Onko muilla niin, että aina kun katsoo elämää taaksepäin niin häpeää itseään? Muistelu hävettää vaikka ei siihen ei olisi syytä
Jotenkin vain katson elämää taaksepäin ja mietin minkälainen olen ollut. Aina hävettää vaikka sille ei varsinaista syytä olisi. Näen kuitenkin aina puutteeni ja virheeni ensimmäisinä asioina ilmeisesti. Olisinpa itselleni parempi.
Kommentit (6)
No tuohan on valinta. Nyt se on sulla osittain tiedostamaton, mutta voisit ihan tietoisestikin valita toisinkin: Voisit muistellessasi keskittyä siihen, missä olet selvinnyt olosuhteisiin ja odotuksiin nähden hyvin.
Vierailija kirjoitti:
No tuohan on valinta. Nyt se on sulla osittain tiedostamaton, mutta voisit ihan tietoisestikin valita toisinkin: Voisit muistellessasi keskittyä siihen, missä olet selvinnyt olosuhteisiin ja odotuksiin nähden hyvin.
Totta. Hyvinä päivinä kyllä olen ylpeä itsestäni ja vahva. Kannan itseni hyvin. Sitten on päiviä kun piiskaan. En oikein tiedä mistä se tulee. En tahtoisi olla oikeasti itselleni inhottava vaan rakastaa kuin hyvä vanhempi lastaan. Ap
Kyllä, en kestä ajatella mitään menneisyydestäni ja yritän tukahduttaa kaikki muistot, sillä ne aiheuttavat vaan häpeää ja pahaa oloa. Joo, ei kovin tervettä meininkiä.
Ei ole olemassa "vääriä" tunteita. Minua hävettävät vain ne asiat, joita kannattaakin hävetä: kun olen toiminnut todella tökerösti toista ihmistä kohtaan. Aiheellinen häpeä on hyväksi.
Eihän siinä järkeä ole mutta muisteltua tulee muinaisia mokia ja hävettävät vieläkin kovin, vaikkei niitä enää kukaan muu varmasti muistakaan.
Ennen häpesin. Mutta elämänkokemuksen myötä nykyään ei enää yhtään kiinnosta.