Muistisairaus, lonkkamurtuma ja rollaattoirin kanssa kotiin, jossa rollaattorin kanssa ei pääse vessaan
Siis voidaanko tosiaan laittaa kotiin? Vanhus asuu yksin, eikä mitään tukitoimia, kotihoitoa tms ennen murtumaa ollut.
Vessa on pieni, ovi 60cm, jonka leveydestä pesukone vie vielä pari senttiä.
Onko tämä peruste jonkun hoivakotipaikan saantiin vai pitääkö vain hommata sopivampi asunto?
Sairaalasta olisivat laittaneet äitini kotiin, mutta sain ylipuhuttua pääsyn arviointi/kuntoutuspaikkaan
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Palvelutarpeenarvio onkin paikallaan että saisi kotipalvelun apua jos laittavat kotiin.
Vähintään tämä! Ja kyllä, sairaalasta haluavat vanhukset tappaa! Muista myös että käännät heille vastuun ja heitteillejätön jos kotiuttavat!
Vierailija kirjoitti:
Palvelutarpeenarvio onkin paikallaan että saisi kotipalvelun apua jos laittavat kotiin.
Mitä kotipalvelu auttaa, jos ei pääse vessaan?
Kyllä ne kotiuttavat, jos henki kulkee ja silmät liikkuu. Ei muita kriteereitä taida enää olla.
Kannattaa ehdottomasti järjestää palvelutarpeen arviointi, jossa kerrotte tilanteen ja aloitatte selvittelyt. Meidän äidin asunnossa käytiin sairaalaoloaikana katsomassa, pääseekö siellä järkevästi liikkumaan rollaattorin kanssa. Äiti sai myös apuvälineitä kotiin (wc-korokkeen ja suihkutuolin). Arvioija tuli vielä kotiutumisen jälkeenkin käymään ja varmistamaan, että kaikki on hyvin. Otettiin äidille yksityinen kotihoitaja, joka oli aarre; hoiti juoksevat asiat, kaupassakäynnit, toi muutaman kerran viikossa ruoat paikallisesta ravintolasta, siivosi ja pesi tarvittaessa pyykkiäkin.
Heitteillejättö. Rikosilmoitus, jos näin toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne kotiuttavat, jos henki kulkee ja silmät liikkuu. Ei muita kriteereitä taida enää olla.
Tuossa tapauksessa kannattaa tosiaan siirtää vastuu sitten sairaalalle ja pestä itse kädet.
Vessassa liikkuminen ilman rollaa saattaa onnistua, jos sinne hommataan seiniin tukikahvat.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehdottomasti järjestää palvelutarpeen arviointi, jossa kerrotte tilanteen ja aloitatte selvittelyt. Meidän äidin asunnossa käytiin sairaalaoloaikana katsomassa, pääseekö siellä järkevästi liikkumaan rollaattorin kanssa. Äiti sai myös apuvälineitä kotiin (wc-korokkeen ja suihkutuolin). Arvioija tuli vielä kotiutumisen jälkeenkin käymään ja varmistamaan, että kaikki on hyvin. Otettiin äidille yksityinen kotihoitaja, joka oli aarre; hoiti juoksevat asiat, kaupassakäynnit, toi muutaman kerran viikossa ruoat paikallisesta ravintolasta, siivosi ja pesi tarvittaessa pyykkiäkin.
Entäs kun todetaan, että rollaattorin kanssa ei pysty järkevästi liikkumaan. Mitä sitten tehdään?
Veroja maksetaan mutta palvelut huononee/loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehdottomasti järjestää palvelutarpeen arviointi, jossa kerrotte tilanteen ja aloitatte selvittelyt. Meidän äidin asunnossa käytiin sairaalaoloaikana katsomassa, pääseekö siellä järkevästi liikkumaan rollaattorin kanssa. Äiti sai myös apuvälineitä kotiin (wc-korokkeen ja suihkutuolin). Arvioija tuli vielä kotiutumisen jälkeenkin käymään ja varmistamaan, että kaikki on hyvin. Otettiin äidille yksityinen kotihoitaja, joka oli aarre; hoiti juoksevat asiat, kaupassakäynnit, toi muutaman kerran viikossa ruoat paikallisesta ravintolasta, siivosi ja pesi tarvittaessa pyykkiäkin.
Entäs kun todetaan, että rollaattorin kanssa ei pysty järkevästi liikkumaan. Mitä sitten tehdään?
Silloin ei voida kotiuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Veroja maksetaan mutta palvelut huononee/loppuu.
