siis ihan oikeastiko jotkut aikuiset juhlii omia synttäreitään?

Jep, viimeksi täytin 36 ja oltiin likkakaverin kanssa kaksin mökillä meren rannalla. Synttäripäiväni aamuna herkkubrunssi ja kuohuviiniä. Edellisenä kesänä pidin illanistujaiset yhdellä toisella mökillä. Kauhistelkaa rauhassa, ei hetkauta :D Vai ajattelitteko että lopetan juhlimisen jos joku av-mamma pilkkaa? Arvatkaa vielä toisenkin kerran.

Tehdään miehen kanssa toisillemme herkkuaamiainen. Ostetaan lahjat ja askarrellaan kortti lasten kanssa. Käydään kylpylässä ja/tai ravintolassa. Se on elämisen laatua, että osataan järkätä juhlanaihetta usein ja pienestä syystä.

Mieheni on perheestä, jossa ei enää edes joulua vietetty, kun lapset kasvoivat aikuisiksi. Anoppi jaksoi aikansa naljailla minun perheeni tavoista, nimpparikahveista jne. Nyt on mieheni se innokkain juhlien ja yllätysten järjestäjä. On hänkin huomannut, ettei elämän ole pakko olla niin tasapaksua aikuistumisesta huolimatta.

päivänä, se on surullista :( Olen aina olettanut että edes lähimmät (=omat lapset, sisarukset) muistavat merkkipäivät. Kuka muka ei muista oman äidin/isän siskon/veljen synttäreitä? Minulla kännykässä muistuksetkin siltä varalta että unohdan (kuten muutamien muidenkin ihmisten) ja aina jotenkin muistan.

kutsuuko synttäreille oman perheen ulkopuolisia. Kyllä äitini toki kutsuu aina minut ja perheeni ja viemme lahjan, kukkasia jne, siellä on kakkua. Mutta sinne ei tullut ketään sukulaisia, eikä ystäviä, vain lähin perhe. Siitä kai tämä ketju kertoo, että kutsuuko synttäreilleen muita kuin perheenjäseniä.

sitä, että arvostelee toisten tapaa olla ja elää. Etenkään ihan harmitonta tapaa. Kyllä mun mielestä enemmän aikuinen on se, joka ostaa itselleen pääsiäismunia kuin se, joka tätä tästä arvostelee.

päivänä, se on surullista :( Olen aina olettanut että edes lähimmät (=omat lapset, sisarukset) muistavat merkkipäivät. Kuka muka ei muista oman äidin/isän siskon/veljen synttäreitä? Minulla kännykässä muistuksetkin siltä varalta että unohdan (kuten muutamien muidenkin ihmisten) ja aina jotenkin muistan.

kutsuuko synttäreille oman perheen ulkopuolisia. Kyllä äitini toki kutsuu aina minut ja perheeni ja viemme lahjan, kukkasia jne, siellä on kakkua. Mutta sinne ei tullut ketään sukulaisia, eikä ystäviä, vain lähin perhe. Siitä kai tämä ketju kertoo, että kutsuuko synttäreilleen muita kuin perheenjäseniä.

tärkeitä ihmisiä kuin verisukulaiset?

Meillä on suvussa ja kaveripiirissä tapana. Vaikka ei käytäs just synttäripäivänä, niin siinä lähiseudulla ainakin. Itse poikkesin just tänään viemässä pikku lahjan ystävälleni, ja jokin aika sitten minä sain lahjoja kavereilta ja äitikin toi. Ei mitään ihmeellistä, mutta esim. äiti toi aurinkokennovalaisimen puutarhaan, kaverit voivat tuoda jotain tyyliin suklaalevy ja lämpimät sukat, tai jotain muuta vain minulle tarkoitettua hemmottelua :) Hinta ei ole tärkeää, vaan huomioiminen!



