Lue keskustelun säännöt.
Koulu alkoi: vanhemmat potkaistiin ulos lapsen elämästä.
20.08.2011 |
Koulu alkoi tiistaina ja mä ainakin tunnen olevani turha ja ylimääräinen lapsen asioissa. Opettaja lähettelee lappuja, joissa velvoittaa vahempien tekemään sitä ja tätä, mutta minkäänlaista viestiä tai tietoa siitä miten koulu on alkanut ei kuulu tai näy.
Lapsi kertoi ekana päivänä tehneensä erityisopettajan kanssa tehtäviä. Lapsi osaa lukea ja kirjoittaa ja toimia ryhmässä (ainakin eskariopen mukaan), joten ihmettelempä miksi heti ensimmäisenä päivänä lasta testataan ja vielä ilman minkäänlaista tietoa vanhemmille.
Lukujärjestys tuli lapsen mukana loppuviikosta. Täynnä lyhenteitä. Tokikin suurimman osan ymmärsin ja oli jo mun kouluaikaan käytössä, mutta pari oppiainetta jäi epäselväksi. Onneksi lähisukulainen on ala-asteen opettaja, pystyin häneltä kysymään.
Opettaja vaikutti ekana päivänä erittäin tiukalta ja jopa pelottavalta. Häneltä en uskalla kysyä varmaan mitään ikinä. Todellakin tuli sellainen olo, että vanhemmat eivät todellakaan olleet tervetulleita ekana päivänä seuraamaan koulun aloitusta ja muutama äiti kun yritti välitunnilla kysyä jotain, vastaus oli hyvin tiukka ja jopa kiukkuinen.
Tuntuu vähän orvolta tällä hetkellä.
Kommentit (63)
ja saada opetuksen kayntiin jos vanhempia tulisi koko ajan luokkiin vahtimaan etta meidan Nicopekka nyt varmasti saa tarpeeksi huomiota, ja istuu juuri hanelle sopivimmalla paikalla, ja muistaahan opettaja nyt miten Nicopekkaa pitaa pyytaa tekemaan asioita ihan tietylla aanensavylla ettei se saa raivaria...
Kouluelama on lasten ja opettajien asia, kylla sielta sitten tiedotetaan jos jotain tiedotettavaa on. Siis ihan oikeasti mita tarkeaa tietoa juuri oman lapsesi henkilokohtaisesta koulun alkamisesta olisit odottanut muutama paiva koulun alusta? Ja muista antaa lapsellesikin ilo siita etta han on nyt 'iso' ja hanella on ihan omia juttuja muutama tunti paivasta, alaka tenttaa lapsiparkaa jokaisesta pienesta yksityiskohdasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja moni olikin kirjoittanut sinulle järkiperäisiä vastauksia.
Ilmeisesti aloittajan vanhin lapsi aloitti koulun ja äidillä on sopeutumisvaikeuksia.
Kasvunpaikka äidille koululaisen vanhemmaksi.
Tuli kyllä mieleen olisiko perätäi curling-mamman avaus.
ihan normaalilta koululta ja toiminnalta, noin se menee. Toimisi koulukin paremmin, jos opettajat saisi noin yleisesti ottaen toimia rauhassa.
ettei opet soittele tai ilmoittele mitään koulusta. Tietääpähän että kaikki menee silloin hyvin, koska ne yhteydenotot on yleensä juuri päinvastaisesta syystä.
Terveisin 7. ja 3. luokkalaisten lasten äiti, joka on vain onnellinen siitä, ettei tarvitse olla tekemisissä opettajan kanssa.
Aikaa rientää, ja kohta nämä teidän ekaluokkalaiset menevät seiskalle. Ajatelkaapas sitä! Siinä vaiheessa se vasta onkin äidille vaikeaa yrittää pysyä kärryillä lapsensa elämästä. Kun lapsen elämään kuuluu niin paljon muuta (tärkeämpää) kun se äiti.
Ekaluokkalaiset ovat vielä täys lapsia, ja äitinsä helmassa. Koittakaa nauttia siitä, vielä hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai olisi tämä vain vitsi?
