G: Kenen kanssa tunsit viimeksi voimakasta kemiaa?
Kommentit (29)
tottakai.
tavattiin ekan kerran n. 9v. sitten ja se oli todellakin yhtä himoa ja menoa jo silloin.
toki arki ja lapset tasoittaa elämää, mutta kyllä mä silti haluan yhä nykyään kovasti vain ja ainoastaan omaa miestäni.
yhdessä oltu yli 11v ja tänään sain sellaisen viestin, että on hymyilyttänyt koko pävän!
En tosin tietenkään tee asialle mitään.
Meillä on vauva ja taapero ja toissailtana ne nukkuivat taas pitkästä aikaa samaan aikaan niin ettemme itse olleet vielä väsyneitä. Molemmat olimme 2 viikon jälkeen tosi kiihkeällä fiiliksellä... Kemiat kohtasi paremmin kuin pitkään aikaan.
en todellakaan veisi asiaa yhtään pidemmälle. Kiihkeät momentumit säästän rakkaalle miehelleni.
se kuuluisa kemia..:) sen vain jotenkin tuntee koko kropassa, päästä varpaisiin..keho kihelmöi ja on kuin olisi magneetti kahden ihmisen välissä..toivottavati myös sinä koet sen ! ;) kyllä sen huomaa kun tulee eteen !!!
Miltä tuntuu? Kaikki muu ympärillä katoaa hetkeksi, aika hidastuu aavistuksen, sielujen sympatiaa. Tuntuu siltä kuin saisi yhteyden toiseen ihmiseen hetkeksi.
Ja voi tätä tuskaa, kun emme varmaan enää koskaan kohtaa....
Huh-huh. Suru oli AIVAN KAMALA kun vaihtoi työpaikkaa pari vuotta sitten (perhesyistä...)
Ollaan edelleen yhteydessä ja kyläillään perheiden kesken. Ihana IHMINEN.
eikä omaa kuviteltua fantasiaa..?
Ja vaistoaa. Ei sen tarvitse olla suurta rakkauta, joskus vain synkkaa toisen kanssa harvinaisen hyvin.
Jos jonkun päivän elämästäni saisin uusintana niin se olisi kyllä se kosiopäivä.
Miten mulle kävinkin niin hyvä tuuri, että törmäsin häneen? Teen mielelläni hänelle aamiaisen (hän ei ole aamuihminen). Ja mulle tehdään puolestaan iltapala valmiiksi (mä en ole iltaihminen).
kemia on molemminpuolinen ja kipinöikin oikein kunnolla! =)
Molemmat ollaan sinkkuja, joten sitä mukavampaa..
kertokaa vielä lisää, voiko luottaa omaan vaistoonsa että kemia on molemminpuolista.
Ei olla koskaan puhuttu sen kummempia. Sen verran kuitenkin, että tiedän hänen tuntevan samoin. Olen naimisissa, hän seurustelee. Tästä ei kait koskaan tulekaan mitään, mutta ajatuskin saa hymyilemään. PS. Minulla ei ole aikomustakaan pelkkien kemioiden takia jättää miestäni ja lapsieni isää.
Ärsyttääkin välillä, kun toinen oikein törttöilee ja oon niin vihainen sille ja sitten en pysty edes kauaa vihoittelemaan.
Ellei kärsi pahoista harhoista tai skitsofreniasta voi luottaa että molemmista tuntuu samalta.
onko kemia sitten pelkästään seksististä? Mä oon kuvitellu jotain väärin sitte...
oli naimisissa silloin, on naimisissa saman naisen kanssa nytkin. Kipinät senkus sinkoilee, mutta toista kertaa en.