Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siskoni tapa olla äiti ärsyttää minua
20.12.2025 |
Tiedän, että äitiys muuttaa naista, mutta voiko joku kertoa mistä johtuu siskoni käytös. Hän on todella huolehtivainen lapsistaan, eikä esimerkiksi ota apua vastaan keneltäkään muulta kuin äidiltämme. Olen monesti tarjonnut apua jos hän on ollut vaikka sairaana, että voin olla lasten kanssa, mutta sisko torjuu nämä tarjoukset kohteliaasti.
Siskoni sai hiljattain kolmannen lapsensa eikä anna kenenkään muun pitää vauvaa edes sylissään. Näin oli myös aiempien lasten kanssa. En tarkoita, että vauvaa pitää kierrättää sylistä syliin, mutta minusta olisi ihana tutustua uuteen sukulaiseeni, ja edes hetken voida pitää vauvaa sylissä, kun olemme käymässä siskon luona. Ystävieni vauvoja olen saanut hellitellä ja pitää sylissä.
Vanhemmat lapset osoittavat hellyyttä välillä minua ja miestäni kohtaan vaikka halimalla tai kiipeämällä syliin, ja aistin, että siskoni jotenkin tulee vähän niinkuin mustasukkaiseksi tästä. Välillä tarjoan, että voin lukea lapsille iltasadun tai auttaa hammaspesussa, jos olemme kylässä, mutta siskoni kieltäytyy.
Automatkalla emme voi kuunnella tavallista radiota vaan joka kerta täytyy soittaa jotain lapsille sopivaa ja hän suunnilleen laulaa laulujen mukana. On toki tärkeää, että siskoni on läsnäoleva äiti lapsilleen, mutta olen alkanut ärsyyntyä siihen, että jokaiseen pyyntöön ja kysymykseen siskoni vastaa kyllä rakkaani kultaseni mitä sanoit tai totta kai murunen.
Äitiydestä on tullut sisarelleni kuin joku koko identiteettiä hallitseva rooli, ja hän minun silmissäni hän välillä larppaa Äitien Äitiä ajatellen, ettei kukaan muu voi hänen lapsiaan hoitaa tai auttaa tässä suuressa tehtävässä.
Minulla ja miehelläni ei ole omasta tahdostamme lapsia, mutta olen aikanani hoitanut serkkujamme ja monena kesänä toiminut lapsenlikkana. Kuitenkaan sisko ei ikään kuin luota, että osaisin olla lastensa kanssa. Sama pätee muihin sukulaisiin - ainut joka saa lasten kanssa olla tai vauvaa pidellä, on mummo.
Voitteko äidit kertoa, onko teillä ollut tällainen yltiöpäinen omistamisen halu omia lapsianne kohtaan vai mistä tämä johtuu?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Miksi siskosi pitäisi jakaa lapsensa sinun vapaaehtoisesti lapsettoman kanssa? Haluat vauvan tuoksua ja lasten läheisyyttä, mutta et halua täyttä vastuuta omasta lapsesta yrittämällä saada omia lapsia.
Itse mietin, että onkohan kyseessä nyt varmasti vapaaehtoinen lapsettomuus, eikä esim. tilanne jossa puoliso ei halua lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siskosi pitäisi jakaa lapsensa sinun vapaaehtoisesti lapsettoman kanssa? Haluat vauvan tuoksua ja lasten läheisyyttä, mutta et halua täyttä vastuuta omasta lapsesta yrittämällä saada omia lapsia.
Itse mietin, että onkohan kyseessä nyt varmasti vapaaehtoinen lapsettomuus, eikä esim. tilanne jossa puoliso ei halua lasta.
Onko ap siis sokea omille tunteilleen, joita sitten heijastelee siskonsa äitiyteen. Jos äitiys on ap:lle tärkeää, niin äkkiä etsimään uutta puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää kovasti toi nykytapa kutsua lapsia jatkuvasti sanoilla rakas ja kulta ja muru ja ihana ja lässynlässyn. Kyllä meilläkin sanotaan lapsille että rakastetaan, mutta ei niiden kutsumanimi ole mikään rakas tai kulta.
