Onko elämä rankkaa jos on kovin itkuherkkä?

Ainakin se on sietämätöntä lähipiirille. Yhdenlaista toksista vallankäyttöä tuollainen jatkuva parkuminenkin.

Lääkitys kuntoon.

Ei ole. Se on temperamentti eli yksilöllinen taipumus reagoida. Nuorena häpesin itkuherkkyyttä ja se oli ihan kamalaa. Ikä on siinäkin helpottanut ja se tulee onneksi aika harvoin enää kuuskymppisenä mutta voi tulla itkun pirahdus tai kyyneleet silmiin kuitenkin ihan mitättömästä harmituksesta tai pienestäkin pettymyksestä. 😅

Tietyissä tilanteissa itkuherkkyys on rankkaa. Minulla tämä ominaisuus on ollut lapsesta asti. Kyyneleet tulevat herkästi pintaan, eikä siihen liity vallankäyttöä yms. Yksityiselämässä pärjään sen kanssa, mutta työelämässä koen itkuherkkyydestä haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys kuntoon.

tyhmä- mee pois.  asia kuin asia pidetään hokemana- lääkitys ......- nipistää sormee- säää vedät lääkkeitä ja ott pöhnässä aina.  sää on sateinen, vedät pilleriiiii, kaikki  masentaa- alakulo on normaali olotila, surut ja vastoinkäymisetr sekä ihmisen pitää sietää jossain määrin fyysistäkin kipua.

anna itkee sen jora itkettää- jokin vaihe,että tunneherkkyys korostuu- mm raskaus, muut hormonaaliset tekijät, elämänvaihe, koetut olosuhteet joka poikkeaa arjesta,pelko, jännitys- menee sitten ohi.    mutta joku on muutenkin tunneherkempi, ei sitä tarvitse  lääkitä muumioksi. tunteiden tappaminen lääkkeillä- kasvot kuin puuta ja käydään hidastuksella.

sinä- haepa ei lääkkeellistä hoitoa jo tänään.

Ei. Ei niitä itkettäviä asioita nyt ihan päivittäin tule. Itken tosi herkästi leffassa,konsertissa, jos joku laulaa, jos lapsi oppii jotain uutta jne. Pääosin itken iloisista asioista. 

On se sen verran rankkaa työelämässä ollut, että hankin lopulta pillerit, jotka estää ovulaation. Ei tule itku- eikä kiukkukohtauksiakaan enää. Mulla ne johtui siis PMDD:stä.

Ei ole. Ei se itkuherkkä tiedä muusta. Se on aina ollut herkkä ja hänelle se on normaalia eikä ollenkaan raskasta. Onko ap:lle raskasta ihmetellä itsestäänselvyyksiä?

ne henkilöt joilla elämä on ollut rankkaa,kovaa, puutetta, hätää, väkivaltaa jne---ovat herkistyneet myöhemmällä iällä- myötätunto kasvanut mm.

ja erikseenkö kysyt- onko sitten tuollainen kehittynyt herkkyys henkilölle rankkaa, no sen voi koearaskaaksi ja voi viedä voimia kun mm myötäelää- nytkin lasten joululahjatoiveet---saisi edes alushousuja- rukkasia... eli toiveet tuota tasoa ,ai niin olihan viime vuonna- sais sukkia.  moni herkistyyyyyy. sä et- 

Yksi lapsistani on samanlainen, ollut ihan pienestä asti. Muilla lapsilla en ole huomannut. Samanlaisessa kasvuympäristössä eläneet ja samojen vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tietyissä tilanteissa itkuherkkyys on rankkaa. Minulla tämä ominaisuus on ollut lapsesta asti. Kyyneleet tulevat herkästi pintaan, eikä siihen liity vallankäyttöä yms. Yksityiselämässä pärjään sen kanssa, mutta työelämässä koen itkuherkkyydestä haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tietyissä tilanteissa itkuherkkyys on rankkaa. Minulla tämä ominaisuus on ollut lapsesta asti. Kyyneleet tulevat herkästi pintaan, eikä siihen liity vallankäyttöä yms. Yksityiselämässä pärjään sen kanssa, mutta työelämässä koen itkuherkkyydestä haittaa. 

Työelämässä se ei ole hyväksyttävää. Se on raskasta työkavereille, eikä sinulla ole oikeutta kuormittaa heitä sillä. Olen pahoillani jos kuulostan epäempaattiselta. Työpaikalla täytyy kuitenkin käyttäytyä ammattimaisesti.

Olin joskus hetken suhteeessa tommosen kanssa. Ei enää ikinä.

Lapsuudessa opittu mekanismi, kun ei ole ollut muuta keinoa reagoida.

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsistani on samanlainen, ollut ihan pienestä asti. Muilla lapsilla en ole huomannut. Samanlaisessa kasvuympäristössä eläneet ja samojen vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tietyissä tilanteissa itkuherkkyys on rankkaa. Minulla tämä ominaisuus on ollut lapsesta asti. Kyyneleet tulevat herkästi pintaan, eikä siihen liity vallankäyttöä yms. Yksityiselämässä pärjään sen kanssa, mutta työelämässä koen itkuherkkyydestä haittaa. 

 

Samanlainen kasvuympäristö ei tarkoita sitä, että lapsuus, kasvatus ja tunnekokemukset ovat olleet samat. Samassa perheessä kasvaneilla voi olla hyvinkin erilaiset näkemykset siitä onko lapsuus ollut onnellinen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa opittu mekanismi, kun ei ole ollut muuta keinoa reagoida.

Temperamenttieroja myös 

Olen samaa mieltä, ja siksi joudun tekemään todella paljon työtä itkun välttämiseksi. Tuskin itkuherkät tietoisesti haluavat itkeä töissä. Itse en ainakaan yritä edistää mitään asioita itkun avulla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, ja siksi joudun tekemään todella paljon työtä itkun välttämiseksi. Tuskin itkuherkät tietoisesti haluavat itkeä töissä. Itse en ainakaan yritä edistää mitään asioita itkun avulla. 

Kannattaa tehdä töitä sen juurisyyn hoitamiseksi eikä vaan yrittää pidätellä kyyneleitä. On ihan ok tuntea mielipahaa, mutta aikuisella pitäisi olla sen purkamiseen muitakin keinoja kuin itku. Ja tämä ei ole mitään ilkeilyä vaan oma kokemus vastaavasta ongelmasta. Elämäsi helpottuu kun saat työkaluja tuohon.

Itken usein liikutuksesta, ilosta, surusta, kaipuusta, raivosta. Yleensä yksin ja pienimuotoisesti,  olen kiitollinen että en ole turtunut. Olen työssä sairaalamaailmassa, siellä säilytän luonnollisesti työrooliini kuuluvan asiallisuuden.   Nauran myös herkästi, olen mielestäni tasapainoinen ihminen.