Piinaan itseäni vuosikausia kestäneellä "pitäisi laihtua" -pakkomielteellä

ap

laihdita sitten tai lopeta märiseminen, mutta sitähän sinä haluatkin, siis olla tyytyväinen. Pahinta minusta on tuollainen itsesyyttely. Laihtua voit, jos katsot sen tarpeelliseksi. terveelle ja liikunnasta tykkävälle se on helppoa, kun vaan järkeistää ruokavaliota.



Toisaalta, jos et katso sitä uhrausten arvoiseksi, sekin on ihan ymmärrettävää. Kannattaa muistaa, että ihmisille noin yleensä mikään ei ole riittävän hyvä, aina on sanomista. Lihavuus (tai pulleus) on yksi ja jos siitä ei voi sanoa, jotain muuta kyllä löytyy tilalle.



Itse en meikkaa muuten kuin juhliin. Nykyisillä silmäpusseilla se olisi varmaan suotavaa, mutta muuten mulla on onneksi melko hyvät värit omasta takaa. Joskus nuorempana, kun meikkasi päivittäin siitä tuli tavallaan pakko, ei "uskaltanut" olla ilman, ettei muut tajua, miten epätäydellinen on.



Apua en osaa antaa, mutta minulla iso muutos itsetunnossa tapahtui siinä 35 iässä. Hassua kyllä, siihen liittyi pieni laihtuminen ja kuntosalin aloittaminen, mutta se heijastui todella paljon myös psyykeen ja omaan seksuaalisuuteen. Samalla ympäristö vaihtui, sekin helpotti tyylillistä muuttumista.

toisten takia. Sellainen laihdutus ei ikinä onnistu. Jos laihduttaa niin jokainen kilo tulee takaisin, korkojen kanssa. Mitä useammin laihduttaa, sen enemmän lihoo niitten laihdutustensa jälkeen.

On parempi olla sellainen kuin on, laihduttamatta.

Eikä tarvitse meikatakaan, jos ei halua.



Mulla on kokemusta sikäli, että olen yrittänyt laihduttaa useasti elämäni aikana. Olen onnistunutkin, olen laihduttanut monesti 20 jopa 30 kg. Laihdutus ei vaan ole pysyvää, koska paino ei pysy siinä.



Pitäisi tajuta, miksi syö liikaa. Mikä on perimmäinen tarve siihen. Mä tiedostan senkin.

Sen jälkeen kun tajusin tuon, olen laihtunut 10 kg, tekemättä yhtään mitään.

olen laihduttanutkin, useammankin kerran, mutta kilot tosiaan tulleet takaisin, koska olen laihduttanut muiden kuin itseni vuoksi.



Ei mulla itselläni ole mitään syytä laihduttaa. Ylipainoni ei haittaa elämääni ollenkaan (jos ei oteta sitä lukuun, etten saa sitä ihailua mitä kuvittelen haluavani/haluan) Kuntoni nimittäin on ihan hyvä, jaksan arkipäivän jutut ja ylimääräisetkin raskaatkin liikunnat, terveys on kohdillaan, vaatteitakin löydän jne.



Ja kyllä mäkin tiedän miksi syön liikaa, mutta se ei ole kyllä auttanut mua laihtumaan yhtään. Mä vaan rakastan ruokaa ja syömistä. Se on mulle ns. jopa huumetta. Auttaa kaikkeen. Rentoudun ruoan avulla, hemmottelen itseäni sen avulla, jos on ollut raskas päivä tai ihana päivä, hemmottelen itseäni syömällä, ja mieluiten jotain hyvää. Ruoka rauhoittaa mua, on todellinen nautinto (itseasiassa jos ei paras niin ainakin yksi parhaimmista asioista elämässä minun mielestäni! Olenkin nautiskelija, monen muunkin asian suhteen)

Ruokamäärien rajoittaminen on mielestäni kurjuutta. Minkäs teet.. :)



ap

Pahinta on se, että olen satakiloinen mutta siro luustoltani eli näytän Michelin-ukolta; makkaraa ja poimua kaikkialla! Osa lihoo kauniisti, minä olen järkky. :( En saa laihdutettua, koska tykkään herkuista liikaa. En näe laihdutuksen tuovan mitään lisäarvoa elämääni, koska en mm. shoppaile vaatteita ja/tai liiku aktiivisesti.

rakastan syömistä ja myönnän, että se on huumetta. Täytän syömisellä jotain tyhjää paikkaa. Jos olen tarpeeksi kiireinen, ei mitään ongelmaa. Nyt olen sairaslomalla, ja ahmin koko ajan. Olen normaalipainon rajoissa, mutta haluaisin olla viitisen kiloa laihempi. Silloin vaatteet istuisivat. Ajattelen syömistä koko ajan.