Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaativa äiti repii hermoja
08.12.2025 |
Iäkäs yksin asuva äitini kaatui pari viikkoa sitten ja loukkasi olkapäänsä. Oikea käsi on nyt kantositeessä ja me lapset käymme hänellä auttamassa arkisissa asioissa päivittäin. Lisäksi hän saa kunnalta kerran viikossa apua ja muutama hyväkuntoinen ystävä käy myös säännöllisesti vierailulla. Tähän saakka on ollut omatoiminen.
Ongelmaksi on nyt muodostunut se, että hän ei ole valmis joustamaan vaatimustasostaan toipilaana. Aamulla pitäisi saada "päivävaatteet päälle" (äitini ei kulje kotona verkkareissa tai pyjamissa, vaan pitäisi olla "kunnolliset" vaatteet, rintaliivit jne.). Hiukset pitäisi laittaa myös aamulla kuntoon (föönata ja kääntää). Kevyt päivämeikkikin olisi kiva. Ja kaikki vaikka ei poistu juuri kotoaan. Ja illalla koko rumba pitäisi toistaa - vaatteet pois, meikit pois...
Päiväpeite pitäisi laittaa sänkyyn, koska hän ei ole mikään epäsiisti barbaari. Imuroida pitäisi vähintään kolmesti viikossa (koska yksiasuvan eläkeläisen jäljiltä pölyä muka kertyy). Vessanpönttö pitäisi pestä päivittäin, koska niin hän on aina tehnyt. Ruoka ei saisi olla eineksiä, kun hän on aina kokkaillut itse.
Kyllähän me lapset autellaan, mutta ei me millään revetä sinne monta kertaa päivässä, aamulla petaamaan sänkyä tai auttamaan paitapuseroa ja neuletta päälle. Pesemään pönttöä ja poistamaan meikkejä ja vaatteita nukkumaan mennessä. Käydään arkena töiden jälkeen, viikonloppuna vietetään enemmän aikaa kokkaillen, siivoten ja seuraa pitäen. Meillä on kaikilla perheet ja lapsia - elämä on kiireistä.
Välillä tuntuu, että olisi helpompi, jos emme asuisi näin "lähellä" (12-40km) vaan riittävän kaukana. Nyt kiukuttelee, kun standardit joihin on tottunut aiemmin ei toteudu. Kukaan ei tule häntä aamulla päivävaatteisiin pukemaan tai sänkyä petaamaan. Olemme ehdottaneet ulkopuolisen avun hommaamista päivittäin, mutta äidin mielestä on turhaa vaivata ulkopuolisia "näin pienillä jutuilla" mutta omia lapsia ilmeisesti voi vaivata.
Huoh.
Kommentit (10)
Tunnen tuskan. Oma äiti ei halua palvelutaloon tai ulkopuolista apua mutta ei pärjää kotona itsekseen (eläköön itsemääräysoikeus!). Minulla on matkaa äidille 170km suuntaansa, yritän käydä viikonloppuisin. Sitten nurisee, että kun en käy viikolla. Vaikka kuinka väännän rautalangasta, niin ei usko että mulla on perhe, työ ja muu elämä.
Olen alkanut päästää valitukset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En kommentoi valituksiin, vaan vaihdan aihetta. Joskus melkein toivon, että tulisi joku terveyshaaste, että saataisiin pakotettua palvelutaloon/hoivakotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatkohan olleet itse kovia auttamaan ja menneet monta kertaa päivässä, jos vaaditaan. Mutta tosiaan jospa jonkun henkilökohtaisen avustajan palkkaisi vähäksi aikaa.
Ajatelkaapa kuinka äitinne aikoinaan piti huolta teistä lapsista. Usein yli omien voimavarojensa ja sinnitteli parhaansa mukaan ainakin sen 18 vuotta. Ja te, ruojat, ette pysty auttamaan äitiä ne edes sen aikaa, että käsi parantuisi?
