Puoliso hermostuu, kun en kuule häntä

Käske puhumaan korkemmalla äänellä. Miehetkin voi muuttaa ääntään monilla tavoilla onneksi

Vierailija kirjoitti:

Käske puhumaan korkemmalla äänellä. Miehetkin voi muuttaa ääntään monilla tavoilla onneksi

Hyvä vinkki muuten, mutta kun hermostuu siitä... siis jotenkin tulkitsee kaikki mitä-kyselyt ja äänenkäytön muutoksesta sanomiset vttuiluna tai vastaavana, vaikka kyse ei ole sellaisesta.

Kustanna sille käynti äänenkäytön opettajalle.

Jos muutkaan eivät kuule sen ääntä, niin johan se häiritsee elämää.

Mies on mikä on ja maailman täytyy tapua hänen ympärillään. Mies ei muutu. Kyllähän kaikki naiset tämän tietävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käske puhumaan korkemmalla äänellä. Miehetkin voi muuttaa ääntään monilla tavoilla onneksi

Hyvä vinkki muuten, mutta kun hermostuu siitä... siis jotenkin tulkitsee kaikki mitä-kyselyt ja äänenkäytön muutoksesta sanomiset vttuiluna tai vastaavana, vaikka kyse ei ole sellaisesta.

 Älä pelkää hermostumista ja siitä seuraavia tunteita, vaan jämptisti kerro uudelleen, ettet kuule mitä hän sanoo. Jos hän ei ala puhumaan selkeämmin tai toistamaan sanomaansa, jätä hänen kommentit huomioimatta ja sano, ettet valitettavasti kuullut mitä hän sanoi. Myös puheterapiasta voi olla hyötyä, jos ei pysty tuottamaan selkeää puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käske puhumaan korkemmalla äänellä. Miehetkin voi muuttaa ääntään monilla tavoilla onneksi

Hyvä vinkki muuten, mutta kun hermostuu siitä... siis jotenkin tulkitsee kaikki mitä-kyselyt ja äänenkäytön muutoksesta sanomiset vttuiluna tai vastaavana, vaikka kyse ei ole sellaisesta.

Vähän samaa  meillä.😬

Minä taas en koskaan neuvottele yksityiskohdista.

Joskus en myöskään kuule mitä joku sanoo, mutta asialla ei ole kuultunakaan mitään väliä, joten nyökkäilen vain kohteliaasti.

Kuulostaa tutulta. Ollaan eroamassa, koska ei vaan pysty enää myötäilemään yhtään.

Toki monia muitakin ongelmia on. Tuo, että mies jankuttaa kuinka kukaan ei häntä kuuntele, johtuu siitä että hän puhuu välillä epäselvästi ja liian nopeasti- saattaa jättää osan sanoista sanomatta lukiessaan esim tekstiä.

Välillä hän puhuu silloin kun olen esim vessassa oven takana, tai olen käynnissä olevan pesukoneen vieressä enkä siksi kuule.

Olen tehnyt tulkinnan, että hänellä on joku oletus siitä että kaikki ovat häntä varten olemassa ja kuuntelevat ja keskittyvät vain häneen. Ärsyttävää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käske puhumaan korkemmalla äänellä. Miehetkin voi muuttaa ääntään monilla tavoilla onneksi

Hyvä vinkki muuten, mutta kun hermostuu siitä... siis jotenkin tulkitsee kaikki mitä-kyselyt ja äänenkäytön muutoksesta sanomiset vttuiluna tai vastaavana, vaikka kyse ei ole sellaisesta.

Minä sanon vaimolleni ja lapsilleni ihan sujuvasti: "Puhu ääneen!" tai toisen suosikkini "Puhu minun suuntaani äläkä pää pois!" niin monta kertaa, että asialle tapahtuu jotain. Jos siitä hermostutaan, sanon että minua oikeasti kiinnostaa kuulla, mitä sinulla on sanottavana, etten tee niin kuin muut jotka vain ovat kuuntelevinaan kun mumiset (tämä on myös totta). Joskus vaimo hermostuu asiasta, mutta ihan sama. Vuosien kuluessa on kyllä oppinut jonkun verran olemaan mutisematta selin minuun.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Ollaan eroamassa, koska ei vaan pysty enää myötäilemään yhtään.