Minusta on ihanaa ostaa lahjoja ja ilahduttaa ihmisiä, ja varmaan minulle on sitten valikoitunut samanlainen kaveripiiri... Niin, ja kotona teen aina kakun omien tai miehen synttäreiden kunniaksi, ja hankitaan lahjat lasten kanssa. Mies sai meiltä viimeeksi uuden Haltin ulkoilutakin, minä sain kitarakurssin :)

kun nykyisin tulee onniteltua ihmisiä paljon useammin kuin ennen, FB:ssä näkyy nuo syntymäpäivän ja sitä kautta menee onnittelut. Kortteja en lähettele enkä osta lahjojakaan, mies ostaa äidilleen kukan, jos satutaan syntymäpäivän aikoihin menemään kylään ja lapset vie tai lähettää mummolle kortin.

Itse en odota muistamisia, mutta minullekin tulee joka vuosi äidiltäni kortti! En todellakaan loukkaannu siitä, ettei minua muistuteta vanhenemisesta joka vuosi :)

Mutta toisaalta; syntymäpäivän on hyvä syy kokoontua yhteen vaikka ystäväporukan kanssa, monilla on niin kiire ettei tule muuten tavattua kovin usein. Tekosyyksi käy hyvin jonkun syntymäpäiväkin.

Olen suomenruotsalaisesta perheestä eikä meillä kyllä koskaan yli kymmenenvuotiaitten synttäreitä ole juhlittu. Rapujuhlia juu yms. ne onkin vähän eri juttu :)

juhlitaan kaikki kissanristiäiset läpi kuoharin tai kakun kera, aina.

- toinen suomenruotsalainen -

Nimipäivät, synttärit oikeesti kissanristiäiset, valmistujaiset yms. tartutaan jokaiseen syyhyn kerääntyä yhteen. Pidetään myös paljon ihan muutenvaan tapaamisia, varsinkin jos jonkun synttärit on sattunut huonoon saumaan eikä moni päässyt tulemaan. Love IT!

Olen suomenruotsalaisesta perheestä eikä meillä kyllä koskaan yli kymmenenvuotiaitten synttäreitä ole juhlittu. Rapujuhlia juu yms. ne onkin vähän eri juttu :)

juhlitaan kaikki kissanristiäiset läpi kuoharin tai kakun kera, aina.

- toinen suomenruotsalainen -

Nimipäivät, synttärit oikeesti kissanristiäiset, valmistujaiset yms. tartutaan jokaiseen syyhyn kerääntyä yhteen. Pidetään myös paljon ihan muutenvaan tapaamisia, varsinkin jos jonkun synttärit on sattunut huonoon saumaan eikä moni päässyt tulemaan. Love IT!

Suomenruotsalainen olen myös :)

Ja odottaa kortteja ja muistamista?? Siis tarkoitan nyt muita kuin näitä pyöreitä vuosia. Huom! Tämä EI ole kettuilua vaan ihmettelen vilpittömästi, ei ole tullut mieleenkään pitää juhlia tai onnitella aikuisia ystäviä tai VANHEMPIA tms. Kuinkahan montaa olen loukannut... :)

Kyllä tuossa puhutaan kaikesta juhlimisesta, ja huomannette, minkä sanan korostin ap:n tekstistä versaalilla... eli kyse on MYÖS oman perheen keskeisestä juhlinnasta

päivänä, se on surullista :( Olen aina olettanut että edes lähimmät (=omat lapset, sisarukset) muistavat merkkipäivät. Kuka muka ei muista oman äidin/isän siskon/veljen synttäreitä? Minulla kännykässä muistuksetkin siltä varalta että unohdan (kuten muutamien muidenkin ihmisten) ja aina jotenkin muistan.

kutsuuko synttäreille oman perheen ulkopuolisia. Kyllä äitini toki kutsuu aina minut ja perheeni ja viemme lahjan, kukkasia jne, siellä on kakkua. Mutta sinne ei tullut ketään sukulaisia, eikä ystäviä, vain lähin perhe. Siitä kai tämä ketju kertoo, että kutsuuko synttäreilleen muita kuin perheenjäseniä.

