Lue keskustelun säännöt.
Kannatttako elää hoidettavaksi asti
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen elää siihen asti kun elää. Jos ei kuole nuorena, elää vanhaksi. Olet siis sitä mieltä että kaikki lääkkeet ovat turhia? Jos ei niitä olisi ihmiset kuolisivat paljon nuorempina.
Mua ahdistaa vanhenemisessa juuri tuo, että joutuu muiden hoidon armoille. Ei yhtään auta, että mummo on muistisairaana hoitokodissa, ja äitini kohtelee sitä kuin pikkulasta tai lemmikkiä. Kertoo "mitä mummo oli tehnyt" ja näyttää kuvia. Mua vain ahdistaa, että joku kunnioitus aikuista ihmistä kohtaan on mennyt.
Siinä vaiheessa kun en itse vessaan pääse niin hasta luego vaan. Toivottavasti jostain silloin saa jo "lähtö" nappeja ettei tarvitse Kurvia tyhjäksi ostaa.
Siitä vain ap, kaava on naru+ominaispaino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa vanhenemisessa juuri tuo, että joutuu muiden hoidon armoille. Ei yhtään auta, että mummo on muistisairaana hoitokodissa, ja äitini kohtelee sitä kuin pikkulasta tai lemmikkiä. Kertoo "mitä mummo oli tehnyt" ja näyttää kuvia. Mua vain ahdistaa, että joku kunnioitus aikuista ihmistä kohtaan on mennyt.
Muistisairaita hoitaneena itseäni ei yhtään ahdista muistisairaus. Se on useimmiten ihmiselle itselleen varsin tuskaton tila, läheisille kyllä voi olla hyvinkin kuormittava niin kauan kuin muistisairas on vielä kotona. Useimmat muistisairaat on vaan vähän kuin pois tästä maailmasta jo osin, elävät unenomaisessa omassa maailmassaan. Tila voi olla jopa varsin lohdullinen, kun saatetaan uskoa esim. kauan sitten kuolleiden läheisten olevan vielä elossa ja viettävän mukavaa elämää siellä kotiseudulla.
Kannattaa lähteä omilla ehdoilla kun vielä on sen verran kärkeä päässä että voi päättää omista asioistaan. EI kannata jäädä toisten ihmisten "hyvän tahtoisuuden" varaan. Eläimet saa lopettaa kun kärsimykset ovat liian suuria. Mutta ihmiset? He pidetään elossa katkeraan loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeistoyhteiskunnan kannalta olisi parasta kuolla samalla, kun loppuu viimeinen työsuhde.
Hoitajille voi kertoa mainioita juttuja eletystä elämästä ja antaa neuvoja miten elää hyvä elämä ja olla sillä tavalla kiitollinen saadusta avusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan aio elää hoidettavaksi asti. Olen palvelukodissa töissä ja näen päivittäin sen karua arkea.
Lähihoitaja nig gis rais kaa lopuks
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku "viisas" takavuosina kirjoiteli yleisönosastossa että 70-vuotialta pitää lopettaa kaikki terveydenhoito ja viimeistään 85-vuotiaina ihmiset pitää aktiivisesti yhteiskunnan puolesta tappaa, jos eivät ole ymmärtäneet itse kuolla siihen mennessä. Tämä tuntuu yleisemmin olevan vanhentuvien miesten katkera mielipide. "Kun minä olen kuolemassa, niin mukaan pitää saada kaikki muutkin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa vanhenemisessa juuri tuo, että joutuu muiden hoidon armoille. Ei yhtään auta, että mummo on muistisairaana hoitokodissa, ja äitini kohtelee sitä kuin pikkulasta tai lemmikkiä. Kertoo "mitä mummo oli tehnyt" ja näyttää kuvia. Mua vain ahdistaa, että joku kunnioitus aikuista ihmistä kohtaan on mennyt.
Muistisairaita hoitaneena itseäni ei yhtään ahdista muistisairaus. Se on useimmiten ihmiselle itselleen varsin tuskaton tila, läheisille kyllä voi olla hyvinkin kuormittava niin kauan kuin muistisairas on vielä kotona. Useimmat muistisairaat on vaan vähän kuin pois tästä maailmasta jo osin, elävät unenomaisessa omassa maailmassaan. Tila voi olla jopa varsin lohdullinen, kun saatetaan uskoa esim. kauan sitten kuolleiden läheisten olevan vielä elossa ja viettävän mukavaa elämää siellä kotiseudulla.
Muistisairaita hoitaneena, "keitä nämä ihmiset ovat, en tunne ketään", ahdistava jatkuva yksinäisyyden tunne vaikka hoitokodissa asunut jo vuosia. Tutut hoitajat, asukkastja oma huone tavaroineen. Ei auta.
"Mun pitää mennä kotiin laittamaan lapsille ruokaa." "Lapset ei saa olla kotona yksin isän kanssa". Paniikkia, ahdistusta, pelkoa, perheväkivalta taustalla tai ilman. Ei auta soitto tyttärelle joka on itsekkin eläkkeellä ja pärjää.
"Onko tämä vankila? Miksi en voi kävellä ovesta ulos ja kotiin?" Koska olet eksynyt aina, vapaudenriistosta keskustelua...
"Misä mun mies on? Elääkö hän? Nyt mä muistan hän on kuollut jo". Ja itkua, surua, joka kerta uudestaan käy asian läpi niinkuin ensimmäistä kertaa kuulisi puolison kuolemasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää siihen asti kun elää. Jos ei kuole nuorena, elää vanhaksi. Olet siis sitä mieltä että kaikki lääkkeet ovat turhia? Jos ei niitä olisi ihmiset kuolisivat paljon nuorempina.
SSRI-lääke on tappava myrkky.
En todellakaan aio elää. Ällöttää ajatuskin toisista lääppimässä. Haluan myös viettää suurimman osan ajasta yksin eli jos/kun se ei olisi enää mahdollista, poistun ikiuneen.
Vierailija kirjoitti:
Oikeistoyhteiskunnan kannalta olisi parasta kuolla samalla, kun loppuu viimeinen työsuhde.
Olisko sit lähdön aika usealle vuodenvaihteessa?
Vierailija kirjoitti:
Siitä vain ap, kaava on naru+ominaispaino.
Hyppää vaan!
- Kiira Korpi
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää siihen asti kun elää. Jos ei kuole nuorena, elää vanhaksi. Olet siis sitä mieltä että kaikki lääkkeet ovat turhia? Jos ei niitä olisi ihmiset kuolisivat paljon nuorempina.
Ap ei sanallakaan viittaa mihinkään tuollaiseen. Aika ontuva tulkinta. Ei pidä tulkita, kun ei osaa, eikä ole siihen koulutettu. Kysynys oli laadittu muotoon kyllä vai ei. Itse en missään tapauksessa aio jäädä muiden käänneltäväksi ja väänneltäväksi hoivakotiholhokiksi. Never. Riittävästi lääkettä oikein ajoitettuna on juurikin se ratkaisu.
Itse haluan elää ihan niin kauan kuin luonto määrää. Kokea kaikki kokemukset. Tarvittaessa sen hoidettavana olemisenkin jos sellainen kohdalleni osuu.