Kehtaako kukaan ensisynnyttäjä myöntää vaatineensa sektion

kun ei sektiolla noihin kumpaakaan pääse.

kun ei sektiolla noihin kumpaakaan pääse.

elät pumpulimaailmassa?

kun ei sektiolla noihin kumpaakaan pääse.

elät pumpulimaailmassa?

VAginan lihakset löystyvät jo raskauden aikana sen mitä löystyvät. SYnnytyksessä tapahtuu tilapäistä venymistä, joka palautuu helposti pienelä harjoittelulla - se on juuri se raskaudenaikainen pitkäaikainen löystyminen, jonka korjaaminen on vaikeampaa. Ja Sektion leikkauskivut on pahemmat kuin synnytyskivut, voin kertoa, kun olen kokenut sekä alatiesynnytyksen (ilma nepiduraalia vielä) että sektion.

Mun käsitykseni mukaan sektiota vaaditaan siksi, että pelätään "jotain menevän pieleen". SIis vrenvuotoja, tai lapsen juuttumista ja siitä johtuvaa hapenpuutetta, enimmäkseen.

mahtaa olla syynä julkkisten sektioihin? Siis useimmat julkkiksethan synnyttävät lapsensa tunnetusti sektiolla.

En vaatinut sektiota, vaikka ehkä salaa toivoinkin sitä, koska hirvitti ajatus siitä, miten alapää todennäköisesti repeäisi. Ei se ponnistusvaihe ollut mitenkään erityisen miellyttävä, kun peräsuoleen koski niin helvetisti. Olisi pitänyt ponnistaa, vaikkei tuntunut ollenkaan siltä, että tekisi mieli ponnistaa. Oli kuin olisi yrittänyt tunkea sieltä peräsuolesta ulos jotain mutkissa taipumatonta rautakankea!



Sitten tilanne meni niin, että sektioonhan siitä jouduttiin, kun alatiesynnytys todettiin mahdottomaksi eikä minulla ollut siihen onnistumiseen mitään vaikutusmahdollisuuksia. Olin todella helpottunut siitä, koska luovutin jo itsekin henkisesti melko alussa ponnistusvaihetta, vaikka papereiden mukaan sitä ponnistusta oli kestänyt jo yli puoli tuntia eikä mitään edistystä tapahtunut...



Hirvitti joutua ensimmäistä kertaa elämässä leikkaukseen ja se piti kestää hereillä. Olihan se vähän extreme-kokemus maata leikkaussängyllä mömmöissä tajuissaan kuitenkin, verho edessä ja kuunnella tietoisena, miten verhon takana revitään mahaa auki. Toki tunsin, kun he leikkasivat, repivät ja rynkyttivät vatsaa sinne ja tänne suuntaan, mutta se ei ollut mitään kipua, vaan lähinnä kosketus... Vaati hieman keskittymistä pitää pää kylmänä siinä tilanteessa.



Synnytyskivuista sen verran, että jokin mielikuva minulla on, että jossain vaiheessa avautumisvaihetta päätin, että jos mä nyt kokeilisin kuitenkin yhden supistuksen verran katsoa, että menisikö se ilman ilokaasua, jota olin jo vähän vedellytkin... Olisi ollut katsos kiinnostavaa tietää, miten kovia ne supistukset oikeastaan olivatkaan, jos ei olisi ollut mitään kivunlievitystä. Paskan marjat! Kaasua naamaan ja heti!!! :D Synnytyskipu on yliarvostettua. Mieluummin valitsen niin kivuttoman synnytyksen kuin mahdollista kuin että tieten tahtoen kärvistelisin ilman lääkitystä tai muita apuja...

vain, ettei vagina löystyisi (ainakaan samassa mittakaavassa kuin alatiesynnytyksessä)? Tai ettei vaan halua kokea lainkaan synnytyskipuja?

lapsi oli isopäinen ja perätilassa...kaksi seuraavaa tulivatkin alakautta.

Ja Sektion leikkauskivut on pahemmat kuin synnytyskivut, voin kertoa, kun olen kokenut sekä alatiesynnytyksen (ilma nepiduraalia vielä) että sektion.

