Miten teillä synnytys käynnistynyt?

Kipeä vihlaisu kun nousin ylös istumasta, seuraava päivä kipeitä supistuksia jotka menivät illalla ohi.

Aamulla housut veressä, joten lähdimme sairaalaan jossa poika illalla syntyi.Kesto 7,5h.



Toka käynnistettiin. Kesto 4,5h.



Kolmas, samanlainen kipeä vihlaisu kun ekasta, erona se että alle 3h siitä niin tyttö oli maailmassa.



Neljännestä kipeitä supistuksia edellispäivänä, yöllä sitten vähän isommin, poika oli aamulla maailmassa. (Kok.kesto 4h55min)

1. Minulla oli ns. täydellinen etinen istukka, jonka vuoksi olin tarkassa seurannassa koko raskauajan. Rv 21-28 makasin vuodelevossa osastolla, koska vuotoa tuli heti, kun pikkuisenkaan rasitin itseäni. Tilanne rauhottui, ja pääsin kotiin. Lopulta minulle sovittiin sektio rv 37+0. Kaksi päivää sitä ennen olin todella rauhallisella kävelyllä koiran kanssa ja tuli kaksi supistusta. Aloin vuotamaan melko runsaasti ja menin ambulanssilla sairaalaan. Minulle tehtiin sektio parin tunnin päästä ja poikamme siis syntyi rv 36+5 sektiolla.



2. Ns. harjoitussupistuksia oli ollut parin viikon ajan. Niitä tuli n. 10min välein, kauankin aikaa, mutta ne olivat tosi kivuttomia. Lopulta rv 40+5 oli samankaltaisia supistuksia, siis kivuttomia, mutta ne alkoivat toistua 3-4min välein. Samalla alkoi tulla verensekaista paksua limaa ja suoli tyhjeni ryminällä. Tuota kesti n. 6-7t kunnes yhtäkkiä aloin vuotaa kirkasta verta. Mies tilasi ambulanssin, säikähdimme pahasti. Minulle tehtiin välittömästi sairaalaan pääsyn jälkeen hätäsektio, lähes kokoneen irronneen istukan ja vauvan huonojen sydänäänien vuoksi. Toinen poikamme syntyi siis rv 40+6, sai apgarpisteitä 1 / 5 / 9 ja on ihan terve poika hurjasta alusta huolimatta.



3. Jo rv 37 mulla oli tosi voimakkaita ja säännöllisiä supistuksia, samoin tuli sitä ns. limatulppaa. Olin ihan varma, että vauva syntyy pian. Monen monta yötä valvoin supistuksissa, jotka ei koskaan tihentyneet. Lopulta oli jo rv 41, kun vihdoin tiesin, että NYT tämä on sitä. Olin käynyt synnytystavan arvioinnissa ja saanut luvan synnyttää alakautta. Lähdimme synnärille, jossa olin jo 5cm auki ja kolmas poikamme syntyi nopean, mutta KIPEÄN urakan jälkeen rv 41+1



4. Harjoitussupistelua rv 20 lähtien, lapsiveden tihkumista rv 38-39, käynnistelyä rv 39 mutta lapsi päätti pysyä mahassa. Unettomia öitä, kivuttomia, mutta ilkeän tuntuisia supistuksia, hermojen kiristystä, verensekaista limaa jne. Kunnes lopulta rv 41+4 synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja 1,5t päästä neljäs poikamme oli maailmassa

Eka käynnistyi illalla, kun aamulla pöntössä limatulppa



Toka käynnistyi seuraavana aamuna, kun ed. päivänä alkoi tulla veristä limaa



Molemmat suoistuksilla

Supistuksia oli tullut jo vaikka kuinka pitkään, kipeitäkin monta viikkoa. Sitten niitä alkoi tulla ensin 10min välein yhtenä päivänä, seuraavana 8min välein, kolmantena 6min välein. Aluksi menkkakivun luokkaa, sitten koko ajan kovemmin ja kovemmin. 6min kohdalla ne olivat jo niin kipeitä, että pysäytin puhumisen siksi aikaa. Sinä päivänä klo 19 lähdettiin sairaalaan, älyttömän kipeitä supistuksia oli ehkä 22 asti ja 04:30 oli lapsi maailmassa.