Kuinka vi@un vaikeaa olisi ottaa äiti viikko-viikko periaatteella kylään kunnes kuntoutunut?
Hävetkää!
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaapa kuinka äitinne aikoinaan piti huolta teistä lapsista. Usein yli omien voimavarojensa ja sinnitteli parhaansa mukaan ainakin sen 18 vuotta. Ja te, ruojat, ette pysty auttamaan äitiä ne edes sen aikaa, että käsi parantuisi?
Kuinka vi@un vaikeaa olisi ottaa äiti viikko-viikko periaatteella kylään kunnes kuntoutunut?
Hävetkää!
Provo.
Hyvin moni vanhus tuntee olonsa turvattomaksi enemmän tai vähemmän. Kaikki ne odotukset ovat enemmänkin syvemmältä kumpuavia syitä, jotka sitten purkautuvat pitkänä listana mitä pitäisi olla ja saada.
On selvää, ettei iäkäs ihminen enää hahmota kokonaisuuksia yhtä terävästi kuin ennen- jos ikinä on osannutkaan. Ja niinpä tilanne on umpikujassa läheisten ja vanhusten kesken.
Minä en ihan hirveästi neuvotellut tarvitsevan äitini kanssa. Onneksi hänellä oli rahaa, joten hänelle tilattiin siivooja kaksi kertaa kuukaudessa sekä tilanteen pahentuessa kotiavun yksityiseltä hoivayritykseltä. Myös SPR järjesti menokaverin mm. lääkärikäyntejä varten. Näin meille lapsille jäi aikaa olla äidin kanssa, eikä juosta ympäri asuntoa siivoamassa ja touhumassa ihan muuta. Tämän äitikin pian oivalsi, että olimme paikalla häntä varten ja se rauhoitti häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaapa kuinka äitinne aikoinaan piti huolta teistä lapsista. Usein yli omien voimavarojensa ja sinnitteli parhaansa mukaan ainakin sen 18 vuotta. Ja te, ruojat, ette pysty auttamaan äitiä ne edes sen aikaa, että käsi parantuisi?
Kuinka vi@un vaikeaa olisi ottaa äiti viikko-viikko periaatteella kylään kunnes kuntoutunut?
Hävetkää!
Meitä asuu 3 hlö 65m2 asunnossa, ei tänne mahdu enää yhtään lisähenkeä. Eikä äiti halua pois kotoansa. Ja lisäksi ollaan päivät pois n. Klo 7-16 joten yksin hän olisi täälläkin.
En usko aloitusta ensinkään. Huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen 4 ihmistä asui 40 neliön kaksiossa, oisko äitinne pitänyt abortoida toinen lapsi kun oli niin ahdasta?
Äiti kylään, niin ehdit auttaa häntä aamulla ja illalla. Käsi kuitenkin parantumassa.
Mieti kun itse vanhenet ja olet loukkaantuneena apua vailla. Se mitä opetat lapsillesi arvoista tänään koituu tulevaisuudessa sinun kohtaloksesi
Kyllä apu kerran päivässä pitäisi riittää eli pesu ym. Hiukset, meikit ja päiväpeitot saavat odottaa. Ihan ystävällisesti sanotte, että apu tulee päivittäin, mutta teidän ehdoilla ja aikatauluilla.
Alue: Aihe vapaa
Tuohon on yksi ratkaisu; Te selitätte että teidän on mahdottomuus käydä auttamassa monta kertaa päivässä. Äitinne joko ymmärtää tai ei ymmärrä. Te käytte siellä silloin kun pääsette. Jos äitinne jatkaa marisemista niin selkeästi ilmaisette että auttaminen loppuu kokonaan jos ei käsitä yksinkertaisia asioita.
Oma äitini oli hyväntahtoinen mutta joissakin tämän tyyppisissä jutuissa ei meinannut tajuta että me lapset ei vaan kyetä eikä jakseta kaikkeen. Piti sitten olla kovana ja sanella ehdot topakasti, kyllä se sitten lopulta ymmärsi.