Hyvä syy koota ystävät yhteen, kestitä heitä ja juhlia. Kortit ja lahjat ovat turhia (vaikka onhan nekin kivoja). Pääasia että ollaan yhdessä ja on mukavaa.

Ystävällisyyteen ei kai vielä ole kukaan kuollut. :)

joka piti melua paitsi omista myös toisten synttäreistä. Valitti, etteivät omat (aikuiset) lapsensa muista hänen ja miehensä synttäreitä, hän kun muisti aina vanhempiensa synttärit. Aina järjesti kakkukahvit töihin ja illalla kotiin ja kutsui lapsiaan kahville. Loukkantui myös, kun nämä aikuiset lapset eivät kutsuneet häntä omille synttäreilleen (siis jollekin 28v tai 32v), etenkin jos tämä sankari oli kutsunut sisaruksensa (halusi siispitää nuorten bileet).



Tämä hössötti myös työkavereiden synttäreistä tuomalla lahjoja, joten sankarin oli pakko lähteä kauppaan kakkuostoksille. Myös nimipäivät juhlittiin; totesi aian, että teillähän on tänään suuret juhlat.



Nyt tämä jäi eläkkeelle, joten päästiin juhlista. Itse täytän reilun vuoden kuluttua 50v ja aion olla todellakin ihan hiljaa koko asiasta. Paitsi että pelkään tämän synttärihössääjän muistavan merkkipäivän ja ryntäävän onnittelemaan lahjoineen, jolloin pakko järkätä kakkua.

joka piti melua paitsi omista myös toisten synttäreistä. Valitti, etteivät omat (aikuiset) lapsensa muista hänen ja miehensä synttäreitä, hän kun muisti aina vanhempiensa synttärit. Aina järjesti kakkukahvit töihin ja illalla kotiin ja kutsui lapsiaan kahville. Loukkantui myös, kun nämä aikuiset lapset eivät kutsuneet häntä omille synttäreilleen (siis jollekin 28v tai 32v), etenkin jos tämä sankari oli kutsunut sisaruksensa (halusi siispitää nuorten bileet).

Tämä hössötti myös työkavereiden synttäreistä tuomalla lahjoja, joten sankarin oli pakko lähteä kauppaan kakkuostoksille. Myös nimipäivät juhlittiin; totesi aian, että teillähän on tänään suuret juhlat.

Nyt tämä jäi eläkkeelle, joten päästiin juhlista. Itse täytän reilun vuoden kuluttua 50v ja aion olla todellakin ihan hiljaa koko asiasta. Paitsi että pelkään tämän synttärihössääjän muistavan merkkipäivän ja ryntäävän onnittelemaan lahjoineen, jolloin pakko järkätä kakkua.

juhlakalu tuo tarjottavia/lähdetään pitkälle lounaalle/päivälliselle/illalliselle jne.

En puhunutkaan synttäreistä, jotka ovatkin ne juhlat tai bileet. Puhuin muistamisesta, siitä, että onnitellaan jollain tavalla. Se on se juttu! :)



Mutta kyllä syntymäpäivänäni kutsun yleensä pari ystävää lasilliselle kanssani. Jos se tekee niistä synttäreiden juhlimista, niin sitten tekee! :D Lahjaksi saan yleensä kuohuviinipullon, joka tuhotaan siinä saman tien... ;)



Lapsuudenperheenjäsenten lisäksi kyllä me toki ystävienkin kesken laitetaan tekstari tai meilataan, kun toisella on merkkipäivä. Oikeesti minua kummeksuttaisi, mikäli en saisi yhtäkään syntymäpäiväonnittelua ystäviltäni - ajattelisin, olenko mahtanut loukata tai jotain?



Ja nyt olen hämmentynyt, näinkö vähän ihmiset oikeesti muistavat toisiaan??

