HS:ssa juttu myöhästelijöistä. Miten sinä suhtaudut heihin?

Juttu on maksumuurin takana.

Kaverin kanssa se voisi ahdistaa, eli toinen voisi ilmoitella edes että myöhästyy sen ja sen verran, tai sopia eri ajan, tai ei sovi mitään. Peruu ajoissa? En usko että joka alalla se on katastrofi, jos työ mahdollistaa venyvän ajan, ehkä voisi tosiaan olla joustava aika. Jos ala on kriittinen tai aikataulut, ehkä silloin voi sopia eri aikaan suoraan tai sitten en tiedä. Aina on mahdollisuuksia ja voi ottaa varaihmisen, jos joku sairastuu tms. -Jos on jatkuvasti joku vaiva, sen jo tietääkin, eikä sitoudu sellaiseen kriittiseen.

Jutun lopussa oli oleellinen asia: jos kaveri - taas - tulee kahvilatapaamiseen myöhässä, totea ilman vihastumisia, että harmi, kun hän myöhästyi, mutta aikaa sinulla on varattu tapaamiseen tunti ja se ei ole venytettävissä. Näin estät oman aikataulusi pieleen menon (ja ehkä kaverikin herää miettimään myöhästymisensä seurauksia).

Joskus olen myöhässä, joskus en. Joskus joku toinen on myöhässä ja joskus ei. Se on vaan elämää. 

Jotkut on aina myöhässä, joten jos sovit tapaamisen klo14 sellaisen tapauksen kanssa niin ilmesty itse paikalle vasta 14.30.

Mä olin kouluaikoina aina myöhässä koulusta ja tunneiltakin. En vaan mahtanut sille mitään eikä opettajia kiinnostanut, kun olin kuitenkin muuten kiltti, osallistuin ja hyvä koulussa. Sittemmin paljastui autismi ja add, jotka selvensi. Nykyisin lähden aina ajoissa, joka paikkaan, vaatii kyllä paljon panostamista, mutta enää en myöhästy mistään.

En hyväksy. Ystävien kanssa sovin tapaamisen aina sisätiloihin, ja tilaan kahvin tai ruuan silloin kun itse saavun paikalle, tai odotan max. 5 minuuttia. Syön kaikessa rauhassa, ja lähden pois silloin kun huvittaa, riippumatta siitä onko ystävä ehtinyt syödä tai ei. En anna myöhästelijöiden sotkea omia aikataulujani tai hermostuttaa minua muutenkaan. Töissä en niin välitä, saan saman palkan riippumatta siitä odottelenko myöhästelijää paikalle tai en.

Tietysti ärsyttää. Kun jos joskus on itse myöhässä tai viime tipassa niin sekin ottaa luonnon päälle. Tapamyöhästelijöitä en ota enää kauhean tosissani. Heille varttia aikaisempi tapaamisaika. 

Jatkan omaa vuoroani ylitöillä. Kyllä pomot huomaa aika pian, että kenen takia nostan isompaa palkkaa.

Tapamyöhästyminen ei todellakaan ole aina oma valinta. Sama kuin raivoisit invalidille. No, omapa on tyhmyytesi.

Minä olen lakannut pitämästä yhteyttä kroonisiin myöhästelijöihin. Yksi tapaus oli aina laittamassa kakkupohjaa uuniin tms vielä siinä vaiheessa, kun minä odotin jo tapaamispaikalla. Vaikka kuinka paljon venytin itse lähtöäni, hän venytti vielä enemmän. Lopulta en enää edes sopinut tapaamisia.

Töissä ärsyttää odotella aina samoja henkilöitä palavereihin. Onneksi nykyinen tiimi on melko täsmällistä sakkia. 

Pitäisi tappaa.