AP:n kertoma kuulostaa tavalliselta, noin koulussa juuri toimitaan. Äideille se tuntuu olevan suurempi juttu kuin lapselle.
Normaaleista testeistä ei ilmoiteta kotiin. Erityisope testaa kaikki ekaluokkalaiset, testien kautta hahmotetaan oppilaan tasoa + "etsitään" mahdollisia ongelmakohtia (luki-vaikeudet, äännevaikeudet), jotta oppilas saisi oikeinlaisen tuen heti alusta asti. Tällaisista testeistä ei ilmoiteta kotiin.
koulun ja open toiminta oli siis normaalia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näkeehän se sitten todistuksesta" yms. Mä ainakin olen kiinnostunut lapseni elämästä ja haluan olla osa sitä vielä monta monta vuotta.
Ja mä en luota opettajan kykyyn opettaa mun lapsesta yhteiskuntakelpoinen ihminen. Jos opettajalla ei ole alkeellisimpiakaan yhteistyökykyä koulun ja kodin suhteen, kuinka sellainen voisi tehdä lapsesta yhteistyökykyisen ja elämässä pärjäävän? Kun vanhempien apua tehtävään ei tunnu haluavan?
Mutta kyllä te hämmästytitte mut. Täällä ollaan niin kotihoitomyönteisiä ja superäitejä, mutta kun lapsi lähtee kouluun, teidän hommat on sitten tehty. Hoitakoon koulu hommansa, teitä ei kiinnosta. Uskomatonta kaksinaamaisuutta ja tekopyhyyttä!
-ap-
"kyllä opettaja tietää" ja "kyllä opettja tiedottaa". Kyllä on mammat luottavaisia. AP:n huoli on aivan oikeutettu. Ei kaikilla opettajilla ole sosiaalisia taitoja, motivaatiota, taikka pakkoa olla ystävällinen, yhteistyökykyinen, tasapuolinen vanhempien suuntaan.
Ei voi muutakuin kannustaa vanhempia seuraamaan tarkalla silmällä ja korvalla opettajan toimia ja ylipäätään mitä koulussa tapahtuu. Se on jokaisen lapsen edun mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsia luokassa on vaikka 25 kuten omallani, eihän opettaja ehtisi muuta kuin jutella vanhempien kanssa jos tiedottaisi koko ajan miten koulussa menee. Opettaja sanoi vanhempainillassa, että jos mitään ei kuulu, kaikki on hyvin.
ERityisopettajastakin kerrottiin että kaikki ekaluokkalaiset käyvät hänellä ja myöhemminkin. Suurta ryhmää jaetaan erityisopettajan avulla pienemmäksi. Välillä hän ohjaa niitä jotka jäljessä ja välillä niitäkin jotka tarvitsevat lisätehtäviä
Hyvin harvassa työpaikassa katsotaan hyvällä, että äiti edes saattaa lapsensa sinne. Pomo tuskin kirjoittaa reissuvihkoon siitä, miten lapsenne on työssään edistynyt saati anna puolen vuoden välein todistusta hänen saavutuksistaan.
Lapsenne on jossakin vaiheessa opittava tämä ja niin on teidänkin. Se tapahtuu hiljalleen ja se on ikävän tuntuista, mutta siitä pääsee yli. Koulu ei ole ainoa osa lapsen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näkeehän se sitten todistuksesta" yms. Mä ainakin olen kiinnostunut lapseni elämästä ja haluan olla osa sitä vielä monta monta vuotta. Ja mä en luota opettajan kykyyn opettaa mun lapsesta yhteiskuntakelpoinen ihminen. Jos opettajalla ei ole alkeellisimpiakaan yhteistyökykyä koulun ja kodin suhteen, kuinka sellainen voisi tehdä lapsesta yhteistyökykyisen ja elämässä pärjäävän? Kun vanhempien apua tehtävään ei tunnu haluavan? Mutta kyllä te hämmästytitte mut. Täällä ollaan niin kotihoitomyönteisiä ja superäitejä, mutta kun lapsi lähtee kouluun, teidän hommat on sitten tehty. Hoitakoon koulu hommansa, teitä ei kiinnosta. Uskomatonta kaksinaamaisuutta ja tekopyhyyttä! -ap-
kun kerran et luota opettajiin. Palkkaa kotiopettaja ja vahdi vieressä joka sekunti mitä tapahtuu. Voi hyvää päivää.
vaikka perjantai-iltapäivänä lyhyt viesti kaikille vanhemmille?
