Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siskoni tapa olla äiti ärsyttää minua
20.12.2025 |
Tiedän, että äitiys muuttaa naista, mutta voiko joku kertoa mistä johtuu siskoni käytös. Hän on todella huolehtivainen lapsistaan, eikä esimerkiksi ota apua vastaan keneltäkään muulta kuin äidiltämme. Olen monesti tarjonnut apua jos hän on ollut vaikka sairaana, että voin olla lasten kanssa, mutta sisko torjuu nämä tarjoukset kohteliaasti.
Siskoni sai hiljattain kolmannen lapsensa eikä anna kenenkään muun pitää vauvaa edes sylissään. Näin oli myös aiempien lasten kanssa. En tarkoita, että vauvaa pitää kierrättää sylistä syliin, mutta minusta olisi ihana tutustua uuteen sukulaiseeni, ja edes hetken voida pitää vauvaa sylissä, kun olemme käymässä siskon luona. Ystävieni vauvoja olen saanut hellitellä ja pitää sylissä.
Vanhemmat lapset osoittavat hellyyttä välillä minua ja miestäni kohtaan vaikka halimalla tai kiipeämällä syliin, ja aistin, että siskoni jotenkin tulee vähän niinkuin mustasukkaiseksi tästä. Välillä tarjoan, että voin lukea lapsille iltasadun tai auttaa hammaspesussa, jos olemme kylässä, mutta siskoni kieltäytyy.
Automatkalla emme voi kuunnella tavallista radiota vaan joka kerta täytyy soittaa jotain lapsille sopivaa ja hän suunnilleen laulaa laulujen mukana. On toki tärkeää, että siskoni on läsnäoleva äiti lapsilleen, mutta olen alkanut ärsyyntyä siihen, että jokaiseen pyyntöön ja kysymykseen siskoni vastaa kyllä rakkaani kultaseni mitä sanoit tai totta kai murunen.
Äitiydestä on tullut sisarelleni kuin joku koko identiteettiä hallitseva rooli, ja hän minun silmissäni hän välillä larppaa Äitien Äitiä ajatellen, ettei kukaan muu voi hänen lapsiaan hoitaa tai auttaa tässä suuressa tehtävässä.
Minulla ja miehelläni ei ole omasta tahdostamme lapsia, mutta olen aikanani hoitanut serkkujamme ja monena kesänä toiminut lapsenlikkana. Kuitenkaan sisko ei ikään kuin luota, että osaisin olla lastensa kanssa. Sama pätee muihin sukulaisiin - ainut joka saa lasten kanssa olla tai vauvaa pidellä, on mummo.
Voitteko äidit kertoa, onko teillä ollut tällainen yltiöpäinen omistamisen halu omia lapsianne kohtaan vai mistä tämä johtuu?
Kommentit (39)
Arvaa ärsyttääkö mulla kun sisarus ei edes kertonut että hänestä tulee vanhempi (kuulin muualta), ei kutsua kastajaisiin, eikä kutsua edes 1v synttäreille. Ilmeisesti hän on saanut toisenkin lapsen. Eikä tietääkseni välillämme ole mitään ongelmia. Mutta näillä mennään. Ei sitten pidetä yhteyttä. En tiedä kehtaako edes tervehtiä jos törmätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikohan tarina. Sinä kaiken lisäksi vastasit itsellesi. Jotkut äidit ovat tuollaisia, suurin osa ei ole
Siis olipahan tarina... Tämähän on sen provoilijan tuotoksia taas
Mua ärsyttää kovasti toi nykytapa kutsua lapsia jatkuvasti sanoilla rakas ja kulta ja muru ja ihana ja lässynlässyn. Kyllä meilläkin sanotaan lapsille että rakastetaan, mutta ei niiden kutsumanimi ole mikään rakas tai kulta.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää kovasti toi nykytapa kutsua lapsia jatkuvasti sanoilla rakas ja kulta ja muru ja ihana ja lässynlässyn. Kyllä meilläkin sanotaan lapsille että rakastetaan, mutta ei niiden kutsumanimi ole mikään rakas tai kulta.
Sama! Varsinkin kun se rakas sanotaan toruen narisevalla äänellä. "Eeeeei rakasss voi eiiii me nuiiiiin tehdä rakas"
Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko sinä lapsena kaveripiirissä suosittu ja siskosi se, joka huolittiin mukaan vain silloin, kun ketään muuta ei ollut saatavilla? Ehkä siskosi haluaa varjella sitä, että lapset kiintyvät häneen eikä sinuun. Ei välttämättä tietoisesti, mutta tajuamatta itsekään, mistä on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Olitko sinä lapsena kaveripiirissä suosittu ja siskosi se, joka huolittiin mukaan vain silloin, kun ketään muuta ei ollut saatavilla? Ehkä siskosi haluaa varjella sitä, että lapset kiintyvät häneen eikä sinuun. Ei välttämättä tietoisesti, mutta tajuamatta itsekään, mistä on kysymys.
En - tai molemmilla meillä oli omat kaverimme ja siskoni on ollut ihan yhtä suosittu tai epäsuosittu kuin itse olen ollut. Emme myöskään näe mitenkään viikoittain vaan harvemmin, sillä emme asu samalla paikkakunnalla, joten en usko, että lapset jotenkin voisivat yltiöpäisesti kiintyä minuun. Harmittaa juuri siitäkin syystä, että siskoni jotenkin sulkee muut ulkopuolelle äitiydestään, koska näemme lapsia harvakseltaan, mutta tosi mielellämme olisimme enemmänkin heidän elämässään mukana ja perheen apuna.
