miten määrittelet oman kasvatustietoisuutesi? ev
Kommentit (14)
Koulutukseltani olen lto ja luokanopettaja. Ikävä kyllä arjen kasavtustilanteissa (kotona) en aina toimi arvojeni ja tietojeni mukaisesti.
Myös Keltikangas-Järvisen kaikki kirjat.
Pyysin vaimoltani syntymäpäivälahjaksi Jo Frostin Lapsityrannit-kasvatuskirjan ja luin sen.
Kukaan ei koskaan ole ollut neuvomassa missään asiassa, miten lapsia tulisi kasvattaa.
Joten olen kaikki itse päntännyt ja kaikki Lapsityrannit-ohjelmat tv:stä katsonut.
Mies 37 v.
mitä tarkoitat kasvatustietoisuudella.
kun vanhempi pohtii omaa tapaansa kasvattaa ja miettii kasvatustyönsä arvoja ja päämääriä, vanhemman kasvatustietoisuus on herännyt. Kun vanhemmalla on kasvatustietoisuutta, hän tekee tietoisia valintoja.Kasvatustietoisuuteen kuuluu myös se, että kasvattaja voi perustella omaa toimantaansa sekä se,että kasvattajan toiminnalla on päämäärä.Erilaisista kasvatukseen liittyvistä käsityksistä rakentuu kasvatusajattelu. Kasvatustietoisuus ilmenee esimerkiksi kasvatusteoissa ja -toiminnassa. Teko tai toiminta on tietoinen, jos kasvattaja pystyy ymmärtämään valinnan mahdollisuudet ja valintojen seuraukset. Kasvatustietoisuus sisältää kyvyn tiedostaa ja kuvata omia kasvatusmenetelmiä sekä havainnoida erilaisia kasvatustilanteita.
-ap
Olen neljän lapsen äiti. Lapset nyt 13-22 v. Täydellistähän ei saa kenestäkään mutta olen omasta mielestäni oikein hyvä. Olen kasvanut lasten myötä hyväksi kasvattajaksi :-)
Yleensä minulla ei ole tarvetta määritellä elämääni.
mitä tarkoitat kasvatustietoisuudella.
mitä tarkoitat kasvatustietoisuudella.
kun vanhempi pohtii omaa tapaansa kasvattaa ja miettii kasvatustyönsä arvoja ja päämääriä, vanhemman kasvatustietoisuus on herännyt. Kun vanhemmalla on kasvatustietoisuutta, hän tekee tietoisia valintoja.Kasvatustietoisuuteen kuuluu myös se, että kasvattaja voi perustella omaa toimantaansa sekä se,että kasvattajan toiminnalla on päämäärä.Erilaisista kasvatukseen liittyvistä käsityksistä rakentuu kasvatusajattelu. Kasvatustietoisuus ilmenee esimerkiksi kasvatusteoissa ja -toiminnassa. Teko tai toiminta on tietoinen, jos kasvattaja pystyy ymmärtämään valinnan mahdollisuudet ja valintojen seuraukset. Kasvatustietoisuus sisältää kyvyn tiedostaa ja kuvata omia kasvatusmenetelmiä sekä havainnoida erilaisia kasvatustilanteita.
-ap
ollaan jo 2 lasta aikuisiksi kasvatettu ihan maalaisjärjellä, samoin tehdään kaikille lapsille
väittäisin, osin alaa lukenutkin, mutta siitä viis..
ennen kaikkea olen aikoinani pohtinut, että mitä inhosin omassa lapsuudessa ja tietoisesti karttanut onnistuneesti näitä karikkoja (vähättelyn sijaan kannustaminen jne)
lisäksi olen tietoinen mm. lapsen herkän heikosta itsetunnosta, vaikken täysin tiedä mistä se on peräisin (tai tiedän pari tapahtumaa, jossa vieras aikuinen kohdellut todella rumasti, mm. päiväkodin johto tunnusti itse mokansa) niin asettelen sanani niin että jos on aihetta moitteeseen niin moitin käytöstä, jotain tekemistä, mutta en missään nimessä koskaan enkä ikinä moiti lasta persoonana, lapsi ei ole meillä koskaan tyhmä, typerä, vaikka joku teko sitä ehkä voikin olla jne jne
yliopistossa kaikenlaisia tiedostamisia, ja nyt lasten kanssa parasta musta on, että teoriat saa heittää romukoppaan ja toimia intuition mukaan :) No tykkään lukea kyllä kasvatusoppaita, ja niissä en välitä tee näin, niin lapsi reagoi noin -koirakouluopeista, vaan filosofisemmasta otteesta. Ne voivat silti olla käytännöllisiä ja arkijärkisiä.