Toisesta supistuksia tuli samaan tapaan monena päivänä tihentyen, lähdettiin sairaalaan puoli kahdelta yöllä, aamulla seitsemältä laskettiin sairaalassa vedet pihalle jonka jälkeen oikeastaan vasta ne älyttömän kipeät supistukset alkoivat ja 9:30 oli lapsi maailmassa.



Mutta siis molemmista säännöllisillä tihentyvilä supistuksilla.

Ja anteeksi ap:lle, että kirjoitan sinun ketjuusi. Mutta olen täällä tänään ja monena muunakin päivänä suunnilleen surrut(!) sitä, että jouduin ensimmäisessä raskaudessani sektioon ja pelännyt, etten saakaan koskaan synnyttää - niin oudolta kuin se kuulostaakin. Helpottavaa kuulla, että kahden sektionkin jälkeen voi vielä olla mahdollista saada homma valmiiksi perinteisellä tavalla.

mulla oli vain jatkuva kiire vessaan pissalle ja vatsaa väänsi jotenkin kummallisesti. Ei tuntunut siis supistavan ollenkaan ja hakeuduin lääkäriin pelkän epämiellyttävyyden takia.

Lääkäri teki perusteellisen tutkimuksen ja totesi avautumisvaiheen menneen jo menojaan.

Ennakoivia merkkejä ei hirveästi ollut. Limatulppa oli irronnut 1-2 viikkoa aikaisemmin.







Kuopuksen synnytys lähti käyntiin todella rajuilla poltoilla ja niiden väli oli alkamisestaan asti 2-5 min.

Oli pakko soittaa ambulanssi hakemaan koska en pystynyt istumaan, enkä hirveästi kävelemään ja pelkäsin lapsen tulevan maailmaan vauhdilla.

Kuopuksen kohdalla limatulppa irtosi päivää aikaisemmin.

kokenut myös käynnistetyn synnytyksen joka sitten päättynyt hätäsektioon ja nyt ehkä ihan luomusti saattaisi edetä tai ainakin toivon sitä kovasti. En nyt kuitenkaan sure jos ei niin käykään. Supistuksia ollut epäsäännöllisesti jo monta viikkoa ja tänään jo luulin että on aika mutta kun ei...

koko raskaus aikana ei ollut edes supistuksia. 39+6 yöllä olin vessassa, kuului kova poks ja sitten lorisi. Siitä painuttiin sairaalaan ja suunniteltu sektio muuttui päivystyssektioksi. Kaikki meni nappiin ja 2,5h jälkeen oli lapsi maailmassa. :)

Käänsin kylkeä sängyssä ja tunsin, kun vettä lorahti. Menimme seuraavana päivänä sairaalaan, jossa mut otettiin osastolle. Seuraavana aamuna aloitettiin käynnistys. Supistukset alkoivat yöllä, heräsin niihin. Oli kyllä ihan selvää, mistä on kyse, koska aiemmin supistukset olivat olleet kivuttomia. Mistään kovista kivuista ei ollut kyse, mutta sain kipulääkettä, jotta saisin nukkua. Synnytyssaliin siirryin n. 10-12 tunnin päästä supistusten alkamisesta. Synnytyssalissa huhkin seitsemisen tuntia.

MITÄÄN ennakoivia merkkejä ei ollut. Ei sitten yhtään. Odotin suoraan sanoen jo yliaikaiskontrollia. Sitten, rv 41+1 mahaan alkoi sattua aaltoilevasti. Enpä uskonut, että nuo tuntemukset olisivat olleet synnyttämistä, mutta sitten olo paheni ja limatulppa irtosi. Mentiin sairaalaan kokeilemaan josko nyt olisi, ja kyllähän se oli. Olin auki 3cm, suoraan saliin ja epiduraalia kehiin. Olin siinä vaiheessa jo todella kipeä. Kaikkineen synnytykseen meni aikaa 9h25min, olisi ollut vähän nopeampi, mutta ponnistamisessa meni aikaa ja poika vedettiin ulos imukupilla.

Ei yhtään mitään merkkejä. Kaksi viikkoa meni yli ja tiesin synnytyksen käynnistyvän kun piti alkaa sairaalassa napsia "käynnistyspillereitä". Ei siis käynnistynyt luonnollisesti. Tiesin kuitenkin, että pian alkaa tapahtua kun alaselkääni alkoi vihloa. Mielestäni sana "supistus" on vähän harhaanjohtava. Tai ainakaan minä en koskaan tuntenut mitään supistavaa, ainostaan aaltoina tulevaa kipua.