Extreme urheilu on vain nykyajan narsismia

Pahoja juttuja sattuu yllättävän paljon kokeneille kiipeilijöille ja muillekin extremeä harrastaville. Voisi kuvitella, että heillä varovaisuus lisääntyisi, mutta he menettävät sen pikku hiljaa.

Toisilla ihmisillä rämäpäisyys ja itsensä testaaminen ovat vahvempana luonteenpiirteenä kuin muilla.

Joillakin on pientä testaamishalua aika paljonkin, ja sitten rävähtää. Sitä varten täytyy kyllä tulla joku muutos, kuten ympäristön paineita kaveripiirin tai esikuvien kautta. He alkavat kokeilla vaarallisia asioita. Toiset taas eivät suurin surminkaan voisi mennä katsomaan edes kauhuelokuvia.

 Saario itse kokee retkensä olleen "historiallinen teko" ja ihmettelee, miksei kaikki ole samaa mieltä.

Mikä äijä tämä on? Vuodesta toiseen soutaa jossakin ja ketään ei kiinnosta

En ole koskaan ymmärtänyt. Täysin hyödytöntä touhua, jota jotkut haluavat rahoittaa ja jotkut seurata.

Vierailija kirjoitti:

 Saario itse kokee retkensä olleen "historiallinen teko" ja ihmettelee, miksei kaikki ole samaa mieltä.

Hänen mielestään myös hänen pelastusoperaationsa oli "suuri ilo" pelastajille, eikä pelastusoperaation kalleudesta saisi mainita. Jos Saario joutuisi itse maksamaan pelastamisensa, somessa olisi jo käynnissä "suuri itkuntuhruinen hyväntekeväisyysrahankeruu" sankari Saarion tueksi.

On se vaan kiva juttu kun ihmiset "ylittävät" itsensä jos minkälaisissa asioissa jotka saattavat viedä jopa hengen. Minulla extreemeä on jo se, että selviydyn normi päivästä.

Niinhän se entinen base-hyppäilijä Iiro Seppänenkin tajusi vasta lukuisten kaverien kuolemien ja oman pahan onnettomuuden jälkeen että olipa typerää touhua.

Vierailija kirjoitti:

 Saario itse kokee retkensä olleen "historiallinen teko" ja ihmettelee, miksei kaikki ole samaa mieltä.

Kuka muu on soutanut Kap Verdestä Kapkaupunkiin?

Mutta onhan toi sinänsä saavutuksena typerä. Ei ole enää tutkimusmatkailijoille jäljellä kuin merenpohja ja sinnekään ei kannata millään Titanilla lähteä.

Jo viikingit, Marco Polo  ja muut löytöretkeilijät seikkailivat.  Lukekaapa kirja Naiset , joita ajattelen usein. Siinä seikkailijanaisia.   Itse olen turvallisuushakuinen, mutta ymmärrän täysin  halun mennä, kokeilla rajojaan ja ottaa riskiä.

Mustat sanoo näitä valkoisten jutuiksi, kun oman henkensä uhalla ottavat tietoisia riskejä

Vierailija kirjoitti:

Pahoja juttuja sattuu yllättävän paljon kokeneille kiipeilijöille ja muillekin extremeä harrastaville. Voisi kuvitella, että heillä varovaisuus lisääntyisi, mutta he menettävät sen pikku hiljaa.

Toisilla ihmisillä rämäpäisyys ja itsensä testaaminen ovat vahvempana luonteenpiirteenä kuin muilla.

Joillakin on pientä testaamishalua aika paljonkin, ja sitten rävähtää. Sitä varten täytyy kyllä tulla joku muutos, kuten ympäristön paineita kaveripiirin tai esikuvien kautta. He alkavat kokeilla vaarallisia asioita. Toiset taas eivät suurin surminkaan voisi mennä katsomaan edes kauhuelokuvia.

Eli kaikkien pitä istua pumpulissa kirjastossa lukemassa runoja? , se nyt vaan ei riitä jokaiselle, meitä on monenlaisia.

Jotkut tarvii haastellisempia juttuja, jotkut ei.   

Kaikki kilpaurheilu on vähintäänkin yhtä typerää ja turhaaa touhua.

Suomessa lahopäiden sankari on vajaaälyinen juoppo, joka hyppäsi mäkeä.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se entinen base-hyppäilijä Iiro Seppänenkin tajusi vasta lukuisten kaverien kuolemien ja oman pahan onnettomuuden jälkeen että olipa typerää touhua.

Aivan sama, että mitä joku haluaa itsensä kanssa tehdä. Jos ei ole itsesuojeluvaistoa, niin eipä sille muut voi juuri mitään.

Mutta sitä ihmettelen, että miten nämä saavat jotkut innostettua sponsoroimaan ja seuraamaan itseään. Jos olisin Hesarissa päättävässä asemassa ja tälläinen tyyppi soittaisi, että hei, olen lähdössä Atlantille soutamaan, toivottaisin varmaankin hyvää matkaa. Mutta nämäpä päättävät kirjoittaa päättymättömän sarjan juttuja. "Soutu jatkuu, osa 42." Liike on monotoninen, maisema ei juurikaan vaihdu. Välillä syödään ja nukutaan. 

