Tiedättekö te että mulle yhtäkkiä

Elämä voi väännellä ja käännellä. Aina kun on aallonpohja (ja joskus ne kestää kiduttavan pitkään) pitäisi vain jaksaa uskoa, että kyllä sieltä vielä parempikin aika koittaa. Ja tietysti toivosta luopumatta omilla valinnoillaan ja toimillaan ponnistella pyrkimyksiään kohti.



Itsellänikin on viimeisen puolen vuoden sisään auennut uusia ovia. Sain pitkän opintoputken jälkeen hienon työpaikan ja muutin kesällä yhteen miesystäväni kanssa ensimmäiseen yhteiseen omaan kotiin. Yllättäen vuosia rahapulassa, väsymyksessä ja resurssiensa äärirajoilla puurtanyt yksinhuoltaja onkin onnellisesti perheellinen ja hyväpalkkaisessa työssä.

Kyllä kannatti sitkutella ja sinnitellä se tutkinto, ja kannatti myös odottaa, että oikea mies osuu kohdalle, eikä ottaa ketä tahansa tarjokasta. Nyt on lapsella upea isähahmo ja itselläni poikkeuksellisen hieno mies rinnallani.



Kyllä se elämä antaa välillä isollakin kauhalla. Nauti nyt ap näistä uusista mahdollisuuksista täysillä!