Jos lapsia luokassa on vaikka 25 kuten omallani, eihän opettaja ehtisi muuta kuin jutella vanhempien kanssa jos tiedottaisi koko ajan miten koulussa menee. Opettaja sanoi vanhempainillassa, että jos mitään ei kuulu, kaikki on hyvin.
Että tällä viikolla on tehty tällaista ja tuollaista ja ensi viikolla on suunnitelmissa sellainen ja tällainen? Miksi niitä kalliita apuvälineitä ei käytetä? Verorahoilla ne on sinne kouluun hommattu ja mä ainakin toivoisin, että niitä käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapsi lähtee koulusta kotiin, opettajalla on väkisinkin puolen luokan tai jonkun toisen luokan tunti siinä jatkoksi. Mitä sitä parista päivästä pitäisi edes viestitellä. Eikö teillä lapsi osaa kertoa kotona, mitä koulussa on näinä muutamana päivänä tehty.
Kunhan nyt menee joku viikkokin, niin siinä ajassa kotiin on varmaan tullut jotain tietoa Wilman kautta tai opettaja on pitänyt jonkin vanhempainillan. Ja onhan sitä varmaan vanhempainvarttikin jossain vaiheessa syksyä. Enkä usko, että opettaja jättää vastaamatta, jos jossain vaiheessa Wilman kautta kyselet oman lapsesi kuulumisia.
Mun lapsen koulussa oli jo keväällä vanhempainilta tulevien ekaluokkalaisten vanhemmille, kaikille yhteisesti. Siellä painotettiin, että hoitakaa te tonttinne siellä kotona, niin koulu hoitaa oma tonttinsa. Jos on jotain sellaista mikä tarvitsee tietää, siitä tiedotetaan kyllä, muuten yrittäkää luottaa siihen että koulu osaa oman hommansa. Jon jokin huolettaa erityisesti, kysykää opettajalta. Koulun ulkopuolella on sitten vahempien aika. KYSYKÄÄ lapselta ja haastatelkaa lasta, sillä selviää paljon. Antakaa lapselle vähän piuhaa ja makua itsenäisyydestä, sillä tästä se pikkuhiljaa alkaa. Kotona lapset on sitten taas yhä niitä pieniä, mutta koulussa koululaisia.
Mulle jäi hyvä fiilis. Olen äärimmäisen kiinnostunut lapseni elämästä JA haluan olla siinä osallisena, mutta ymmärrän senkin että joka paikassa vanhemmat vaan ei ole mukana, eikä kuulukaan olla. After all, se koulu on vain neljä tuntia päivästä! Koska se lapsi sitten saa alkaa itsenäistyä? Kakskymppisenä? Karu totuus edessä, jos siihen asti mamma hoitaa että pupunen saa tarpeeksi huomiota...
Älä nyt suotta stressaa. Koulutien alkuun on ihan hyvä saada pieni irtiotto. Opettaja saa elokuussa kerralla parikymmentä pikkukoululaista, joista kaikkiin pitää tutustua ja joiden taidot pitää arvioida, jotta saa opetuksen järjestettyä mielekkäästi. Se on ehkä vähän tärkeämpää kuin lähetellä luopumistuskaisille mammoille yksityiskohtaisia selostuksia päivän kulusta. Eikö lukujärjestys riitä?
