ADHD, Lapsen koulunkäynti

Mä muuttaisin. Vaikka se ois muuten vaikeaa. Lapsen koulun vaikeudet voi laittaa koko loppuelämän solmuun.

Mikä tässä on sinulle se kuormittavin asia? Jos jatkuvat Wilma-merkinnät, niin nehän joutuu koulu(piiri)n kädettömyydestä ja voit jättää ne suurimmaksi osaksi omaan arvoonsa. Ne eivät kerro lapsesta tai varsinkaan sinusta äitinä, vaan koulusta.

Kyllähän se pahalta tuntuu, kun riittävästi tukitoimia koulussa ei ole ja kuulet jatkuvasti miten lapsesi ei ole "normaali" ja käyttäydy miten valtaosa. Eli ilman keskittymisvaikeuksia omaava lapsi. :(

Sama tilanne, nyt taistellut 4 vuotta ja VIHDOIN päästään 'kokeilemaan pienluokkaa 3 viikoksi' lukuaineiden osalta. Jes! Tätä on odotettu ja käyty pitkä tie, uskon että se auttaa. Ja kun tulokset tulevat olemaan opiskelun kannalta parempia, uskon myös että lapsi saa jatkaa tammikuussakin siellä.

Tsemppiä, tää järjestelmä on muutettu ihan sysijaskaksi kaikille osapuolille pienluokat poistamalla - adhd häiriintyy muiden hälystä ja alkaa häiritsemään omalla levottomuudellaan muita. Ennen kun oli paljon pienryhmiä ja luokkakoko oli puolet nykyisestä, oli helpompaa jokaisella.

Koulun vaihto jos mahdollista.

Täällä vaan ei pienluokkia enää ole, ainoastaan pienryhmiä järjestetään silloin tällöin ja sinnekin tunkua..että ei joka kerta edes sinne pääse.

Todella monilla lapsilla on nykyään noita adhd-diagnooseja. Mutta ei se diagnoosi tarkoita sitä, että pitäisi tyytyä tukemaan lasta. Kyllä kuriakin voi pitää.

Miten olette kotona harjoitelleet tuota keskittymistä rauhattomissa ympäristöissä? 

Nukkuuko lapsi tarpeeksi? Syökö tarpeeksi monipuolista ja ravintorikasta ruokaa? Ulkoileeko riittävästi? Kuinka paljon viettää aikaa ruudulla? Onko lapsella turvallisia ja tasapainoisia ihmissuhteita?

Tiedän että tämä on epäsuosittu mielipide, mutta lapsen aivot ovat vielä hyvin keskeneräiset ja muokattavissa. Esim. keskittymistä ja ahdistuksen sietokykyä voi harjoitella. Hidasta se toki on, mutta siitä on hyötyä sitten kun lapsi kasvaa ja hänen pitäisi elää yhteiskunnan normien mukaan. Tai ainakin elämä on niin helpompaa.

Miksi sinä lisäännyt kun se nepsy on periytyvää?

Ap onneks sä et lisäänny. Mees ny pirtin puolelle. Äippä siellä jo keittää sulle perunamässyä.

Siis miten niin koulusta väistävät velvollisuuksiaan? Mitä heidän sitten sinun mielestäsi pitäisi tehdä?

Muuttaisin paikkakunnalle, jossa pienryhmään pääsee ja luokkakoko on pieni.

Koulu ei voi perustaa pienryhmää, jos siihen ei anneta päättäjien puolelta rahoja. 

Olen adhd ja nähnyt liikaa ymmärtämättömyyttä adhd-lapsia kohtaan. Vuoden ajan myös koulunkäyntiavustajana Kiistelen välillä kokeneen opettajaystäväni kanssa adhd-lasten kohtelusta koulussa, koska kohtelussa paistaa ymmärtämättömyyttä etenkin nopeaälyisiä adhd- lapsia kohtaan. Tietysti näin erityisluokissa myös ääritapauksia, joissa kyse on jo enemmän muistakin oppimisen haasteista kuin vain adhd:sta.