väittäisin, osin alaa lukenutkin, mutta siitä viis..
ennen kaikkea olen aikoinani pohtinut, että mitä inhosin omassa lapsuudessa ja tietoisesti karttanut onnistuneesti näitä karikkoja (vähättelyn sijaan kannustaminen jne)
lisäksi olen tietoinen mm. lapsen herkän heikosta itsetunnosta, vaikken täysin tiedä mistä se on peräisin (tai tiedän pari tapahtumaa, jossa vieras aikuinen kohdellut todella rumasti, mm. päiväkodin johto tunnusti itse mokansa) niin asettelen sanani niin että jos on aihetta moitteeseen niin moitin käytöstä, jotain tekemistä, mutta en missään nimessä koskaan enkä ikinä moiti lasta persoonana, lapsi ei ole meillä koskaan tyhmä, typerä, vaikka joku teko sitä ehkä voikin olla jne jne
Lueskelin juuri Liisa Keltikangas-Järvistä, ja hän sanoi, että tämä nykyisin paljon mainostettu "lapsi ei ole huono, vaikka teko voi olla" -ajattelu ei toimi pienten lasten kohdalla. Vaikka ajatus kasvattajalla on kaunis, lapsi ei erota itseään teostaan eli tehdessään huonoa hän on omasta mielestään huono. En tarkoittanut ilkeillä, muuten ajatuksesi olivat hyviä. Mutta suosittelenpa Keltikangas-Järvisen kirjoja kaikille, niissä on esim. kehityspsykologinen ja kiihkoilematon ote - ei mitään palopuheita, jotka eivät perustu mihinkään.
noilla ap:n kriteereillä olen täysin tiedoton!
Toisaalta, nythän on ammattilaisten ja asiantuntijoiden taholta annettu sellaista viestiä, että lasten kasvattaminen pitäisi lopettaa.
tutustunut kasvatustieteisiin. Ja ihan kunnon ihmisiä olen ilman teorioita ja selvää visiota siitä mihin pyrin olen kasvattanut, maalaisjärjellä ja perinteisellä, kiristys-uhkailu-lahjonta-rakkaus linjalla. Onneksi meistä ei kukaan kasvata ketään yksin eli ihan kaikkea kunniaa en voi hienoista kasvatustuloksista ottaa.
lastenpsykiatrin ammatista on kyllä etua.
Mä olen kyllä lukenut ja käynyt jos jonkin sortin kurssilla - mulla on nimittäin erityislapsi ja silloin se ikäänkuin on pakko. Niin että asioita on kyllä tiedostettu ja pohdittu ja valittu.
Mutta ihan noin jokapäiväisessä elämässä ne "kasvatustilanteet" tulee yleensä niin nopeasti, ja niissä on reagoitava sen verran nopeasti, ettei siinä sitten enää ehdi jahkailla ja miettiä ja valita tiedostavasti toimintamenetelmäänsä. Siinä vaiheessa se tulee lopulta kuitenkin automaattisesti. TOki se tulee sen perusteella, mitä elämästä noin ylipäänsä ajattelee, joten kaipa ne tiedostamiset siihen vaikuttavat. Mutta kylmä tosiasia on sekin, että osa tiedostamsiesta on lopulta pelkkää jossittelua: me valitsemma vaihtoehdoista, joiden eruauksia me EMME VOI tietää. Toimivaa kristallipalloa ei vielä ole keksitty. Sitä täytyy vain toivoa, ettei valinnut kovin pahasti väärin.