Kuten sanottua: yksilö on lain edessä vastuussa vain alaikäisistä lapsistaan. Vastuu tulee aina siirtää sairaalalle/hyvinvointialueelle.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehdottomasti järjestää palvelutarpeen arviointi, jossa kerrotte tilanteen ja aloitatte selvittelyt. Meidän äidin asunnossa käytiin sairaalaoloaikana katsomassa, pääseekö siellä järkevästi liikkumaan rollaattorin kanssa. Äiti sai myös apuvälineitä kotiin (wc-korokkeen ja suihkutuolin). Arvioija tuli vielä kotiutumisen jälkeenkin käymään ja varmistamaan, että kaikki on hyvin. Otettiin äidille yksityinen kotihoitaja, joka oli aarre; hoiti juoksevat asiat, kaupassakäynnit, toi muutaman kerran viikossa ruoat paikallisesta ravintolasta, siivosi ja pesi tarvittaessa pyykkiäkin.
Jatkan vielä että äidilläkin oli niin pienet tilat ettei rollaattoria saanut mukaan suihkuun tai vessaan. Hän jätti sen käytävälle ja muutenkin opetteli niin omatoimiseksi että oli pääsemässä rollaattorista kokonaan eroon. Ikävä kyllä sairaskohtaus vei hänet :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehdottomasti järjestää palvelutarpeen arviointi, jossa kerrotte tilanteen ja aloitatte selvittelyt. Meidän äidin asunnossa käytiin sairaalaoloaikana katsomassa, pääseekö siellä järkevästi liikkumaan rollaattorin kanssa. Äiti sai myös apuvälineitä kotiin (wc-korokkeen ja suihkutuolin). Arvioija tuli vielä kotiutumisen jälkeenkin käymään ja varmistamaan, että kaikki on hyvin. Otettiin äidille yksityinen kotihoitaja, joka oli aarre; hoiti juoksevat asiat, kaupassakäynnit, toi muutaman kerran viikossa ruoat paikallisesta ravintolasta, siivosi ja pesi tarvittaessa pyykkiäkin.
Entäs kun todetaan, että rollaattorin kanssa ei pysty järkevästi liikkumaan. Mitä sitten tehdään?
Sitten käsittääkseni jonotellaan palvelutalopaikkaa. Jos äitisi on muistisairas, se voisi muutenkin olla hyvä vaihtoehto. Kerroin tuossa ylempänä omasta äidistäni, joka pärjäsi hyvin, mutta hän olikin terävä kuin partaveitsi ja osasi sopeutua uuteen tilanteeseen kotona.
Ei kai vessaan pääseminen mikään kriteeri oo ollu aikoihin. Kotihoito käy vaihtamassa vaipat paikkakunnasta riippuen 2-3x vrk. Eipä sitä sairaalassakaan kaikkia vessaan auteta jos ei ite pääse. Edes nuorempia, kokemusta on.
Huonosti liikkunut dementoitunut äitini pääsi ensi alkuun rollaattorin kanssa vessan ovelle ja tukikahvan avulla siitä eteenpäin. Kunnon heiketessä kotiin tuotiin sellainen korkea aikuisten potta, joka osoittautui kiikkeräksi ja siksi käyttökelvottomaksi. Tenat toki olivat koko ajan käytössä, mutta vahinkoja tapahtui jatkuvasti, kun virtsanpidätyskyky oli olematon.
Noin 9 kk ennen kuolemaansa hänelle laitettiin kestokatetrointi. Seurauksena olivat jatkuvat virtsatietulehdukset ja hän taisi repiäkin välillä sitä letkua irti, jolloin sänky lainehti. Hoitajat kävivät kotona loppuvaiheessa kuusi kertaa vuorokaudessa huolehtimassa lääkityksestä ja tarkkailemassa vointia.
Viimeiseen elinvuoteen sisältyi jatkuvaa kuljettelua väliä sairaala, terveyskeskuksen vuodeosasto, koti. Keuhkokuume viimein armahti.
Mihin on unohtunut suomalainen sisu? Kyllä ennen mentiin sinne vessaan vaikka ryömimällä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palvelutarpeenarvio onkin paikallaan että saisi kotipalvelun apua jos laittavat kotiin.
Mitä kotipalvelu auttaa, jos ei pääse vessaan?
Onhan niitä ankkoja ja ämpäreitä joita voi laittaa asiakkaan käyttöön. Myös aikuisten vaipat on keksitty!
Vierailija kirjoitti:
Mihin on unohtunut suomalainen sisu? Kyllä ennen mentiin sinne vessaan vaikka ryömimällä!
Muistisairas unohtaa lopulta ihan kaiken.
Palvelutarpeenarvio onkin paikallaan että saisi kotipalvelun apua jos laittavat kotiin.