Vähän ärsyttää, kun en ole ollut yhdessäkään luokkakokouksessa

Minä olin kerran ja oli tosi hauskaa. Ensin mentiin yhteen ravintolaan syömään ja pystyttiin juttelemaan sieltä sitten  hotellille jossa oli koulun 50v juhlat.   Meillä oli hyvä yhteishenki koulussa.

Enpä ole koskaan käynyt

Meillä oli ilmeisesti ollut 25-vuotisluokkajuhlat. Yhden entisen koulukaverin tarinoissa näin. Minua ei oltu kuitenkaan edes kutsuttu. Niin se koulukiusaaminen jatkui vielä 25 vuodenkin jälkeen. Kiusaajat ovat kiusaajia myös ns. oikeassa elämässä ja töissä.

Ei ole järjestetty. Tekisi mieli näyttää niille koulukiusaajille, sekä kavereille jotka hylkäsivät ja tekivät tylyjä, että tästä surkeasta harmaavarpusesta kasvoi tuulihaukka. 

Aikansa kutakin. Niutä henkilöitä tapaa, joita haluaa ja muilla ei ole merkitystä. Ei se yhteinen luokka takaa mitään muuta yhteistä.

Elämäni kurjinta aikaa eikä kiinnosta nähdä ketään vanhoja luokkakavereita. Paitsi yksi, jonka kanssa olemme yhä ystäviä. Mutta kaikki muut, ei yhtään ikävä- eikä yhtään kiinnosta mitä tekevät tai missä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole järjestetty. Tekisi mieli näyttää niille koulukiusaajille, sekä kavereille jotka hylkäsivät ja tekivät tylyjä, että tästä surkeasta harmaavarpusesta kasvoi tuulihaukka. 

Miksi? Heidän hyväksyntä on yhtä arvokasta kuin koirankakka kengänpohjassa. Minä en halua että ex koulukiusaajani tietävät minusta yhtään mitään. Jos joku yrittäisi ottaa yhteyttä, blokkaisin.

En tiedä onko pidetty. Ei ole kutsuja näkynyt toisaalta en usko että kellään luokkalaisella on minun yhteystietoja.

Ei ole tullut kutsua. Lähdin pois 8. Luokalla joten kutsuja vanhaan luokkaan ei tullut. Ja uu den kaupungin 9. Lk porukka ei kutsu koska olin vain yhden vuoden heidän luokassaan. Ei voi mitään. 

Et menettänyt mitään.

Mä en edes haluaisi mennä xD olin niin ujo enkä viihtynyt kovin hyvin koulussa.

Vaikka ei mulla hävettävää mielestäni ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole järjestetty. Tekisi mieli näyttää niille koulukiusaajille, sekä kavereille jotka hylkäsivät ja tekivät tylyjä, että tästä surkeasta harmaavarpusesta kasvoi tuulihaukka. 

Miksi? Heidän hyväksyntä on yhtä arvokasta kuin koirankakka kengänpohjassa. Minä en halua että ex koulukiusaajani tietävät minusta yhtään mitään. Jos joku yrittäisi ottaa yhteyttä, blokkaisin.

En kaipaa heidän hyväksyntää, en ystävyyttä, en yhteydenpitoa. Haluaisin vain antaa heille henkisesti turpaan. Pitkälle aikuisikään kärsin siitä kohtelusta jota sain koko yläasteen, ja joka pitkälti jatkui myös lukiossa. Lopulta kasvatin terävät kynnet, nokan joka ei koputtelussa jää toiseksi ja siivet jotka kantavat. Lintuvertaus tarkoittaa että nyt itsetuntoni on hyvä, en pelkää, enkä alistu. Olen menestynyt omilla ansioillani ja olen vapaa menneisyyden kahleista. Olen tuulihaukka joka levittää siipensä, leijailee ja liitelee vapaana, mutta jos aihetta, syöksyn nuolen nopeudella kimppuun. Katselisin ex luokkatovereitani vähän "ylempää", en ylpeänä vaan itsevarmana ja kauniina, vaikken vieläkään kaunis kyllä ole. Ehkä pieni kaunaisuus mussa vielä siis elää, mutta juuri ja juuri mikroskoopilla nähtävä. 

Meillä ei mitään luokkakokouksia ole ollut tai jos onkin niin ainakaan mä en ole saanut kutsua. Siitähän se lähtee että joku järjestää. 

Minua ei yhtään kiinnosta mitkään teiniaikojen luokkakavereiden luokkakokoukset. Eihän niiden ihmisten kanssa vietetty kuin muutama vuosi pakosta, ja jos ei sattunut samanhenkistä porukkaa samaan ryhmään, niin miksi kiinnostaisi? 

Sen sijaan eskarista kutosluokalle oli sama luokka, josta tykkäsin. Sen vaiheen luokkakavereiden kanssa ei vaan ole tapana järjestää luokkakokouksia. Voisihan sellaisen toki itse järjestää.

Enpä haluaisi nähdä enää niitä tyyppejä. Kouluajat eivät olleet elämäni parasta aikaa vaikka melko hyvin menestyinkin.  Muutama ystävä niiltä  ajoilta säilyi, mutta yhteydenpito jäi omasta saamattomuudestani johtuen.  Ne ajat ovat olleet ja menneet, en tunne tarvetta palata niihin.