Ghostaaminen vuosien tuntemisen jälkeen

Kun on saanut tarpeekseen niin se on sitten siinä.

Itse olen alkanut pitää etäisyyttä pitkänkin tuttavuuden jälkeen esmes kun sain kevyestä piilovittuilusta tarpeekseni.

Myös koin erään ex-kaverin käyttäytymisen liian hyväksikäyttävänä.

Kolmannen rasistiset jutut sai riittää...

Pidän hyvin pientä ja rajoitettua kaveripiiriä, ei erityisemmin kiinnosta enkä jaksa.

Minä ghostasin lapsuudenystäväni, kun hän sekaantui varattuun mieheen ja lakkasi puhumasta mistään muusta.

Ehkä et ole vain yksinkertaisesti hyvää seuraa. Oletko kokeillut mennä itseesi?

Ystävistäni tuli ammattimarisijoita. En enää jaksanut sitä miten kaikki tuntuu aina väärältä. 

En minä mitenkään ghostannut. Tein saman kuin hänkin, en enää tehnyt aloitetta yhteydenpitoon. 

Jos 'ystävien' törkeä käytös on mennyt liian pitkälle eikä mitään anteeksipyyntöä tai katumusta ole osoitettu ja sama jatkuu, niin ei voi kuin lähteä ja sulkea oven perässään.

Ei sitä enää keski-iässä jaksa käyttää aikaansa lapsellisten typerysten kanssa, jos ei ole pakko. Itsekin pitkään pidin yllä yhtä kaverisuhdetta, joka kieltämättä ei vastannut enää odotuksia. Kyseinen ihminen muuttui vuosien varrella täysin itsekeskeiseksi ahneeksi diivaksi, jota olisi pitänyt palvoa ja validoida koko ajan. Minkäänlaiseen itsetutkisteluun ei pystynyt eikä olisi varmasti halunnutkaan, koska oli lopulta jo omasta mielestään täydellinen, myös maailman nöyrin ihminen (omien sanojensa mukaan). Eli siis täysin omissa maailmoissaan. 

Ehkäpä se ghostaus johtuu siitä että menee kuppi nurin jossakin vaiheessa. En ole erityisemmin ghostannut ketään, mutta olen sitten ottanut etäisyyttä. En ole niin tiheästi yhteydessä ja se lepuuttaa hermoja huomattavasti. Viihdyn yhä enemmän omassa kodissani ja rauhassa. Tätä se ikä taitaa teettää.