Kunnianhimoisena mutta mt-ongelmaisena olen joutunut hyväksymään, etten pysty etenemään työssä tai elämässä kuten normaalisti. Muita?

Ei vain pystykään etenemään ja menestymään työssä tai ulkoisilla asioilla kuten tahtoisi. Minulla on ollut suuret haaveet, panostusta ja kunnianhimoa mutta olen aina tippunut korkealta. Uudestaan ja uudestaan enkä ole päässyt kunnolla lentoon. Se on vain pakko sitten jossain kohtaa todeta, että minulla ei ole riittäviä resursseja tai kapasiteettia menestyä tässä elämässä ainakaan niin mitä normaalina pidetään.

Minun on tehtävä osa-aikaista työtä, rajattava hmissuhteet hyvin pieneen joukkoon, jotka ovat varmasti turvallisia, harrastettava hyvin maltillisesti jos jokin asia kiinnostaa, ei suorittamalla ja väkipakolla. Minun on elettävä rauhallista, tasapainoista, ennenkaikkea päihteetöntä ja turvallista elämää. Muuten joudun todella huonoon kuntoon.

On ollut hankalaa hyväksyä se ettei kykene edes "keskivertoon" tässä elämässä. Niin se kuitenkin vaikuttaa olevan.