Hoitoalalle on alkanut tulla entisiä tietotyöläisiä yms. ns. konttoriporukkaa.
Olen huomannut että tämä ei suju aina ihan ongelmittaa. He joutuvat aloittamaan ikään kuin pohjalta. Joku 45 vuotias vasta valmistunut sairaanhoitaja on ihan aloittelija napakkaan 3-kymppiseen vuotiaaseen verrattuna jolla on jo kymmenen vuoden kokemus. Lisäksi moni tuntuu olevan alalla vähän väkisin, koska yt-neuvotteluissa meni kaikki. Monet näyttävät surullisilta, mutta osalla on kyllä taisteluhenkeäkin. Ei kyllä ole helppo muutos tuo. Terveisin se hiljainen kollega.
Kommentit (48)
Tsemppistä heille, eihän tuo varmasti monille yhtään luontaista ole.
Vierailija kirjoitti:
No eikö tuo nyt ole ihan selvä asia, että ei vastavalmistuneena ne työt suju yhtä hyvin kuin 20 vuoden kokemuksen omaavalla. Mietin vaikka itseäsi kun aloitin työelämässä.
En pysty ymmärtämään tätä. Olen yksinkertainen mummoja retuutteleva palkkaani itkevä hoitsu.
No ei tosiaan kukaan valmistu sairaanhoitajaksi 20-vuotiaana, koska lukion tai ammattikoulun jälkeen opintoihin menee vielä vähintään 3,5 vuotta lisää. Joten 30-vuotiaalla sairaanhoitajalla ei kyllä mitenkään voi olla 10 vuoden kokemusta.
Meidän kaupungista lopetettiin iso tehdas ja hyvin moni heistä koulutettiin sairaan- tai lähihoitajaksi. Osa ei kestänyt sitä työtä ollenkaan ja kärsi ongelmista, mutta osa sopeutui ja työllistyi. Jos asenne on kunnossa niin keski-ikäinenkin pärjää ja voi vielä oppia uudet temput.
Vierailija kirjoitti:
No ei tosiaan kukaan valmistu sairaanhoitajaksi 20-vuotiaana, koska lukion tai ammattikoulun jälkeen opintoihin menee vielä vähintään 3,5 vuotta lisää. Joten 30-vuotiaalla sairaanhoitajalla ei kyllä mitenkään voi olla 10 vuoden kokemusta.
Minä valmistuin sairaanhoitajaksi 22-vuotiaana. 32-vuotiaana minulla oli 10 vuoden työkokemus.
Mä kyllä lasken myös hoitotyön konttorirottailuksi, lämpimissä ja kuivissa oloissa tehtävää siistiä sisätyötä.
Hoitoalalla on hyvin tyypillistä, että millään muulla alalla kertynyttä kokemusta ei noteerata eikä arvosteta. Tämän takia he joutuvat aloittamaan ikään kuin pohjalta. Kuitenkin sillä 45-vuotiaalla on yleensä paljon sellaista kokemusta ja osaamista, esimerkiksi vuorovaikutuksesta ja muiden ihmisten kohtelusta, jota 30-vuotiaalla rivakalla tekijällä ei välttämättä ole. Sitäkin olisi hoitotyössä hyvä olla nykyistä enemmän, ja sitä voisi arvostaakin.
Varsinkin naisille tuo on sellainen tyrkytetty vaihtoehto. Suurelle osalle kuitenkin sopisi paremmin uudeksi ammatiksi joku sellainen, missä ei tarvitse hoitaa ja hoivata, vaikkapa miesvaltaisilla aloilla, mutta valitettavasti työelämän rakenteet ei tätä tue. Sitten ulistaan kun on huonoja hoitajia.
Hesarissa oli tänään juttu miten tietotyöläiset ovat kusessa koska tekoäly nielee yhä nopeammin työpaikkoja. Pörssikurssit nousee samassa suhteessa mitä työttömyys KASVAA, eli kyseessä on vakava uudenlainen ongelma. Ensimmäisenä joutuu tulilinjalle vastavalmistuneet ja opiskelijat. Heille ei ole töitä. Myöhemmin tulee sitten lähtö määräaikaisille ja lopulta vakituisillekin. Hoitoalalle piisaa kyllä porukkaa vastaisuudessakin kun tästä reservistä aletaan ammentamaan. Voi olla hyväkin jos mukana tulee fiksua porukkaa, kunhan vaan kestävät sen hoitotyön todellisuuden.
Hoitoalalla on usein tapana noyryyttää opiskelijoita ja väheksyä alalle aikuisena tulevia. Ainakaan mitään muulla alalla hankittua osaamista ei tunnusteta, koska omaa alaa pidetään nii-iin erilaisena ja uniikkina. Ehkä kyse on rahastakin, kun ei tunnusteta, ei tarvitse maksaa lisiä. Johtaminen on heikkoa ja työilmapiiri usein ilkeä. Se vähentää halua hakeutua hoitoalalle.
Vierailija kirjoitti:
No ei tosiaan kukaan valmistu sairaanhoitajaksi 20-vuotiaana, koska lukion tai ammattikoulun jälkeen opintoihin menee vielä vähintään 3,5 vuotta lisää. Joten 30-vuotiaalla sairaanhoitajalla ei kyllä mitenkään voi olla 10 vuoden kokemusta.