Toki monia muitakin ongelmia on. Tuo, että mies jankuttaa kuinka kukaan ei häntä kuuntele, johtuu siitä että hän puhuu välillä epäselvästi ja liian nopeasti- saattaa jättää osan sanoista sanomatta lukiessaan esim tekstiä.

Välillä hän puhuu silloin kun olen esim vessassa oven takana, tai olen käynnissä olevan pesukoneen vieressä enkä siksi kuule.

Olen tehnyt tulkinnan, että hänellä on joku oletus siitä että kaikki ovat häntä varten olemassa ja kuuntelevat ja keskittyvät vain häneen. Ärsyttävää

Itsekin erosin. Syitä oli muitakin, jonka vuoksi jatkan elämääni nyt PTSD-diagnoosin kanssa. Ex ei osannut olla hiljaa oikein ollenkaan. Puhetta tuli ja tuli, osa todella epäselvästi mumisten ja osa rähjäten, suurin osa ei liittynyt minuun mitenkään ja ahdistuksissani dissosioin. Sitten oli vihainen kun ei jäänyt mitään muistijälkeä minulle. Kuvitelkaa Hiŧlèr pitämässä puheita, mutta istuen ruokapöydän päässä ja aiheet työjuttuja tai kännykästä lukemiinsa ajankohtaisiin asioita. Jos olin itse aloitteellinen keskusteluun, se kaapattiin kiihkeän monologin momentiksi.

Asun nyt yksin, en osaa oikein olla hiljaisuudessa, mutta kuuntelen esim. Enyaa ihan vain jos se jotenkin auttaisi sököä hermojärjestelmääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käske puhumaan korkemmalla äänellä. Miehetkin voi muuttaa ääntään monilla tavoilla onneksi

Hyvä vinkki muuten, mutta kun hermostuu siitä... siis jotenkin tulkitsee kaikki mitä-kyselyt ja äänenkäytön muutoksesta sanomiset vttuiluna tai vastaavana, vaikka kyse ei ole sellaisesta.

Minä sanon vaimolleni ja lapsilleni ihan sujuvasti: "Puhu ääneen!" tai toisen suosikkini "Puhu minun suuntaani äläkä pää pois!" niin monta kertaa, että asialle tapahtuu jotain. Jos siitä hermostutaan, sanon että minua oikeasti kiinnostaa kuulla, mitä sinulla on sanottavana, etten tee niin kuin muut jotka vain ovat kuuntelevinaan kun mumiset (tämä on myös totta). Joskus vaimo hermostuu asiasta, mutta ihan sama. Vuosien kuluessa on kyllä oppinut jonkun verran olemaan mutisematta selin minuun.

MInä olen vaimo, joka sanoo noin miehelleen. Tunnustan, että kuulossani on alenema ja se on todennäköisesti juuri miehen äänialalla, joten minulle puhuessaan hänen pitäisi puhua minua kohti, ei poispäin. Sanon nykyisin päivän mittaan moneen kertaan, että en kuule, mutta hän hermostuu tästä ja tiuskaisee, että tietenkään et kuule, kun et kuuntele.

Lapset (aikuiset) ovat ryhtyneet meillä käydessään sanomaan isälle samaa eli nyt en kuullut, nyt en saanut selvää jne., mutta heille mies jaksaa toistaa sanomansa. Nuorimmainen totesi isälleen, että olet ryhtynyt mutisemaan puheesi, mutta eipä tuo mies siitäkään opiksi ottanut.

Muiden puheen kuulen hyvin, nähtävästi puhuvat sen verran "kimeämmin", että saa sanoista selvää.