Helvetillisen synnytyksen kokeneena kysyn että niin mitkä leikkauskivut? Oikeesti.

tuntui siltä että olen ehkä kuollut ja päässyt taivaaseen :). Mun synnytystyksen kivut loppui siihen. Toki eka sängystä nouseminen ei tuntunut kivalta ja haavan kanssa sai varoa tietyissä tilaissa ettei satu jonkin verran, mutta synnytyskipuun verrattuna se oli sellaista hyttysen ininää, etten rekisteröinyt enää edes koko asiaa. Olin vaan sairaan kiitollinen siitä että synnytys oli ohi.

Ja Sektion leikkauskivut on pahemmat kuin synnytyskivut, voin kertoa, kun olen kokenut sekä alatiesynnytyksen (ilma nepiduraalia vielä) että sektion.

Helvetillisen synnytyksen kokeneena kysyn että niin mitkä leikkauskivut? Oikeesti.

Ei leikkaus satu suoraan, mutta kyllä se ikävälle tuntuu kun mahassa myllerreitään...

Sektiossa olet täysin järjeissäsi mitä et normaali synnytyksessä ole vai väittääkö joku käyvänsä täysin kumpillä mukana tuhannen tuskissaan? Joten henkisesti se on rankempi reitti vaikka ei fyysisesti.

Itse määritän leikkauskivun seuraavana päivänä alkavana kipuna joka itselläni kesti lähes kk (sektio haava repesi viikon leikkauksen jälkeen.)

Helvetisti lääkkeitä ja lattia tasossa, ei portaiden kiipeämistä, saati itse ylös nousemista... siinä sitä mussutettiin sitten maustekakkua ja lumipanttereita lattialla ;)

Toki kivun saa lääkkeillä lievitettyä, mutta minulla seuraus oli haavan repeäminen.

kipu voi olla ns. kovempi normi synnytyksessä, mutta se ei kestä viikkoja ja vie kaikkia voimia... eli kyllä väitän sektion olevan kivuliaampi! Kyllähän sitä peri kolme tai vaikka 20h kipua kestää, mutta kyllä se pari kolme viikkoa tekee jo tiukkaa ;)

Toki kivun saa lääkkeillä lievitettyä, mutta minulla seuraus oli haavan repeäminen.

syönyt kipulääkkeitä. Olin sairaalassa viisi päivää, minkä jälkeen menin kotiin enkä tarvinnut enää mitään särkylääkkeitä. Se että sulla on mennyt sektio perseelleen ei ole mikään sektiokipujen mittapuu. Mulla on täysin päinvastainen kokemus, jossa sektion aiheuttaneet kivut eivät synnytksen jälkeen rekisteröityneet enää missään vaiheessa sellaiseksi asiaksi, jota olisi viitsinyt sen enempää miettiä. Niinkuin näkyy, asiat voivat mennä monella tavalla enkä käsitä miten voit olla niin pälli että toitotat omaa kokemustasi normina, kun tollokin tajuaa ettei sektiot todellakaan menee tuolla aina. Tekis mieli sanoa että noin menee vain poikkeustapauksessa. Olen keskustelllut asiasta yhden kaverini kanssa joka on myös kokenut sektion, ja hän oli sitä mieltä että sektiossa pääsi helpommalla kuin alatiesynnytyksessä.

myös takana sekä alatiesynnytys ilman kivunlievitysta, että sektio. Itse synnytys ei kummallakaan tapaa ollut ihan järkyttävä. Sektioonkin mentiin kiireellisenä eli avautumisvaiheen kivut (ekassa synnytyksessä 100 kertaa pahemmat kuin ponnistaminen) jouduin kärvistelemään silloinkin. Kolme päivää sektion jälkeen olin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin kolme päivää alatiesynnytyksen jälkeen (menetin paljon verta). Ja tosiaan silloin en kaivannut enää mitään lääkkeitä. Siihen se toipuminen kyllä sitten tyssäsikin. Eli haava vuosi melkein kaksi kuukautta jne. Pari viikkoa synnytyksen jälkeen aloin taas olla alatiesynnytyksen kannalla.



Kivun määrä kummallakin tapaa on niin yksilöllinen ja synnytys kohtainen ettei sen perusteella todellakaan voi synnytystapoja verrata. Pitkällä tähtäimellä alatiesynnytyksestä kuitenkin toipuu nopeammin ja paremmin (keskimäärin, aina on poikkeuksia). Itse jos kolmannen kerran synnyttämään lähtisin ei mulle olisi niin hirveästi väliä kummalla tapaa lapsi maailmaan tulisi. Alatietä jos mahdollista, mutta ei se sektiokaan olisi mikään kriisi.