No ainakin 21-vuotiaana on mahdollista. Lähihoitajaksi opiskelleilla on hieman lyhyempi sh-koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin naisille tuo on sellainen tyrkytetty vaihtoehto. Suurelle osalle kuitenkin sopisi paremmin uudeksi ammatiksi joku sellainen, missä ei tarvitse hoitaa ja hoivata, vaikkapa miesvaltaisilla aloilla, mutta valitettavasti työelämän rakenteet ei tätä tue. Sitten ulistaan kun on huonoja hoitajia.
Joo, ei kaikki ihmiset ole ihmisystävällisiä. Riippuen vielä entisestä alasta. Yksinään tehnyt töitä esm italalla ja viihtynyt, niin pakotetaan hoitsuksi missä vaaditaakin ihan muuta.
Mikä vois mennä väärin kysynpä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli tänään juttu miten tietotyöläiset ovat kusessa koska tekoäly nielee yhä nopeammin työpaikkoja. Pörssikurssit nousee samassa suhteessa mitä työttömyys KASVAA, eli kyseessä on vakava uudenlainen ongelma. Ensimmäisenä joutuu tulilinjalle vastavalmistuneet ja opiskelijat. Heille ei ole töitä. Myöhemmin tulee sitten lähtö määräaikaisille ja lopulta vakituisillekin. Hoitoalalle piisaa kyllä porukkaa vastaisuudessakin kun tästä reservistä aletaan ammentamaan. Voi olla hyväkin jos mukana tulee fiksua porukkaa, kunhan vaan kestävät sen hoitotyön todellisuuden.
Toivottavasti myös se hoitotyön todellisuus muuttuu uusien tulijoiden myötä. Nykyisin tässä on oikeasti paljon korjattavaa, mutta hoitajat eivät sitä muutosta pysty yksin tekemään, se on johtamisen rakenteissa.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla on hyvin tyypillistä, että millään muulla alalla kertynyttä kokemusta ei noteerata eikä arvosteta. Tämän takia he joutuvat aloittamaan ikään kuin pohjalta. Kuitenkin sillä 45-vuotiaalla on yleensä paljon sellaista kokemusta ja osaamista, esimerkiksi vuorovaikutuksesta ja muiden ihmisten kohtelusta, jota 30-vuotiaalla rivakalla tekijällä ei välttämättä ole. Sitäkin olisi hoitotyössä hyvä olla nykyistä enemmän, ja sitä voisi arvostaakin.
Tässä on klassinen ajatusvirhe. Tosiasiassa hoitotyössä kehittyy tekemällä sitä hoitotyötä, kuten muissakin ammateissa. Elämänkokemus ei auta mitään teho-osastolla, jossa pitää osata ammattiin kuuluvat temput. Joka paikassa noudatetaan tarkkoja sääntöjä eikä lähdetä soveltamaan. Tietysti vuorovaikutustaidot on hyvästä, mutta ne ei ole riippuvaisia elämänkokemuksesta vaan ihmisen persoonasta. Tähän elämänkokemus-korttiin ei kannata liikoja tukeutua jos kouluttautuu uudelleen, koska se uuden ammatin todellisuus on se joka lopulta opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kaupungista lopetettiin iso tehdas ja hyvin moni heistä koulutettiin sairaan- tai lähihoitajaksi. Osa ei kestänyt sitä työtä ollenkaan ja kärsi ongelmista, mutta osa sopeutui ja työllistyi. Jos asenne on kunnossa niin keski-ikäinenkin pärjää ja voi vielä oppia uudet temput.
Temput kyllä oppii, vaikka apinakin pystyy ne oppimaan, ei ne niin vaikeita ole. Mutta miten muuten sopeutuu sairaaseen työilmapiiriin ja huonosti johdettuihin, hierarkisiin työyhteisöihin, se onkin isompi kysymys.
Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, että vastavalmistunut on aloittelija verrattuna kymmenen vuoden kokemuksen omaavaan?
Vierailija kirjoitti:
No ei tosiaan kukaan valmistu sairaanhoitajaksi 20-vuotiaana, koska lukion tai ammattikoulun jälkeen opintoihin menee vielä vähintään 3,5 vuotta lisää. Joten 30-vuotiaalla sairaanhoitajalla ei kyllä mitenkään voi olla 10 vuoden kokemusta.
Helposti voi olla. Jos 30v sairaanhoitaja on aloittanut lähihoitajaopinnot 16-vuotiaana, ja tehnyt niitä töitä lomilla ja harkoissa 17-vuotiaasta alkaen, niin helposti on yli 10 vuoden kokemus hoitotyöstä.
Siitä sit lähihoitajasta suoraan sairaanhoitaopintoihin, ja koko ajan töitä ja harkkoja.
Aloitin heti lukion jälkeen 19-vuotiaana ja olin valmis sairaanhoitaja kun täytin 23. Nyt olen 35 ja työkokemusta 12 vuotta. Moni muukin tuli suoraan lukiosta ja valmistui.
Taitaa olla niin että monilla aloilla ajatellaan että "muut eivät osaa mitään".
No eikö tuo nyt ole ihan selvä asia, että ei vastavalmistuneena ne työt suju yhtä hyvin kuin 20 vuoden kokemuksen omaavalla. Mietin vaikka itseäsi kun aloitin työelämässä.