Jösses, mistä ihmiset saakaan itselleen ongelmia. Seuraava ärsytyksen aihe onkin varmaan lapsiaan liikaa halaavat ja pussaavat vanhemmat.
Te voitte ilmaista rakkautta lapsianne kohtaan omalla tavallanne, joten antakaa toisten ilmaista omalla tavallaan.
T. Yhden ihanan kultapupun äiti, joka halii ja pusii lapsiaan jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siskosi pitäisi jakaa lapsensa sinun vapaaehtoisesti lapsettoman kanssa? Haluat vauvan tuoksua ja lasten läheisyyttä, mutta et halua täyttä vastuuta omasta lapsesta yrittämällä saada omia lapsia.
Itse mietin, että onkohan kyseessä nyt varmasti vapaaehtoinen lapsettomuus, eikä esim. tilanne jossa puoliso ei halua lasta.
Onko ap siis sokea omille tunteilleen, joita sitten heijastelee siskonsa äitiyteen. Jos äitiys on ap:lle tärkeää, niin äkkiä etsimään uutta puolisoa.
Tätä nyt vaan mietin itse, koska miksi muuten siskon äitiys ja tämä "omien lasten omiminen" ärsyttäisi niin paljon. Ehkä hyvä ap miettiä, voisiko siellä taustalla olla jonkinlainen oman lapsen kaipuu.
Sama minulla. Yhden sisaruksen lapset ovat kuin omia. Olen saanut heitä hoitaa ja sylitellä ihan vastasyntyneestä saakka. Meillä on hyvät ja lämpimät välit, lapset odottavat aina onnesta soikeana, milloin täti tulee kylään ja pois ei saisi lähteä ollenkaan.
Yhden sisaruksen lapsia en tunne lainkaan. Useampi lapsi jo pn, en tiedä nuorempien nimiä edes. Ei kutsuttu häihin, eikä lasten juhliin, ristiäisiin tms. Ei ole edes kerrottu, että jälkikasvua on tulossa lisää. En ole varma onko lapsia jo kolme vai neljä.
Ei kai siinä mitään, jos ei yhteydenpito tai seura kerran kiinnosta. Jotenkin vaan kauhean surullista. En ole saanut lapsiin tutustua tai heitä pitää sylissä. Ei meille tule muodostumaan minkäänlaista suhdetta. Kyllä tuo on minusta lapsiltakin pois. Itsekin tykkäsin lapsena hirveästi kummitädistä ja tädeistä ja odotin tosi paljon, milloin tulevat kylään. Läheiset suhteet muihinkin aikuisiin, kuin omiin vanhempiin, rikastavat lapsen elämää myös.
Mutta en voi asialle mitään. Tässä perheessä äiti on myös aloituksessa kuvaillun kaltainen. Ei anna muiden pitää lapsia sylissä ja on selvästi sitä mieltä, että vain hän itse osaa hoitaa lapsia. Silloin kun vielä joskus nähtiin, niin ei sekunniksikaan irroittanut silmiään lapsesta. Jos vaikka leikittiin yhdessä lattialla, niin tuijotti rävähtämättä sitä muksua. Ihan kuin se voisi kuukahtaa, jos joku muu leikkii vähän aikaa lapsen kanssa. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama minulla. Yhden sisaruksen lapset ovat kuin omia. Olen saanut heitä hoitaa ja sylitellä ihan vastasyntyneestä saakka. Meillä on hyvät ja lämpimät välit, lapset odottavat aina onnesta soikeana, milloin täti tulee kylään ja pois ei saisi lähteä ollenkaan.
