Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten reagoisit jos läheisesi aikuinen lapsi sairastuisi syöpään ja tämä läheisesi sanoisi sinulle
12.01.2026 |
että "mä niin toivon, että sinun lapsesi olisi sairastunut, ei minun".
Ja sanoo näin pidemmän ajan kuluttua sairastumisesta, eli ei mene ns alkushokin piikkiin. Mitään riitaa tms teillä ei ole, hän on vaan miettinyt asiaa ja sanoo sen sinulle.
Kommentit (18)
En reagoisi mitenkään. Ihmettelin vain, että olipa oudosti sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun sanomaksesi tuo kuulostaa ihan odotetulta.
Aika järkky tapaus. Mitäpä tuohon voisi sanoa. En varmaan sanois tolle enää paljon mitään, ikinä.
En ainakaan selittelisi, että onneksi Suomessa on hyvät syöpähoidot. Totuus: Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että Jumala päätti toisin ja Jumala on oikeudenmukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin: Siinähän toivot, ehkäkuitwnkin vain ilkeiden ihmisten lapset saa syövän.
Olisi entinen läheinen sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo olisi minusta hyvin omituisesti sanottu. Luuleeko läheinen, että syöpään sairastuvien määrä on vakio, että jos minun lapseni olisi sairastunut, niin hänen lapsensa ei olisi sairastunut? Tai hänen lapsensa on parempi kuin minun lapseni, ja minun huonompi lapseni olisi joutanut vaikka mennä?
En tiedä, vaikeaa olisi tuollaisen jälkeen olla tukena hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin sen miksi juuri minä eikä joku muu -ajattelun, mutta en aloituksessa kerrottua. En pystyisi enää olemaan tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa.
Varmasti noin epätoivoissaan ajattelee, mutta järkyttyisin moista möläytystä ääneen. Voisihan siitä tosin seurata hyväkin keskustelu, jos rohkeus puolin ja toisin riittäisi. Elämän epäreiluudesta ja raadollisista ajatuksista ym. Jos kommentin jättäisi käsittelemättä, niin varmasti jäisi väliin hiertämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äkkiseltään tuosta voisi päätellä, että minä olen ensin besserwisseröinyt jotain tosi loukkaavaa hänen lapsestaan ja varmaankin siitä, miten tai miksi tämä on sairastunut - vaikka en olisi itse huomannut. Ja olisi syytä miettiä, että mitähän se oikein oli ja miten olen ollut tajuamattani niin törkeä. Ja myös vähän sitä maailmaa, missä tämä ihminen ylipäänsä on kansani missään tekemisissä enää. Siihen täytyy varmaan olla joku ulkoinen pakko, tuskin se vapaaehtoista on.
Menisin siis itseeni, ekä tuuduttautuisi siihen, että "mitään riitaa ei ole ollut". Vasta jos en useamman päivän rauhallisen peiliinkatsomisenkaan jälkeen ymmärrä, mikä omissa sanomisissani ja tekemisissäni on oitu tulkia noin, vetäisin sen johtopäätöksen että hän on se paskiainen.
Molemmissa tapauksissa, kumpi se alkuperäinen loukkaaja olikaan, on varmaan selvä, että tämä ihmissuhde on ohi.
Ylipäänsäkin ihmisten pitäisi miettiä mitä milloinkin sanoo.
Omassa päässään saa miettiä ihan mitä vaan.
Onhan tuo todella sairasta. En olisi enää tekemisissä.
Alue: Aihe vapaa
Kysyisin miksi hän niin toivoo.