Kaduttaa, että jäi nuoruus elämättä

niin

Älä katso tvtä ap. Ei sovi sun käsityskyvylle. 

Tietysti voi elää juuri sellaista elämää kuin itselleen sopii. Mä tunnen monta +50v jotka käy festareilla, baareissa, matkustelee paljon, harrastaa erilaisia liikunnallisia lajeja, taidetta, teatteria yms. Ei kaikilla edes ole lapsia, eikä lapsi ole este elää omaa elämäänsä, ei koko maailma pyöri lapsen ympärillä. 

Vierailija kirjoitti:

Älä katso tvtä ap. Ei sovi sun käsityskyvylle. 

https://www.is.fi/viihde/art-2000009341132.html

Varsinkaan mitää tällaista... 

Itselläkin jäi, mutta ajattelen, että sen takia näytän nyt nuoremmalta: en ole tupakoinut, en valvonut, enkä käyttänyt juuri alkoholia. Koen itseni nuoreksi ja virkeäksi, kun monet ikäiseni (47v) ovat jo jotenkin lysähtäneet, pappautuneet/ mummoutuneet ja katselevat ainoastaan menneisyyteen.

Olen 54-vuotias mies, ja en todellakaan haluaisi olla enää nuori. Paljon mukavampaa, kun nyt ei enää ole suorituspaineita samaan tapaan kuin nuorena. Voi ottaa elämän jo hieman rennommin ja nauraakin omalle egolleen.

Ihan hyvin voi vielä viisikymppisenä esim. kokeilla huumeita, vaihtaa musiikkityylejä, sekoilla.. Vai mitä nyt nuoret sitten tekevätkään.

No näitä on. Eräs ystävä muutti kotoa lähes suoraan kumppanin luokse. Koskaan ei voinut tehdä mitään hauskaa, koska se olisi ollut vastoin heidän yhteistä arvomaailmaa. Sitten tuli lapset ja perhe-elämä. Vuosien jälkeen elämätön elämä alkoi ahdistaa, ja erohan siinä tuli. Nyt yli nelikymppisenä on jo monta vuotta ollut masentunut, itsetuhoinen, ja vaatii meitä vanhoja kavereita lähtemään festareille, baareihin ja reppureissuille. Soittelee harva se päivä, eikä osaa olla hetkeäkään yksin.

Eikä siinä mitään. Mukavaa, että seura vielä kiinnostaa. Mutta itsellä se aika on jo osin elettyä elämää, eikä nyt enää jaksa kaikkea sitä, mikä oli parikymppisenä uutta ja kivaa. Olen hyvin tyytyväinen, että nuorena tuli nähtyä maailmaa, juhlittua ja kohdattua muitakin ihmisiä. Eläkää ja tehkää asioita silloin, kun sen aika on! Vanhempana prioriteetit ja hauskuudet muuttuvat toisenlaisiksi ja hyvä niin!

Minä elin nuoruuden 42-vuotiaana, eron jälkeen, lapsivapaaviikkoina. Ei se nyt hurjaa ollut, mutta tuntui, että tein jotain, mitä en nuorena tehnyt. Nuorena yritin olla niin järkevä ja suunnitelmallinen.

Ulkopuoliset ei voi määritellä mikä jollekin on "elämistä".Kannattaa varmaan tehdä mitä itse haluaa eikä mitä muut haluavat.

Mua taas kaduttaa se, että "elin" vähän liikaakin ja tein älyttömän tyhmiä asioita. Just aamulla mietin, kun kävelin lukion ohi, että voisipa palata nuoruuteen ja tehdä kaiken toisin. Käytännössä siis pilasin elämäni jo nuorena.