, koska mitäs sitä nyt muita onnittelemaan, kun ei itsekään saa onnitteluja.



Kateus vie kalatkin vedestä, niin se on tässäkin asiassa. Jurnotetaan vaan nurkassa ja litataan muidenkin yritykset "olla olevinaan jotakin"

Olen suomenruotsalaisesta perheestä eikä meillä kyllä koskaan yli kymmenenvuotiaitten synttäreitä ole juhlittu. Rapujuhlia juu yms. ne onkin vähän eri juttu :)

juhlitaan kaikki kissanristiäiset läpi kuoharin tai kakun kera, aina.

- toinen suomenruotsalainen -

tiedän yhden kolmikymppisen kaverini, joka ostaa itselleen pääsiäismunia joka pääsiäinen. Eli ei tarvitse varmaan kysyä juhliiko hän synttäreitään :D

kun täytin 30 vuotta. Nyt on jo 40 mittarissa, mutta en ole juhlinut, ei tulisi mieleenkään. Totuus on, että ei kukaan niitä synttäreitä muista, jos ei niistä itse toitota. Hyvä esimerkki on äitini, joka täyttii 65 vuotta - eikä saanut ainuttakaan korttia, vaikka suku on laaja. Ei kukaan pidä kirjaa toisten syntymäpäivistä, kyllä ne vieraat on itse kutsuttava ja sitä huomiota itse kaksin käsin haalittava... Joillekin se huomion saaminen tuntuu olevan tosi tärkeää :D

Sitten selitellään, että kun vieraat tulisi muutenkin. No, tuleehan ne, jos joka vuosi niistä synttäreistä toitottaa...

Tässä asiassa suomenruotsalaiset on meitä isosti fiksumpia. He juhlivat syntypäiviä, hääpäiviä, nimipäiviä, tutkintoja, rapukauden alkua, parsakauden alkua... ja elävät meitä pidempään ja kärsivät vähemmän mielenterveyden ongelmista. Mietipä, olisiko positiivisuudessa jokin syy siihen...

Jep, viimeksi täytin 36 ja oltiin likkakaverin kanssa kaksin mökillä meren rannalla. Synttäripäiväni aamuna herkkubrunssi ja kuohuviiniä.

Edellisenä kesänä pidin illanistujaiset yhdellä toisella mökillä.

Kauhistelkaa rauhassa, ei hetkauta :D

Vai ajattelitteko että lopetan juhlimisen jos joku av-mamma pilkkaa? Arvatkaa vielä toisenkin kerran.

tiedän yhden kolmikymppisen kaverini, joka ostaa itselleen pääsiäismunia joka pääsiäinen. Eli ei tarvitse varmaan kysyä juhliiko hän synttäreitään :D

ja olen jo yli 40-vuotias! Eikö kaikki muka osta itselleen pääsiäismunia ???

Se on niin supisuomalaista ajatella, ettei itsestään SOVI pitää melua. Eikä tietysti niinmuodoin kenestäkään muustakaan, koska mitäs sitä nyt muita onnittelemaan, kun ei itsekään saa onnitteluja. Kateus vie kalatkin vedestä, niin se on tässäkin asiassa. Jurnotetaan vaan nurkassa ja litataan muidenkin yritykset "olla olevinaan jotakin"

vaikka oikeasti ne samat tyypit ois onnensa kukkuloilla, kun joku kerrankin muistaisi niitä synttäripäivänä.

Mutta kun ei ole ketään, niin ei muillakaan saa olla ketään onnittelijaa.

lahjoja, mutta onhan se kiva tekosyy kutsua kaverit koolle ja syödä hyvin :) Mulle on ihan sama mitä mieltä joku kälynen av-mamma tästä on, mä voin juhlia vaikka uutta postilaatikkoa, jos siltä tuntuu. Arkea on elämässä yllin kyllin, miksi ei siis voi juhlistaa välillä elämää?

Jep, viimeksi täytin 36 ja oltiin likkakaverin kanssa kaksin mökillä meren rannalla. Synttäripäiväni aamuna herkkubrunssi ja kuohuviiniä. Edellisenä kesänä pidin illanistujaiset yhdellä toisella mökillä. Kauhistelkaa rauhassa, ei hetkauta :D Vai ajattelitteko että lopetan juhlimisen jos joku av-mamma pilkkaa? Arvatkaa vielä toisenkin kerran.

Tehdään miehen kanssa toisillemme herkkuaamiainen. Ostetaan lahjat ja askarrellaan kortti lasten kanssa. Käydään kylpylässä ja/tai ravintolassa.

Se on elämisen laatua, että osataan järkätä juhlanaihetta usein ja pienestä syystä.

Jestas, mitä vaikeata siinä on? Kännykkään vaan muistutus jos muuten on liian hajamielinen. Meidän suvussa ja tuttavapiirissä tosiaan vietetään kaikki mahdolliset juhlat ja ollaan kaikki erittäin läheisiä. Ei ole tukiverkosta pulaa, vaikka keskiyöllä hätä yllättäisi.

päivänä, se on surullista :( Olen aina olettanut että edes lähimmät (=omat lapset, sisarukset) muistavat merkkipäivät. Kuka muka ei muista oman äidin/isän siskon/veljen synttäreitä? Minulla kännykässä muistuksetkin siltä varalta että unohdan (kuten muutamien muidenkin ihmisten) ja aina jotenkin muistan.