Yhden sisaruksen lapsia en tunne lainkaan. Useampi lapsi jo pn, en tiedä nuorempien nimiä edes. Ei kutsuttu häihin, eikä lasten juhliin, ristiäisiin tms. Ei ole edes kerrottu, että jälkikasvua on tulossa lisää. En ole varma onko lapsia jo kolme vai neljä.
Ei kai siinä mitään, jos ei yhteydenpito tai seura kerran kiinnosta. Jotenkin vaan kauhean surullista. En ole saanut lapsiin tutustua tai heitä pitää sylissä. Ei meille tule muodostumaan minkäänlaista suhdetta. Kyllä tuo on minusta lapsiltakin pois. Itsekin tykkäsin lapsena hirveästi kummitädistä ja tädeistä ja odotin tosi paljon, milloin tulevat kylään. Läheiset suhteet muihinkin aikuisiin, kuin omiin vanhempiin, rikastavat
Lapseni kun oli pieni, niin lähipiirissä oli yksi, joka kohteli lasta kuin omanaan.
Eikä siinä siis mitään, mutta siinä kohtaa kun aletaan olla mustasukkainen siitä toisen lapsesta, niin homma menee vähän oudoksi. Tälle näytti olevan kova paikka, kun taapero aina mielen pahoittaessaan syöksyi äitinsä, eli minun syliini, eikä hänen.
Suhun ei muoteta tai sitten hän ei halua häiritä velaa, koska luulee tämän vihaavn lapsia.
Asiaan auttaa vain kissan pöydälle nostaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekeekö vain sinulle näin vai ihan kaikille, omille ystävilleen ym.?
Itse olen huomannut, että karsastan parin ihmisen läheisyyttä omien lasteni kanssa ja mitään muuta syytä en tälle keksi, kuin että ovat olleet jo vauva-aikana todella tunkeilevia ja ahdistavia perhettämme kohtaan. Siis aikana jolloin kuitenkin esikoisen äiti on aika symbioosissa vauvansa kanssa ja itsekin vasta opettelee äitiyttä. Kaikkien muiden luo olen mielelläni antanut lapset yökylään ja yhdessä olo on sellaista rentoa ja mukavaa. Toki näiden muiden ihmisten tavoite vierailulla on viettää koko perheemme kanssa aikaa eikä vain napata lapsia minulta jonnekin muualle (jota nämä pari sukulaista tekevät siis).
Voiko olla, että vaikka olet valinnut lapsettomuuden niin yrität kuitenkin saada siskon lapsiin jonkinlaisen erityisen suhteen (koska omia ei koskaan tule niin nämä ovat niitä joita haluat hoivata, kasvattaa jne.). Tunnistan että itse olin sellainen ennen omia lapsia sisarukseni lapsille, eli jollain tavalla en olisi tyytynyt normaaliin sukulaissuhteeseen vaan olisin halunnut olla sellainen varaäiti. Sellaista jos tuore äiti vaistoaa niin voi kyllä tulla todella tiedostamatonkin reaktio pitää lapset erillään tästä ihmisestä.
Muutoin toki kuulostaa että siskosi on hurahtanut äityteen. Toki, teet myös aika paljon olettamuksia hänen vanhemmuudesta siihen nähden ettette varmaan vietä kuitenkaan päivittäin aikaa yhdessä tilanteen huomioon ottaen?
Tässä nyt rehellisiä ajatuksia, eivät välttämättä sinun tilanteeseen sovi, mutta tällaistakin näkökulmaa pohdittavaksi.
Voiko omia lapsia omia? Ovatko lapset siis osa jotain kollektiivista ryhmittymää, jossa kaikilla on yhtäläinen oikeus helliä ja selitellä lapsia saadakseen siitä itselle hyvän olon tunteen? Lapsellahan oman vanhemman hellyys on miellyttävää, toisin voi olla tädin tmv. halaukset. Yleensäkin lapsi kyllä itse halaa niitä joiden läheisyyttä kaipaa (kun on isompi).
