Lue keskustelun säännöt.
Muita 1-3-luokkalaisia joilla ei kavereita koulun jälkeen?
18.09.2008 |
Tokaluokkalainen poikamme viihtyy ihan hyvin koulussa ja tuntuu välituntisinkin pääsevän kaveriporukkaan mukaan,.
Mutta koulun jälkeen tai vapaapäivinä ei käy oikein koskaan kenenkään kaverin luona eikä meillekään ole kavereita tulossa.
Käy luokkakavereiden luona lähinnä synttäreillä, useimpien luokan poikien synttäreille on tullut kyllä kutsutuksi eli tuntuu että ei syrjitty varsinaisesti ole.
Viihtyy kotona pikkusisarusten kanssa ja touhuaa paljon myös itsekseen ja parina iltana viikossa on harrastuksia.
Ei ole kovin liikunnallinen, on sairauksia jotka vaikuttavat liikkumiseen ja olenkin miettinyt että liittyykö tämä jotenkin asiaan.
Ei tunnu itse kärsivän mitenkään siitä että ei ole kaveriseuraa koulun jälkeen, mutta kun usein tuntuu että tämänikäisillä on kavereita lähes päivittäin koulun jälkeen niin mietityttää että onko tämä kovinkin erikoista?
Löytyykö muita itsekseen ja kotona viihtyviä tämänikäisiä?
Asiallisia vastauksia, kiitos!
Kommentit (6)
No olen huomannut kulttuurieroja eri paikkakunnilla muuttomme johdosta. Eli toisella paikkakunnalla oltiin aktiivisia (myös vanhemmat otti yhteyttä) koulun jälkeisissä kaveriasioissa. Toisella paikkakunnalla sulkeutuneita ja flegmaattisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2: eikö sekin ole as-piirre jos ei edes kaipaa omanikäisten seuraa?
ja kun ei kärsi, ei tarvi diagnoosia eikä tukitoimia vaan pärjää todennäköisesti ihan hyvin. Jos sun lapsella ei ole muita ongelmia, kuten mullakaan ei ollut, ei ole tarpeen hakea mitään diagnoosiakaan.
Tuo vanhempien aktiivisuus voi kyllä liittyä myös lasten ikään. Olivat meidänkin pojan luokkakaverien vanhemmat aktiivisia tarhaiässä ja vielä eka-toka-luokilla. Mutta isommat lapset hoitavat kaveriasiansa itse, eivätkä enää kaveeraa sen takia, että äiti käskee jne.
Toki olen huomannut, että on pari poikaa, joita heidän äitinsä kehottavat vielä nyt viidennelläkin kaveeraamaan meidän pojan(kin) kanssa, ja jotka siksi tekevät niin. Olen kyllä ikuisesti kiitollinen näille äideille, varsinkin kun meidän pojalla on monenlaista ongelmaa myös käytöksessä. Kiitos arvoisat ihmiset, te teette meidän vaikeasta kasvatustyöstä sentään mahdollista ja välillä antoisaakin!
Koulussa on yksi kaveri luokalla ja sekään ei aina ole poikamme kanssa. Koulun jälkeen on joskus harvoin yhden toisen pojan kanssa, joka käy meillä leikkimässä. Joskus on hakenut ulos tätä parasta kaveriaan, mutta harvoin se on kotona eikä äitinsä päästä yksin ulos.
Meidänkin poika leikkii mieluiten pikkuveljensä kanssa, eikä kärsi tilanteesta.
Meidän poika on lyhyt ikäisekseen ja eikä mitenkään liikunnallinen. On myös hyvin valikoiva kavereiden suhteen. On ekaluokkalainen.
Epäilen pojallamme olevan asperger, mutta sitä ei ole tutkittu. On siis muitakin as-piirteitä kuin on tämä yksin jääminen.
Ennemminkin aiheutat lapsellesi haittaa jos lapsesi huomaa että pidät häntä jotenkin outona, ja yrität saada jatkuvasti kaverin pojallesi.
on ekalla. On kyllä kaveriporukoissa mukana välitunneilla ja haluaisikin erityisesti yhden kaverin luo leikkimään. Mutta oli tältä kysellyt ja tällä kaverilla oli sitten ollut jotain muuta eli ei ollut sopinut. En sitten tiedä uskaltaako poikani enää kysellä vai pitäiskö mun soitella tän pojan äidille.
Mun poika kyllä haluaisi että tänne meille tulisi joku leikkimään! Näin sanoi viimeksi eilen että täällä kotona on tylsää. Oli kaiken lisäksi kuullut että toiselle pojalle luokalla tulisi kaveri kotiin ja siksi olisi itselleenkin halunnut...
Toisaalta viihtyy sitten paremmin kunhan sisarukset tulevat kotiin n. klo 15-15.30.
Mutta toivoisin kovasti että pojalla olisi edes kerran viikossa kaveri kylässä tai itse saisi jossain käydä!!
Kaikki ei halua eikä jaksa koko ajan ihmisiä ympärillään. Hyvätkin kaverit on vieraita ja välillä on hyvä levätä. Toiset meistä tarvitsevat enemmän lepoa kuin toiset.
Minä olin kuvaamasi kaltainen lapsi. Minua ei häirinnyt olla yksin, olin tyytyväinen kun sain olla rauhassa ja miettiä omiani. Elin mielikuvitusmaailmassa ja se teki minusta luovan ja nykyisyydessäni menestyvän.
Minulla on myös as-lapsi, jonka ongelmat ovatkin suurempia. Hän haluaisi kavereita, muttei saa. hän tarvitsisi apua, muttei saa. Enää en edes voi tehdä asialle mitään, sillä lapset ovat jo viitosluokkalaisia. Pienempänä sain järjestettyä hänelle vielä kavereita.
Ja usko minua, eron huomaa kyllä.