Mullekin sektio oli taivas, millään muulla ei ollut väliä, paitsi, että kivut loppuivat. En ollut järissäni vaan pikemminkin shokissa kamalasta alatiesynnytysyrityksestä, joten mitään epämiellyttävää tai mahanmöyrimistä en muista. Muistan vain sen, ettei enää sattunut, mutta oksetti. Sitten toisen synnytin alateitse ja se meni ihan ok, joten ei täällä palstoilla voida sanoa, mikä kannattaa ja mikä ei.

Paitsi että ei raskaus venytä alapäätä vaan alatiesynnytys. Olin ihan samassa kunnossa kuin ennen raskautta sektion jälkeen, vaikka olin jo ponnistusvaiheeseen päässyt. Alatiesynnytyksen jälkeen ei alapään ulkonäkö ole enää sama eikä palaudu.

Paitsi että ei raskaus venytä alapäätä vaan alatiesynnytys. Olin ihan samassa kunnossa kuin ennen raskautta sektion jälkeen, vaikka olin jo ponnistusvaiheeseen päässyt. Alatiesynnytyksen jälkeen ei alapään ulkonäkö ole enää sama eikä palaudu.

raskaus teki paljon muutoksia alapäähän. Ihan muutamassa kuukaudessa emätin oli ihan erilainen jo.

ja voin kokemuksella kertoa että sektiot aiheuttuvat paljon enemmän kipua kuin alatiesynnytykset.

Ja ei, alatiesynnytykset eivät olleet helppoja.(paitsi kaksi viimeistä jo helpompia)



Ehkä se onkin niin päin, että sull on vaan sattunut helppo sektio ;)

Kyllä nostan hattua enemmän niille jotka ovat sektioon joutuneet, sen kivun jälkeen sopii olla ylpeä että kesti. alatiesynnytys kun on ihan luonnollista perussettiä.

Sektio oli helvetillinen.

Alatiesynnytykset ihan siedettäviä vielä.

kuin alatiesynnytyksessä. Tästä oli tehty kyselykin ja ihan niiden perusteella tulos.



Ja päti ainakin minuun!



Se että synnyttää alateitse vuorokaudessa tai alle ei ole mitään verrattuna PÄIVIIN sektion jälkeen. Alatiesynnytys=lastenleikkiä jos verrataan. Toki joillekkin sitten sattuu helppo sektio, onnea vaan niille. Huh.

sen kivun jälkeen sopii olla ylpeä että kesti.

on niin kivulias että siitä sopii olla ylpeä, missä ihmeen kohtaa teillä tällaista kipua oli?

sen kivun jälkeen sopii olla ylpeä että kesti.

on niin kivulias että siitä sopii olla ylpeä, missä ihmeen kohtaa teillä tällaista kipua oli?

En ole kommentoinut aiemmin, mutta itselläni kipua oli haavalla. Joku sanoi, ettei edes rekisteröinyt haavakipua. Minulla se kipu jo itsessään heikensi tajuntaa ja lisäksi esti hengittämisen. En mielestäni suhtautunut siihen mitenkään väärällä asenteella tmv. vaan sitä todella kovaa kipua yksinkertaisesti oli.

Sivuhuomiona vielä, että ottaisin 100 kertaa mieluummin kunnon hammassärkyä eli hermosärkyä vaikkapa 3 tuntia kuin puoli tuntia kohdun reipasta supistelua pahoissa kuukautisissa. Kestän siis mielestäni ihan kohtalaisesti hermosärkyä, mutta silti vain se sektion jälkeinen oli liikaa. Tosin sitä ei onneksi ollut tietyissä asennoissa, joten pystyin nukkumaan ja imettämään enkä tarvinnut sairaalasta päästyäni lääkkeitä. Ja sairaalassakin otin niitä jälkisupistuksiin.

En silti ole mitenkään ylpeä kokemistani kivuista, vaan lähinnä harmittelen, että jouduin sektioon. Olisin toivonut onnistumisen tunnetta, että selviän helvetistäkin ja Pystyn ja Kykenen, vaikka sitten huutaen.

vaan oli ihan vapaasti valittava vaihtoehto. Ja juu, alapääongelmat välttääkseni valitsin sektion molempiin synnytyksiin. Kipuja en pelännyt. Synnytin lapseni ulkomailla.