Mielestäni omimisesta voi puhua vain jos ei päästä lapsen toista vanhempaa ilman perusteltua syytä osaksi lapsen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö vain sinulle näin vai ihan kaikille, omille ystävilleen ym.?
Itse olen huomannut, että karsastan parin ihmisen läheisyyttä omien lasteni kanssa ja mitään muuta syytä en tälle keksi, kuin että ovat olleet jo vauva-aikana todella tunkeilevia ja ahdistavia perhettämme kohtaan. Siis aikana jolloin kuitenkin esikoisen äiti on aika symbioosissa vauvansa kanssa ja itsekin vasta opettelee äitiyttä. Kaikkien muiden luo olen mielelläni antanut lapset yökylään ja yhdessä olo on sellaista rentoa ja mukavaa. Toki näiden muiden ihmisten tavoite vierailulla on viettää koko perheemme kanssa aikaa eikä vain napata lapsia minulta jonnekin muualle (jota nämä pari sukulaista tekevät siis).
Voiko olla, että vaikka olet valinnut lapsettomuuden niin yrität kuitenkin saada siskon lapsiin jonkinlaisen erityisen suhteen (koska omia ei koskaan tule niin nämä ovat niitä joita haluat hoivata, kasvattaa jne.). Tunnistan ett
Minulla oli tuota samaa. Eli ei oltu tsemppaamassa äitiydessäni ja sitä kautta muodostamassa lapseen sidettä, vaan tärkeintä tuntui olevan saada lapsi hoitoon heti kun itse halusi, ja arvostella mitä kaikkea tein äitinä väärin.
Hanki oma lapsi. Minä en ole antanut muiden pitää omia vauvojani sylissä, koska he eivät viihdy siinä. Enkä anna lapsiani hoitoon, koska en luota siihen, että he ovat turvassa heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama minulla. Yhden sisaruksen lapset ovat kuin omia. Olen saanut heitä hoitaa ja sylitellä ihan vastasyntyneestä saakka. Meillä on hyvät ja lämpimät välit, lapset odottavat aina onnesta soikeana, milloin täti tulee kylään ja pois ei saisi lähteä ollenkaan.
Yhden sisaruksen lapsia en tunne lainkaan. Useampi lapsi jo pn, en tiedä nuorempien nimiä edes. Ei kutsuttu häihin, eikä lasten juhliin, ristiäisiin tms. Ei ole edes kerrottu, että jälkikasvua on tulossa lisää. En ole varma onko lapsia jo kolme vai neljä.
Ei kai siinä mitään, jos ei yhteydenpito tai seura kerran kiinnosta. Jotenkin vaan kauhean surullista. En ole saanut lapsiin tutustua tai heitä pitää sylissä. Ei meille tule muodostumaan minkäänlaista suhdetta. Kyllä tuo on minusta lapsiltakin pois. Itsekin tykkäsin lapsena hirveästi kummitädistä ja tädeistä ja odotin tosi paljon, milloin tulevat kylään. Läheiset suhteet muihinkin aikuisiin, kuin omiin vanhempiin, rikastavat
Kertoo taas paljon palstalaisista että tätäkin alapeukutellaan ja projisoidaan omia mitenkään tähän liittymättömiä kokemuksia tähän. Näin ihan sivusta.
Mutta joo, ei kai tälle mitään voi. Joillekin äitiydestä tulee syystä tai toisesta koko identiteetti, tai sitten välillänne on jotain muuta skismaa. Samaa mieltä siitä että lapsiltahan tuo eniten on pois.
