Kohta on taa s aika kun milliville isäni

alkaa kysellä lasten joululahjatoiveita. Jos jotain ehdotan, se on kamalan hankala hankkia ja muutenkin kaikki on niin vaikeaa. Esiin vedetään myös esikoisen lahjaksi saama kello joka rikkimenosta jaksetaan lähes joka puhelussa jauhaa.

Olenko mä ilkeä jos annan joululahjavihjeeksi vaikak rautakangen ja perustelen sen sillä että se on tarpeellinen, ei men rikki eikä katoa.

Nyppii vaan niin pirusti joskus isäni naputtaminen. Hankkis vaikka elämän ja olis ostamatta lahjoja kun niitä pitää vuosikausia vahtia