Olemme aina olleet läheisiä siskoni kanssa ja tuntuu, että hän on kuin ihan eri ihminen äitiyden myötä. Ainut mitä on, on äitiys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin äitiys hurahtaa päähän ja jää sinne ikuisiksi ajoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen äiti ripustautuu liikaa lapsiinsa, nää lapset eivät tule itsenäistymään aikaisin...
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen äiti ripustautuu liikaa lapsiinsa, nää lapset eivät tule itsenäistymään aikaisin...
Niitä jotka eivät tule ikinä saamaan sitä napanuoraa poikki. Kunnes vain kuolema heidät erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten kun rakkaat ovat kiukkuisia teinejä, voi täti olla ihan jees myös siskosi mielestä, murunen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää kovasti toi nykytapa kutsua lapsia jatkuvasti sanoilla rakas ja kulta ja muru ja ihana ja lässynlässyn. Kyllä meilläkin sanotaan lapsille että rakastetaan, mutta ei niiden kutsumanimi ole mikään rakas tai kulta.
Pikkulasten kanssa kyllä kannattaa käyttää näitä kulta, rakas, ihana. sanoja. Nämä sanat kun kuulostaa äännettynä varsin pehmeiltä ja lämpimiltä ja sen pikkuisen korvilla nameilta!!
Itse käytin niitä ja huomasin sen reaktion :)))
Jos sulla on vanhempia lapsia myös, niin keksi heille vastine, jotta vältytään mustasukkaisuudelta.
Oma siskoni ei antanut minun viettää aikaa aikaa omien lastensa kanssa heidän ollessaan pieniä. Siskoni on yhden sortin taiteilijasielu, fiilispohjalla leijuva taivaanrannan maalari, itse taas olen analyyttinen ja rationaalisuuteen pyrkivä. Siskoni ei voi sietää jos joku on eri mieltä hänen kanssaan. Tästä syystä meillä oli nuorempana usein erimielisyyksiä; kun hän julisti jotain dogmaattista ja maailmaa syleilevää, minä peräsin perusteluja ja esitin hankalia kysymyksiä, minkä hän otti henkilökohtaisena loukkauksena. Hän ei tunnu kykenevän aitoon dialogiin.
Siskoni lapset ovat jo täysi-ikäisiä, mutta edelleenkään siskoni ei anna heidän viettää aikaa kanssani ilman että olisi itse läsnä. En ole väkisin ängennyt heidän seuraansakaan, mutta onhan tämä nyt vähän naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää kovasti toi nykytapa kutsua lapsia jatkuvasti sanoilla rakas ja kulta ja muru ja ihana ja lässynlässyn. Kyllä meilläkin sanotaan lapsille että rakastetaan, mutta ei niiden kutsumanimi ole mikään rakas tai kulta.
Miksi sinua ärsyttää tämä? Se voisi olla hyvä kohta pohtia.
Itse aloitukseen taas, pienten lasten äiti nyt on hetken siellä kuplassa, jossa kaikessa tärkeysjärjestyksessä tulevat ensin omat lapset. Usko tai älä, hoivaava äitiys tuskin on sinua varten pystytetty näytös.
Kävi tekstistä myös mielessä, että onko lapsettomuus varmasti oma valintasi?
Vierailija kirjoitti:
Oma siskoni ei antanut minun viettää aikaa aikaa omien lastensa kanssa heidän ollessaan pieniä. Siskoni on yhden sortin taiteilijasielu, fiilispohjalla leijuva taivaanrannan maalari, itse taas olen analyyttinen ja rationaalisuuteen pyrkivä. Siskoni ei voi sietää jos joku on eri mieltä hänen kanssaan. Tästä syystä meillä oli nuorempana usein erimielisyyksiä; kun hän julisti jotain dogmaattista ja maailmaa syleilevää, minä peräsin perusteluja ja esitin hankalia kysymyksiä, minkä hän otti henkilökohtaisena loukkauksena. Hän ei tunnu kykenevän aitoon dialogiin.
Siskoni lapset ovat jo täysi-ikäisiä, mutta edelleenkään siskoni ei anna heidän viettää aikaa kanssani ilman että olisi itse läsnä. En ole väkisin ängennyt heidän seuraansakaan, mutta onhan tämä nyt vähän naurettavaa.
Jos lapset kerran jo ovat aikuisia, niin voisiko kuitenkin olla kyseessä heidän oma valintansa?
Vaikutat aika ylimieliseltä ainakin tämän tekstin perusteella.
Miksi sinua ap edes kiinnostaa millainen äiti sisaresi on? Itse olet päättänyt olla olematta äiti, anna muidenkin olla sellaisia kuin he ovat.
Miksi siskosi pitäisi jakaa lapsensa sinun vapaaehtoisesti lapsettoman kanssa? Haluat vauvan tuoksua ja lasten läheisyyttä, mutta et halua täyttä vastuuta omasta lapsesta yrittämällä saada omia lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Kenellä tässä on omistamisen halu? En yhtään ihmettele, että siskosi ottaa etäisyyttä.