Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistusoireet ja itseinho kuormittaa
16.12.2025 |
Hei,
Ongelmani on todella kuormittava ja kysyisinkin täältä, että miten te, jotka esimerkiksi huomaa jonkun mokanneen tai jättänyt jonkin asian tekemättä, reagoitte tähän ihmiseen?
Minulla on siis aika pahoja ahdistusoireita ja näitä tulee esimerkiksi jos unohdan jonkin asian. Ahdistus nousee niin suureksi, että en pysty toimimaan ja kuvittelen että minulle ollaan vihaisia tai minut katsotaan epäluotettavaksi. En tällöin uskalla siis pyytää apua ja asia jää vaivaamaan ja muuttuu todella isoksi omassa päässä. En koskaan satuta ketään tahallaan, yms mutta oma häpeä ja huono itsetunto tekee minusta saamattoman.
Pahoittelut sekavasta tekstistä, mutta olisi kiva kuulla joltain, että reagoiko ihmiset oikeasti niin negatiivisesti johonkin, jos vaikka unohtaa vai onko se vain omassa päässäni. Ja tietysti jos jollain on kokemusta samanlaisesta ongelmasta, miten olette oppineet elämään sen kanssa....
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googleta vaativa persoonallisuus.
Kiitos paljon viestistäsi! Voisi hyvinkin olla jotain tollaista, paitsi että en vaadi muilta täydellisyyttä ja virheettömyyttä! Mikä onkin ihan p**seestä, että vaadin kuitenkin itseltäni liikaa. Paneudun tuohon vähän tarkemmin vielä.
Riippuu kuinka paljon siitä on haittaa. Itsellänikin on ahdistusta, välillä hyvinkin lamaannuttavaa, mutta tietyt asiat pakotan itseni hoitamaan, sillä jos ne jättää hoitamatta, ahdistus vain pahenee.
Siksi minun vaikea ymmärtää niitä, jotka eivät saa tehdyksi niitä muihin vaikuttavia hommia, varsinkin jos se on sääntö eikä poikkeus, jonkun yksittäinen unohdus toki ärsyttää, mutta se on inhimillistä. Se ettei ole saanut käytyä kaupassa tai suihkussa kun yksin möllöttää kotona, ei vaikuta kuin möllöttäjään itsensä (tätä ollut itsellä viime aikoina).
pakkoajatuspainoitteinen pakko-oireinen häiriö?
Hienoa, että jaoit huolesi pohdittavaksi. Iän myötä ajatukset joskus tasaantuvat, mutta toki on yksilöllistä. Oman kokemuksen mukaan parikymppisen toohottaa vaan menemään, kolmekymppisenä tuskastuu siihen, että pitäis jotain saada aikaiseksi, nelikymppisenä pettyy siihen, että ei saanut mitään aikaiseksi, viiskymppisenä tajuaa, että eihän tässä mitään tarvitsekaan saada aikaiseksi ja rento elämä on kivaakuuskymppisestä eteenpäin on vielä itsellä hakusessa, mutta innolla odottaen mitä tuleman pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ovat vain ajatuksia. Kun ne tulevat, annat niiden mennä.
*kun ne tulevat, koe ne ja ne menevät pois. kokemattomat tunteet mitä paettiin? Ne tulevat takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
olen pahoillani puolestasi, osaisinpa neuvoa! Kuulostaa todella hankalalta tilanteelta. Harvoin ihmiset esimerkiksi työympäristössä suhtautuvat virheisiin tuomitsevasti. Niitä sattuu jokaiselle joskus, ja kaikki varmasti ymmärtävät, että teet parhaasi.
Ymmärrän Sinua hyvin, vaikka oma itseinhoni johtuukin hiukan eri syistä. En tunne olevani oikeutettu minkäänlaiseen hyvään elämään ja koen olevani pelkkää saastaa muiden kengänpohjissa minne menenkin. Tämä alkaa rapauttaa jo työkykyäni, koska en häpeältäni kestä muiden ihmisten kohtaamista. Tuntuu, että minulla olisi suorastaan velvollisuus kuolla, jotta muut eivät joutuisi minua näkemään.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää.
