Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Puoliso hermostuu, kun en kuule häntä

Vierailija
22.11.2025 |

Tätä tapahtuu usein. Ongelma ei ole kuulossani, vaan hän vain puhuu usein niin matalalta että ei saa selvää. Hän hermostuu muillekin. Ikään kuin tahallaan ihmiset kiusaisivat häntä. Hermostuu siis aivan silmin nähden, kasvot vääntyvät ja silmien räpyttely kiihtyy ja äänensävy on vihainen ja syyttävä ja sanoinkin kommentoidaan "MIKSI ET KUUNTELE, ET IKINÄ KUUNTELE". Mitä ihmettä tällaiselle voi tehdä? Joskus teeskentelen kuulevani, vaikka kuulen oikeasti vain muutaman sanan sieltä täältä. 

Kommentit (29)

Vierailija
21/29 |
26.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samaa. Mies "vaatii" minua kuuntelemaan, vaikka puhuisi vaan yksikseen ääneen ja pohdiskelisi asioita. Suuttuu, jos en reagoi mitenkään tai en kuule, mikä on aika yleistä, kun meillä on talossa kaksi kerrosta. Kysyn, että miten ihmeessä pitäisi reagoida, kun et varsinaisesti kysy mitään tai anna mitään, mistä pääsisin jatkamaan keskustelua. Ilmeisesti vaan jokin myötäily tyyliin "yhmm", "niin", "ahaa" olisi riittävä. En voi tajuta miksi minun pitää aina olla valmis tällaiseen. Muutoin saan haukut siitä "kun en vastaa", kuinka se on epäkohteliasta, hänestä tuntuu etten kuuntele jne. No on minustakin epäkohteliasta vaatia jotain vastausta, jos ei edes kysytä mitään.

Tuttua, puhutaan toista päin, muttei toiselle. Jokin kaiku on kuitenkin saatava. Ex-mies saattoi räntätä tunnin putkeen politiikkaa ja sitten vaihtoi aihetta muuttamatta äänensävyään ollenkaan. Olin lakannut kuulemasta ahdistustuneisuuteni vuoksi 30 mkn kohdalla, joten seurasi tentti, jonka feilasin tietenkin. Ei ikinä enää. 

Vierailija
22/29 |
26.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ihan sama, että  välillä on ihan mahdotonta kuulla mitä mies sanoo, kun mumisee matalalla äänellä. Etenkin jos on yhtään taustahälyä.

Toki mies ei hermostu jos tästä sanon, koska en ole yhdessä ääliön kanssa. Mies vaan alkaa puhumaan selkeämmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/29 |
26.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitten kun kysyt että ai mitä, anteeksi, en kuullut, saat ärsyyntyneen vastauksen "ei mitään". Pyydän että toistaisitko, en kuullut - reaktio on että antaa olla. Olisi siis pitänyt kuulla ensimmäisellä kertalla, toistaminen on miehelle hirveän rasittavaa ja haasteellista.

Vierailija
24/29 |
26.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samaa. Mies "vaatii" minua kuuntelemaan, vaikka puhuisi vaan yksikseen ääneen ja pohdiskelisi asioita. Suuttuu, jos en reagoi mitenkään tai en kuule, mikä on aika yleistä, kun meillä on talossa kaksi kerrosta. Kysyn, että miten ihmeessä pitäisi reagoida, kun et varsinaisesti kysy mitään tai anna mitään, mistä pääsisin jatkamaan keskustelua. Ilmeisesti vaan jokin myötäily tyyliin "yhmm", "niin", "ahaa" olisi riittävä. En voi tajuta miksi minun pitää aina olla valmis tällaiseen. Muutoin saan haukut siitä "kun en vastaa", kuinka se on epäkohteliasta, hänestä tuntuu etten kuuntele jne. No on minustakin epäkohteliasta vaatia jotain vastausta, jos ei edes kysytä mitään.

Tuttua, puhutaan toista päin, muttei toiselle. Jokin kaiku on kuitenkin saatava. Ex-mies saattoi räntätä tunnin putkeen politiikkaa ja sitten vaihtoi aihetta muuttamatta äänensävyään ollenka

Joo tiedän, minulla oli tällainen poikaystävä. Lemppasin kun kyllästyin monologeihin.

Vierailija
25/29 |
26.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun kysyt että ai mitä, anteeksi, en kuullut, saat ärsyyntyneen vastauksen "ei mitään". Pyydän että toistaisitko, en kuullut - reaktio on että antaa olla. Olisi siis pitänyt kuulla ensimmäisellä kertalla, toistaminen on miehelle hirveän rasittavaa ja haasteellista.

Se pakottaa puhujan tekemään nopean arvion, oliko monologissa mitään substanssia, vai oliko se sittenkin pelkkää älämölöä.

Toistaminen ei ole välttämättä rasittavaa, vaan noloa.

