Käytiin tutustumassa päiväkodissa.
Kyllä oli lapsi aika hukassa ainakin pihalla, ihan ihmeissään ja hämmentyneenä kaikesta hulinasta, vilinästä ja metelistä. Lähinnä haahuili ja ihmetteli. Saa nähdä kauan menee että asettuu ja "löytää paikkansa". Isommat lapset pariinkin otteeseen tiuski rumasti että mene pois siitä tms kun lapsi yritti mennä mukaan leikkiin, itkien tuli sitten äidin syliin. Vähän harmitti kyllä sellainen mutta sellaisiahan lapset on, vuorovaikutustaidot vielä epäkypsiä:D Sisällä tietysti sääntöjen opettelussa menee aikansa, tuntui että sielläkin tyttö haahuili ja silmät pyöreänä ihmetteli meteliä ja menoa. Ruokailussa sai järkyt raivarit, hoitajatkin totesi että oho ja mutu lapset piteli korviaan...ihan ok olo jäi, kuitenkin vähän sellanen että miten se nyt pärjää ilman mua siellä, toivottavasti hoitajat osaa huomoida hyvin uuden tulokkaan, joka ei ole ennen ollut isoissa lapsiryhmissä, kerhoissa tms. :/
Kommentit (8)
Kyllähän ne lapset sopeutuu aika pian. Ja sitten saattaa monen kuukaudenkin jälkeen tulla takapakkia.
Kyllähän ne lapset sopeutuu aika pian. Ja sitten saattaa monen kuukaudenkin jälkeen tulla takapakkia.
Siis eivät oikeasti sopeudu. Ovat vain sekaisin ja hämmentyneitä, ei niitä oikeita tunteita näytetä silloin.Kun sitten vähän turvallisempaa sitten voi ruveta näyttämään miltä oikeasti on tuntunut. Näin se vaan on jos aikuiset eivät halua myöntää miten hankalaa pienellä uudessa paikkaa alussa on ja miten paljon apua tarvitsee tunteiden kestämisessä.Ahdistavaa mutta näin se vaan on.
huomiota yhden lapsen osaksi päivän aikana tuleekaan.
Täytyykin huomenna töissä oikein laskeksia tuota aikaa. Koitan palata asiaan huomenna illalla kuuden jälkeen.
Kyllähän ne lapset sopeutuu aika pian. Ja sitten saattaa monen kuukaudenkin jälkeen tulla takapakkia.
kunha nyt tuli jorisee tänne palstalle :D Lapsi on 2,3v ikäinen. Ap
lapsi aloitti juuri päiväkodin ja tosi hyvin on mennyt. Tosin menee sinne aina yhdessä isomman sisaruksen kanssa (sisarusryhmä). Me ollaan myös kerhoiltu ihan vauvasta lähtien..
yleisesti rakastaa muiden lasten seuraa, on ihan elementissään. Ehkäpä ajan kanssa löytää niitä kavereita ja hoksaa vähän päiväkodin rytmiä ja sääntöjä :) niinhän se on kaikilla.. äitinä vaan aika surkee olo jättää lapsi sinne. Olen itsekkin "tarhan täti" ammatiltani joten tiedän että aina ei hoitaja huomaa jos pienellä onkin asiaa ja ei ehdi huomioida ehkä juuri silloin kuin toinen sitä vaatisi...Ap
Siis eivät oikeasti sopeudu. Ovat vain sekaisin ja hämmentyneitä, ei niitä oikeita tunteita näytetä silloin.Kun sitten vähän turvallisempaa sitten voi ruveta näyttämään miltä oikeasti on tuntunut. Näin se vaan on jos aikuiset eivät halua myöntää miten hankalaa pienellä uudessa paikkaa alussa on ja miten paljon apua tarvitsee tunteiden kestämisessä.Ahdistavaa mutta näin se vaan on.