Ainakin minusta oppiaineiden lyhenteet olivat hyvin yleistajuisia. Lukujärjestys toimi hyvävä infona siitä, mitä koulussa opetetaan ja sen lisäksi, että olisi ollut naurettavaa, että aikuiselle ihmiselle pitäisi lähettää joku tulkkausohje sitä varten, olisi ollut hassua myös lähettää erillinen tiedote, jossa seisoo "tänään laskettiin", kun lukujärjestyksessä seisoo, että matematiikkaa on. Oppiaineiden tarkemman sisällön näkee hyvin, kun lapsi alkaa tuoda kirjoja ja läksyjä kotiin.
Ei koulu ole päiväkoti.
ja jos sä olet sitä mieltä että ne on sieltä ja syvältä niin sun pitää varmaan alkaa ajamaan tätä asiaa laajemminkin. Koska sun lapsesi ope toimii niin kuin tapana on.
Kuulostaa muuten aika pahalta tuo ettet luota opettajan kykyyn opettaa lastasi, ei lupaa hyvää tosiaankaan tuon yhteistyön tiimoilta. Opettajien painajainen äiti tai isä joka tietää opea paremmin miten hommat pitäisi hoitaa.
"Näkeehän se sitten todistuksesta" yms. Mä ainakin olen kiinnostunut lapseni elämästä ja haluan olla osa sitä vielä monta monta vuotta.
Ja mä en luota opettajan kykyyn opettaa mun lapsesta yhteiskuntakelpoinen ihminen. Jos opettajalla ei ole alkeellisimpiakaan yhteistyökykyä koulun ja kodin suhteen, kuinka sellainen voisi tehdä lapsesta yhteistyökykyisen ja elämässä pärjäävän? Kun vanhempien apua tehtävään ei tunnu haluavan?
Mutta kyllä te hämmästytitte mut. Täällä ollaan niin kotihoitomyönteisiä ja superäitejä, mutta kun lapsi lähtee kouluun, teidän hommat on sitten tehty. Hoitakoon koulu hommansa, teitä ei kiinnosta. Uskomatonta kaksinaamaisuutta ja tekopyhyyttä!
-ap-
Mutta niistä ei kerrota etukäteen, ei vielä tokaluokallakaan. Niihin ei tarvitse vielä valmistautua, sanoivat...
Oikeinkirjoitusta ja sanelua, pieniä yhteen-vähennylaskuja.
Siinä sse kultainen ero on, että koulu ei ole päiväkoti. Ei opettajalla ole aikaa eikä velvollisuuta eritellä joka lapsen vanhemmallle miten menee.
Kuten sanottu, syksyllä tulee vanhempainilta, jossa voit jutella koulun sujumisesta.
Meillä on wilma käytössä ja sitäkautta olen selvitellyt asioita.
Esimerkiksi syksyllä lapsellani oli ongelmia parin pojan kanssa ja ilmoitin tästä opettajalle. Päivää myöhemmin tuli viesti, että hän on puhunut poikien kanssa ja homma on hoidossa.
Siihenkin kannattaa tottua, että koulut hoitavat kaikki rähinät sisäisesti. Jos lapsesi ei kerro sinulle ongelmista koulussa, et tule niistä tietämään ellei lapsesi joudu väkivallan takia terveydenhoitajalle..vain silloin kotiin otetaan yhteyttä..
ettei olisi kiva, jos ekaluokan opettaja vaikuttaisi kauhean tiukalta ja torjuvalta. Ymmärrän, että jotkut vanhemmat voivat olla rasittavia, mutta ei opettaja saisi lähtökohtaisesti suhtautua kaikkiin vanhempiin negatiivisesti.
Tiedän, että osa opettajista lähettää kerran kuukaudessa tietoa opiskeltavista asioista yms. Minusta kaikki opettajat pitäisi velvoittaa samaan. Se ei vie kohtuuttomasti opettajan aikaa ja vanhemmat pysyvät kärryillä koulutyöstä.
ensinnäkään sinne ei mahdu sellaista joukkoa ihmisiä ja toisekseen herkimpien lasten olisi varmaan vaikea irrottautua vanhemmista, jos he olisivat aluksi koko ajan paikalla. Miksi pitäisi edes olla, kyllähän siellä koulussa pärjätään.