Vierailija
26/29 |
26.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monasti se on niin, että ihminen luulee muiden ihmisten äänen käytössä tai puhetavassa olevan vikaa, kun ei tahdo kuulla tai ei saa selvää mitä toinen sanoi, mutta vika onkin omassa kuulossa. Itse älysin hakeutua kuulotutkimukseen, kun lähipiiri alkoi huomautella ettei tarvitse huutaa he kyllä kuulevat vähemmälläkin; kuulon heikentyessä useimmilla meistä oma äänenkäyttö lisääntyy. Kuulolaitteiden käyttöä kohtaan monilla aikuisilla ihmisillä on ennakkoluuloja ja siihen liittyy jopa häpeääkin ja sitä pidetään myös vanhenemisen merkkinä ja siksi moni haraa sitä vastaan, että oma kuulo olisi heikentynyt. Saamieni kuulolaitteiden myötä oma elämisen laatu on kyllä parantunut eikä enää tarvitse häpeillen pyytää muita toistamaan sanomisiaan koska en kuule. Ikääntyessä kuuleminen on erittäin tärkeä aisti sillä ilman kuulemista ihminen alkaa helposti vetäytyä ulkopuolelle ryhmistä ja jäädä enemmän yksin ja huono kuulo taitaa myös edistää muistisairauden etenemistä jos siihen on taipumusta. Nuoremmat ihmiset suhtautuvat huonokuuloisuuteen ja kuulolaitteiden käyttöön ilman ennakkoluuloja eivätkä pidä ihmistä kuulolaitteiden takia mitenkään erilaisena ja puutteellisena joskaan sitä ei nykyään välttämättä edes huomaa jos jollakin kuulolautteet ovat, sillä ne ovat melko huomaamattomia laitteita. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/29 |
26.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä kuulon alenema ja läheiseni tietävät tämän. Silti jatkuvaa mutinaa ja poispäin puhumista. Tuhannen kertaa siitä sanottu ,ei auta, ollaan vaan ärsyyntyneitä. Odotan aikaa korvapolille, jos saisi kuulokojeen. Itse pyrin aina puhumaan kovaa ja selkeästi ja kasvot puhuttavaan päin. En nyt kuitenkaan kulje hokemassa vieraammille ihmisille huonokuuloisuudesta, usein syntyy kiusallisia tilanteita kun luulen kuulleni asian oikein ja vastaan sen mukaan. Niitä katseita, että mitä toi höpisee! Tämä on rankkaa ja rajoittaa elämää, mutta en mahda sille mitään.

Vierailija
28/29 |
26.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Monasti se on niin, että ihminen luulee muiden ihmisten äänen käytössä tai puhetavassa olevan vikaa, kun ei tahdo kuulla tai ei saa selvää mitä toinen sanoi, mutta vika onkin omassa kuulossa. Itse älysin hakeutua kuulotutkimukseen, kun lähipiiri alkoi huomautella ettei tarvitse huutaa he kyllä kuulevat vähemmälläkin; kuulon heikentyessä useimmilla meistä oma äänenkäyttö lisääntyy. Kuulolaitteiden käyttöä kohtaan monilla aikuisilla ihmisillä on ennakkoluuloja ja siihen liittyy jopa häpeääkin ja sitä pidetään myös vanhenemisen merkkinä ja siksi moni haraa sitä vastaan, että oma kuulo olisi heikentynyt. Saamieni kuulolaitteiden myötä oma elämisen laatu on kyllä parantunut eikä enää tarvitse häpeillen pyytää muita toistamaan sanomisiaan koska en kuule. Ikääntyessä kuuleminen on erittäin tärkeä aisti sillä ilman kuulemista ihminen alkaa helposti vetäytyä ulkopuolelle ryhmistä ja jäädä enemmän yksin ja huono kuulo taitaa myös e... 

Monesti ja monesti. Mun kaveri kertoo aina ylpeänä hiljaistakin hiljaisemmalla äänellä mitenkä hänen vanhemmillaan on kuulovammat ja kuulolaitteet ja mitenkä hän nauttii, kun saa laittaa näiden teeveestä äänet hiljaiselle ja puhua niin hiljaa, etteivät he kuule ja nauttia hiljaisuudesta. Minulla on kuulonalenema, niin usein en saa selvää hänen kuiskailustaan. Kun sanon sen hän puhuu vielä hiljempaa ja sanoo: "kuuntele". Välillä esitän kuulevani sitä soperrusta ja nyökkäilen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
29/29 |
27.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni joskus samanlaista kokemusta eksästäni. Hän tiesi että minulla on toisessa korvassa kuulon alenemaa ja puhui kasvot minusta poispäin huomautellen sitten siitä että en kuullut. Silloin en asiaa sen kummemmin pohtinut mutta näin jälkeenpäin mietittynä se vaikuttaa olleen vallankäyttöä. 

Näihin kannattaisi kiinnittää huomiota ja reagoida ajoissa.

M60

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yksi seitsemän