Opettajaystäväni on kympin oppilas ja ollut aina hyvin kiltti. Hän ei yksinkertaisesti kykene samaistumaan vilkkaan adhd-ihmisen sielunelämään. Isot luokkakoot mahdollistavat hänet nojaamaan diagnooseihin, että olisi edes jokin työkalu selvitä lasten kanssa. Avustajia ei saa, eikä vapaaehtoisia saa ottaa niin kuin minä olen tarjoutunut erityisesti adhd-lapsille. 

Viittaisin siis kintaalla sille, että lapsesi riehuu välillä. Muistan itsekin, miten kehooni sattui pelkkä istuminen koulussa ja seuraaminen hitaampien tahdissa. Älysin asiat  nopeasti ja ärsyynnyin, miten ns tavisten kanssa piti jankata samaa asiaa pitkään. Joskus tein tahallaan virheitä, koska halusin antaa syyn moittia minua oikeasta asiasta kuin sellaisesta syystä, mitä en kyennyt aikuisilta ymmärtämään. 

Yhdeksänvuotias on täynnä energiaa, jota jokaisen opettajan pitäisi ymmärtää. Jos lapseen ei saa kontaktia ei se ole lapsen syy. Jatkuva negatiivisuus, valittaminen ei luo pohjaa lapsen halulle yrittää. Huumoriakin pitäisi olla ja ideoita, miten lasten energiaa puretaan tunneilla. Vaikuttaa, että lapsesi opettaja ei ole ihan sinut oman ammattinsa kanssa ja kyvytön pitämään kuria luokassa. Jos nokkahuilun kanssa pelleily ei sisälly hänen ymmärryksensä piiriin ne nokkahuilut kannattaa sitten vaan jättää opetuksesta pois tai miettiä olisiko triangeli lapsellesi parempi. Muistan, että minun kouluaikoina tehtiin niin. Meitä nokkahuilun rääkkääjiä oli aina muutamia.

Teet oikein, että annat lapsesi olla myös se joka on. Adhd on lahja, ei haitta, mutta sitä harva tajuaa. Kaikkien ei tarvitse tehdä samaa kuin muut, koska tarvitaan myös rohkeutta ja nopeutta.

Lasten oikeuksien sopimus rajoittaa jälki-istuntojen antamista joten koulu ei voi tehdä paljoakaan. Rangaistusten antaminen on vanhempien vastuulla.

Ihan ensin otat yhteyttä sosiaalitoimeen. Kerrot, että haluat lapselle jonkinlaisia tukitoimia koulua varten. Kohta muuten koulu ennättää soittaa sossuun ensin, koska eivät osaa/hallitse tilannetta ja menevät sieltä mistä aita on matalin.  

Kun olet itse se aloitteellinen osapuoli, ovat sympatiat puolellasi ja ehkä saatte oikeanlaista apua ja tukitoimia kouluun lapselle. Jos koulu ehtii ensin, menee ilmoitus nimikkeellä lasu ja tuolloin sinä olet altavastaaja.

Rangaistuksia mistä? 

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin otat yhteyttä sosiaalitoimeen. Kerrot, että haluat lapselle jonkinlaisia tukitoimia koulua varten. Kohta muuten koulu ennättää soittaa sossuun ensin, koska eivät osaa/hallitse tilannetta ja menevät sieltä mistä aita on matalin.  

Kun olet itse se aloitteellinen osapuoli, ovat sympatiat puolellasi ja ehkä saatte oikeanlaista apua ja tukitoimia kouluun lapselle. Jos koulu ehtii ensin, menee ilmoitus nimikkeellä lasu ja tuolloin sinä olet altavastaaja.

 

Lasutädit vielä lisästressiksi mukaan arkeen? Joo, tosi hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuksia mistä? 

Koulun sääntöjen rikkomisesta. Riehuminen ja annetusta tehtävästä kieltäytyminen ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Mä muuttaisin. Vaikka se ois muuten vaikeaa. Lapsen koulun vaikeudet voi laittaa koko loppuelämän solmuun.

Komppi tälle.

Pahimmillaan tuommoinen koulu tuhoaa lapsen itsetunnon ja työntää syrjäytymisen polulle. Nyt kun lapsi on vielä pieni, on vahinkojen korjaaminen realistista.  Ei kannata odottaa teini-ikään asti, silloin voi olla jo liian myöhäistä.