En saa lainattua ja lähetettyä kirjoitusta, mutta tämä siis edelliselle kirjoittajalle, joka ihmettelee alapeukkuja: Lapsilta ole varsinaisesti mitään pois, jos sukulainen tai useampikin jää tuntematta. Lapsen kasvuun on kuitenkin tärkeintä, että on vanhemmat, jotka antaa rajoja ja rakkautta, sekä on muitakin tärkeitä aikuisia elämässä. Nämä muut voivat olla ystäväperheiden vanhempia tai opettajakin. Yksikään vanhempi ei toimi kaikessa täydellisesti. Säröjä lasten kanssa tulee aina. Lapsen elämälle ei kuitenkaan ole mikään erityinen tragedia, vaikka osa sukulaisista jää vieraammaksi. Sinulle se tietenkin on harmi ja surukin, mutta itse kyllä olisin vastaavassa tilanteessa surullinen siitä, että suhteeni omaan sisarukseeni on vaikea ja etäinen, enkä niinkään siitä että hänen lapset jäävät itselleni vieraaksi. Se suhde joka sinulla on jo olemassa on kuitenkin sisarukseesi, kun se katkeaa, niin menetät siinä jotain. Heidän lapsiinsa sinulla ei alun alkaenkaan ole ollut suhdetta, joten siinä et varsinaisesti mitään menetäkään. Sinulta jää vain saamatta enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki oma lapsi. Minä en ole antanut muiden pitää omia vauvojani sylissä, koska he eivät viihdy siinä.
Tuostakin minulle muuten mutristeltiin lapseni vauva-aikana, kun halusi olla vain minun (äitinsä) sylissä. Että jos vaan antaisin useammin pikkuvauvan hoitoon, niin ei vierastaisi.
En kyllä keksi mitä väärää siskosi tekee. Kuulostaa huolehtivalta ja rakastavalta äidiltä, eikä niitä omia lapsia ole mikään velvollisuus muille antaa hoitoon. Jostain syystä ei luota sinuun ja tiedät varmaan syyn itsekin, vaikket sitä tässä halua kertoa.
Ajatelkaa, äiti kutsuu lapsiaan kullaksi tai rakkaaksi? Voiko olla tottakaan, hyi...
Juu, kyllä nyt on aika tehdä lastensuojeluilmoitus, niin huonosti heitä kohdellaan,
Vaikea tietää syytä, mutta tuo on hänen tekemänsä rajaus ja sinä et voi muuta kuin kunnioittaa sitä. Se, että haet täältä jotakin varmistusta siitä, että siskosi toimii jotenkin väärin tai oudosti, kertoo vain sinusta. Ymmärrän pettymyksesi, muttet voi pakottaa tai painostaa siskoasi muuttamaan mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tietää syytä, mutta tuo on hänen tekemänsä rajaus ja sinä et voi muuta kuin kunnioittaa sitä. Se, että haet täältä jotakin varmistusta siitä, että siskosi toimii jotenkin väärin tai oudosti, kertoo vain sinusta. Ymmärrän pettymyksesi, muttet voi pakottaa tai painostaa siskoasi muuttamaan mieltään.
Sen verran ap siskoaan tekstissä moittii, eikä tunnu yhtäkään hyvää sanaa tämän äitiydestä keksivän, niin epäilisin näkyvän myös kanssakäymisessä. Jos koko ajan on joka asiasta mainitsemassa, moittimassa ja valittamassa, niin en minäkään kovin mielellään enää kylään kutsuisi.
Alue: Aihe vapaa
Jos on juuri saanut kolmannen lapsen, niin epäilen ettei kaksi aikaisempaa mitään teinejä vielä ole.
Pikkulapsilla ei nyt ole mitään hirveää kiirettä itsenäistymiseen, vaan tarve juurikin sille läsnäolevalle vanhemmalle.
Minä kun sain lapsen, niin odotusaikana muistuteltiin, että on sitten itse huolehdittava. No, eihän tässä ollut mitään ongelmaa, nautin ajasta vauvani ja myöhemmin taaperoni kanssa. Vaan sitten alkoikin valitus, että miksen anna ikinä hoitoon. Että teet niin tai näin....
Ja juu, nykyisin jo isompi lapseni menee omissa menoissaan kavereidensa kanssa. Ei tapahtunut tätä peloteltua "äiti ripustautuu, eikä päästä itsenäistymään".