Yleensä ihmisten reaktiot tuntuvat pahemmilta silloin, jos valmiiksi on jo jännittynyt. Todellisuudessa asiat ovat muiden silmissä oikeassa mittakaavassaan, eikä kukaan suhtaudu sinuun kohtuuttoman vaativasti. Rohkeutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan ole täydellinen. Pitää ehkä jakaa tehtävät eri päiville, ettei kuormitu ja taukopäiviä? Tuntea omat voimavarat. Kysyä voi myöhemminkin jos ei kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ovat auttaneet terapia ja lääkkeet. Sekä sen selviäminen, että omalla kohdallani ylipäätään yliampuvan negatiiviset katastrofiajatukset ovat OCD:ni syytä. Häiriötäni hoidettiin pitkään masennuksena, mutta OCD:hen keskittyvät hoidot ovat selvästi tehonneet paremmin, koska se on todellisuudessa ollut aina (ainakin osittain) kaiken masennuksen ja ahdistuksen taustalla.
Jatkan vielä vähän:
En tiedä, johtuvatko sinun oireesi pakko-oireisesta häiriöstä, mutta kannattaa ottaa selvää. Häiriö on sen tyyppinen, että sitä ei voi järkeillä pois, vaan eniten auttavat tietynlaisten ajatusmallien opettelu sekä OCD:hen kohdistunut lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmisten reaktiot tuntuvat pahemmilta silloin, jos valmiiksi on jo jännittynyt. Todellisuudessa asiat ovat muiden silmissä oikeassa mittakaavassaan, eikä kukaan suhtaudu sinuun kohtuuttoman vaativasti. Rohkeutta!
Tätä minäkin. Omat virheet näyttävät aina suuremmilta. Muut osaavat suhteuttaa.
Kiitos kaikille sydämmellisistä vastauksista. Päädyin eilen illalla tutustumaan mielenterveystalon oma-hoito ohjelmaan ja tehtävien tekeminen helpotti hiukan omaa oloa. Tässä on ollut itselläni vähän kaikenlaista muutosta ja eilen oli todella todella huono olo. Nyt vähän parempi, vaikka olo ei siltikään ole normaali. Täytyy opetella olemaan itselleen armollisempi ja varattava myös aika lääkärille/psykiatrille.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
olen pahoillani puolestasi, osaisinpa neuvoa! Kuulostaa todella hankalalta tilanteelta. Harvoin ihmiset esimerkiksi työympäristössä suhtautuvat virheisiin tuomitsevasti. Niitä sattuu jokaiselle joskus, ja kaikki varmasti ymmärtävät, että teet parhaasi.
Ymmärrän Sinua hyvin, vaikka oma itseinhoni johtuukin hiukan eri syistä. En tunne olevani oikeutettu minkäänlaiseen hyvään elämään ja koen olevani pelkkää saastaa muiden kengänpohjissa minne menenkin. Tämä alkaa rapauttaa jo työkykyäni, koska en häpeältäni kestä muiden ihmisten kohtaamista. Tuntuu, että minulla olisi suorastaan velvollisuus kuolla, jotta muut eivät joutuisi minua näkemään.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää.
Voiei! Olet varmasti todella ihana tyyppi, kunpa ajattelisit itsestäsi kauniimmin. Onko sinulla turvallisia ihmisiä lähellä tai ylipäätään turvallinen ympäristö? Toivotan sinullekin kaikkea hyvää, ollaan armollisempia itsellemme.
Ei me keskitytä mokanneeseen kuin maksimissaan 5 minuuttia ja sitten ajatukset menevät muualle. Empaattisimmat osaavat ajatella itsensä mokanneen asemaan. Virheitä sattuu ja se on normaalia. Jopa pahoja hengenvaarallisia virheitä.
Virheistä kannattaa oppia, jotta niitä ei toista.
Alue: Aihe vapaa
Up