En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Jo viikingit, Marco Polo  ja muut löytöretkeilijät seikkailivat.  Lukekaapa kirja Naiset , joita ajattelen usein. Siinä seikkailijanaisia.   Itse olen turvallisuushakuinen, mutta ymmärrän täysin  halun mennä, kokeilla rajojaan ja ottaa riskiä.

Aivan eri asia. Löytöretkeilijät löysivät uusia maanosia, ja kartoittivat tuntemattomia paikkoja. He löysivät tuntemattomia eläinlajeja, uusia ravintokasveja, mausteita, kokonaisia kulttuureita. Löytöretkeilijöitä voisi verrata vaikka nykypäivän huippututkijoihin.

Riskin ottaminen on kannatettavaa, jos hankkeessa on jotain saavutettavaa. Soutaminen on pelkästään typerää, kun saman matkan voi taittaa nopeammin ja turvallisemmin laivalla tai lentäen. Mitään uutta soutamalla ei tuolta löydy, ellei känsiä kämmeniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoja juttuja sattuu yllättävän paljon kokeneille kiipeilijöille ja muillekin extremeä harrastaville. Voisi kuvitella, että heillä varovaisuus lisääntyisi, mutta he menettävät sen pikku hiljaa.

Toisilla ihmisillä rämäpäisyys ja itsensä testaaminen ovat vahvempana luonteenpiirteenä kuin muilla.

Joillakin on pientä testaamishalua aika paljonkin, ja sitten rävähtää. Sitä varten täytyy kyllä tulla joku muutos, kuten ympäristön paineita kaveripiirin tai esikuvien kautta. He alkavat kokeilla vaarallisia asioita. Toiset taas eivät suurin surminkaan voisi mennä katsomaan edes kauhuelokuvia.

 

 

Eli kaikkien pitä istua pumpulissa kirjastossa lukemassa runoja? , se nyt vaan ei riitä jokaiselle, meitä on monenlaisia.

 

Jotkut tarvii haastellisempia juttuja, jotkut ei.   

Miksi ei haastaisi itseään jossain sellaisessa puuhassa, josta voisi olla edes vähän hyötyä? Vaikka halonhakkuussa?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kilpaurheilu on vähintäänkin yhtä typerää ja turhaaa touhua.

Suomessa lahopäiden sankari on vajaaälyinen juoppo, joka hyppäsi mäkeä.

Tavallaan kyllä. Toisaalta monet urheilusuoritukset vaativat harjaantuneisuutta, kehonhallintaa ja taitoa, jota voi olla viihdyttävää ihailla ja seurata. Esimerkiksi taitoluistelu, uimahyppy, korkeushyppy, miksei mäkihyppy jne. Kilpaurheilu on viihdettä. Soutu merellä, no ehkä ei.

Jotenkin surullista, että on näin paljon ihmisiä, jotka eivät pysty edes käsittämään, että jollain voisi olla niin kova intohimo johonkin asiaan, että on valmis ottamaan riskejä saavuttaakseen sen. Ei kaikkia tietenkään tarvitse kiinnostaa juuri vuorikiipeily tai Atlantin yli soutaminen, mutta toivoisin, että useampi suhtautuisi johonkin asiaan sellaisella palolla, että pystyisi ymmärtämään muiden mielenkiintoja. 

Suhtaudutteko samalla tavalla myös niihin, jotka riskeeraavat terveytensä ja henkensä liikkumattomuudella ja lihomisella?

huomionhakua. kaltoinkohdeltu lapsena. soutaa kipeää tuskaansa 'pakoon'. ei onnistu. menis terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt. Täysin hyödytöntä touhua, jota jotkut haluavat rahoittaa ja jotkut seurata.

Jalkapallo onkin tosi hyödyllistä koko ihmiskunnalle. Jääkiekosta tai mäkihypystä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Saario itse kokee retkensä olleen "historiallinen teko" ja ihmettelee, miksei kaikki ole samaa mieltä.

Hänen mielestään myös hänen pelastusoperaationsa oli "suuri ilo" pelastajille, eikä pelastusoperaation kalleudesta saisi mainita. Jos Saario joutuisi itse maksamaan pelastamisensa, somessa olisi jo käynnissä "suuri itkuntuhruinen hyväntekeväisyysrahankeruu" sankari Saarion tueksi.

Tää voi olla nyt hankala asia ymmärtää, mutta kansainvälinen merilaki sanoo, että merellä merihätään joutunutta jokaisen on velvollisuus auttaa kustannuksiin katsomatta. Enkä nyt tiedä, miten edesvastuutonta tuo nyt lopulta oli. Minkä tahansa kokoinen alus on merellä sopivissa olosuhteissa liian pieni. Vetihän ammoin hjalliskin Belmontilla kahdesti täyden voltin ympäri niin, että masto kääntyi veneen alta, onneksi uudelleen pystyasentoon. Onneksi. Oliko Intian valtamerellä? Ja kun katseli tuota Stockton Rushin bisnestä jossa jengiä kuskattiin Titanicin hylylle täysin kotitekoisella sukelluskellolla, niin ei paljon järkeä ollut siinäkään. Pahoittelen kirjoitukseni whataboutismia.