Tämä on taas tämä omituinen ilmiö että aikuisuuteen kuuluu muka kaiken myös lapsena hauskan poisjättäminen, ei saa synttäreitä viettää tai pääsiäismunia ostaa. En ymmärrä enkä tahdo olla aikuinen jos se on tällaista. :)



Mulla on varmaan kauhea Peter Pan -syndrooma nyt ja lapsuudentraumoja taustalla kun kurpitsankin kaiverran joka Halloweenina!

tiedän yhden kolmikymppisen kaverini, joka ostaa itselleen pääsiäismunia joka pääsiäinen. Eli ei tarvitse varmaan kysyä juhliiko hän synttäreitään :D

Mäkin ostan JOKA pääsiäinen MONTA pääsiäismunaa. Samoin ostan joka joulu joulukalenterin. Ikää on 31 vuotta.

Miksei aikuisilla saisi olla hauskaa? Vai onko se se av-mamman käsitys hauskanpidosta, että ryypätään ja naidaan naapurin isäntää?

Ajatella. Saan edelleen myös joululahjoja! Ihan hirveetä!



Paljon se muuten on sulta pois, jos onnittelet sun kaveria merkkipäivänä? Empä haluis olla sun kaveri

aina kakkukahveille, oli sitten 7-vuotiaan lapsen, 25-vutoiaan serkun tai vaikka 52-vuotiaan tädin synttärit. 7-vuotiaalle viedään lahjat sun muut ja tarjoilut sekä koristelut ovat ehkä vähän suuremmat, kuten myös vierasmäärä, mutta kyllä vaikkapa meidän äidin sisarukset käy lapsineen tai aikuiset lapset erikseen perheineen jokaisen synttärillä. Sitten sille lapsen isotädille voi vaikka lapsi itse tehdä kortin. Korttia ja kukkaa viedään aikuisten synttäreille, joskus ehkä jotain lahjaakin, mutta ei sitä kukaan odota. Puoliso ja omat vanhemmat kyllä aivan varmasti muistavat aikuista synttärisankaria lahjallakin.



Mun mielestä on kohteliasta ja kivaa viedä lahja aikuisellekin synttärisankarille, vaikka itse en samaa odotakaan. Tärkeintä on, että lähisuku saapuu paikalle, jos vaan pääsee! Kiva syy pistää pöytä koreaksi ja pyytää läheisiä kahville.



Eikö joku muka edes onnittele? No jopas on tavat unohtuneet johonkin, vai liekö edes kotona opetettu. Se onnittelu nyt ei maksa mitään tai ehkä tekstiviestin, soiton taikka postikortin verran. No, en mä kyllä itse sellaisilta onnitteluja haluaisikaan, jolle se olis jotenkin pakonomaista onnittelua, eikä aitoa.

Ihana huomata, etten sittenkään ollut outo lintu tuon edeltävän ketjun perusteella! :)



37

Meidän suvussa on kuulunut aina muistaa edes puhelinsoitolla tai nykyään fasessa onnitella lähimmäisiämme. Toisissa perheissähän on aivan vieras käsitys halaaminen edes oman perheenjäsenten kesken saati merkkipäivinä muistaminen. Silloin 80 luvulla alkoi tuo kaikkien hyvien ja kauniiden tapojen vastainen protestikäyttäytyminen niin puketumisessa kuin hyvissä tavoissakin. Siksipä ei monet vanhemmat niitä lapsilleen ole opettanut. Kuinka ihana on saada lämmin sana, taikka halaus sukulaiselta tai ystävältä. EI VELVOLLISUUDESTA, VAAN aidosta sydämestä ja yhdessäolosta iloiten. Sitä ei oleteta eikä odoteta, vaan iloitaan huomionosoituksesta. Et ole ketään loukannut asialla mitä sinulta ei voinut olettaa, mutta yllättää voit nyt tietessäs ihanasti läheises :)