Meillä on sama ongelma, että mies mumisee eri huoneesta matalalla äänellä. Ei usko, etten kuule ja käskee menemään kuulotutkimuksiin. En jaksa enää useinkaan kehoittaa häntä puhumaan selvemmin tai kovempaa, vaan annan mumista ihan rauhassa. Moni asia jää siten sopimatta, minun vastaamatta, mutta jos hän siitäkin huomauttelee sanon vain, että aha, yritit sanoa jotakin, mutta ei kuulunut tänne asti tai ettei ollut aikaa juoksennella hänen perässään kuuntelemassa. JOskus vetoan kuurojen laillisiin oikeuksiin saada tulkkausapua, joten jos mies ei viitsi puhua kuuluvammin ja selkeämmin hankkikoot sitten apuvälineet ja apua sitä varten (tämä vastine tilanteissa, joissa hän haukkuu minua kuuroksi). Minulla on oikeus siis valittaa kotioloista, joissa koen tulevani syrjityksi.(Tähän ei vastaa koskaan, mutta puhuu hetken ajan selkeästi ja hyvin)



 

Pidän mutisemista vallankäyttönä. Pystyn keskustelemaan useimpien ihmisten kanssa ongelmitta,mutta mies. Mumisee jtn käsittämätöntä,eikä mitenkään eleinkään osoita puhuvansa mulle. Pääsee sitten ääneen ihmettelemään " On sulla huono kuulo." Ehdotin sille kerran,et onkohan sulla Parkinson alkamassa,kun ääni on noin heikko. Ihmeesti löytyi siksi päiväksi selkeä ääni,jolla se puhuu muille ihmisille. Paitsi mulle. Esiintyy sillä muutakin sielullista vajavaisuutta,josta mutina yksi oire. 

Meille tuo ei onneksi oo ongelma, ku kumpikin on vähän väliä, että "mitä?" 😄

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Ollaan eroamassa, koska ei vaan pysty enää myötäilemään yhtään.

Toki monia muitakin ongelmia on. Tuo, että mies jankuttaa kuinka kukaan ei häntä kuuntele, johtuu siitä että hän puhuu välillä epäselvästi ja liian nopeasti- saattaa jättää osan sanoista sanomatta lukiessaan esim tekstiä.

Välillä hän puhuu silloin kun olen esim vessassa oven takana, tai olen käynnissä olevan pesukoneen vieressä enkä siksi kuule.

Olen tehnyt tulkinnan, että hänellä on joku oletus siitä että kaikki ovat häntä varten olemassa ja kuuntelevat ja keskittyvät vain häneen. Ärsyttävää

Tämä!

Mies puhuu minulle talon eri kerroksessa, ja olettaa, että olen kuulolla. Ikäänkuin olisin joku koira, joka kulkee hänen kintereillään odottamassa isännän sanaa tai makupalaa.

Jos hänellä on minulle asiaa, yleensä se olen minä, joka siirtyy häntä kohti kuullakseen mitä hän sanoo. Hän ei tule minun luokseni puhumaan. Korkeintaan huutelee jostain kaapin perältä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt tulkinnan, että hänellä on joku oletus siitä että kaikki ovat häntä varten olemassa ja kuuntelevat ja keskittyvät vain häneen. Ärsyttävää

Perheensä ainoa lapsi? 

Meillä vähän samaa. Mies "vaatii" minua kuuntelemaan, vaikka puhuisi vaan yksikseen ääneen ja pohdiskelisi asioita. Suuttuu, jos en reagoi mitenkään tai en kuule, mikä on aika yleistä, kun meillä on talossa kaksi kerrosta. Kysyn, että miten ihmeessä pitäisi reagoida, kun et varsinaisesti kysy mitään tai anna mitään, mistä pääsisin jatkamaan keskustelua. Ilmeisesti vaan jokin myötäily tyyliin "yhmm", "niin", "ahaa" olisi riittävä. En voi tajuta miksi minun pitää aina olla valmis tällaiseen. Muutoin saan haukut siitä "kun en vastaa", kuinka se on epäkohteliasta, hänestä tuntuu etten kuuntele jne. No on minustakin epäkohteliasta vaatia jotain vastausta, jos ei edes kysytä mitään.

Huhhuh, mitä ihmeen "pikku keisareita" teillä on miehinä... Odottavat että palvelusväki kulkee kannoilla sieppaamassa jokaisen huokauksenkin 🙄

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, mitä ihmeen "pikku keisareita" teillä on miehinä... Odottavat että palvelusväki kulkee kannoilla sieppaamassa jokaisen huokauksenkin 🙄

Epäilen että omalla miehelläni tämä johtuu siitä, että aikanaan kolmelapsisessa perheessä on ollut välillä vaikea saada ääntään kuuluviin ja on tullut sitä tunnetta, ettei kuunnella.