Nolottaako muita, jos joku on selvästi itserakas ja perso kehuille?
Minusta se on jotenkin irvokasta. Vaivaudun aina jotenkin valtavasti, jos joudun sellaisen ihmisen seuraan, joka on jatkuvasti ihan itsekehun partaalla. Ei siis ole pakko olla edes mitenkään leuhka, mutta puheista huomaa että harha omasta erinomaisuudesta on kova. Yleensä tällaisen ihmisen saa olemaan innokkaasti samaa mieltä ja hymyilemään korvasta korvaan, jos vain vihjaiseekin että hän on ollut jossain asiassa oikeassa tai hyvä.
Avaudun tästä, sillä haluaisin vinkkejä siihen miten suhtautua. Harvoin menen missään sosiaalisessa tilanteessa lukkoon, mutta tällaisten ihmisten seurassa vaivaannun, ja myötähäpeä estää keksimästä mitä tehdä. Toisaalta ei yleensä tarvitse tehdä mitään, kun nämä ei huomaisi kumminkaan. Paitsi jos kehuu, tietysti. Miten muut toimii, vai haittaako tuollainen ketään edes? Olen huomannut että itseäni häiritsee moni sellainen asia, joihin toiset ei edes kiinnitä huomiota.
Kommentit (8)
Minun entinen pomoni oli tuollainen. Muuten oli todella miellyttävä tyyppi ja sinänsä en ihmettele että rakastaa itseään, koska on oikeasti tosi pätevä ja mukava henkilö. Saanut paljon aikaan urallaan. Jotenkin en päässyt kuitenkaan yli tuosta itserakkaudesta, yleensä arvostamani ihmiset on aivan päinvastaisia.
Oonko jotenkin epäonninen, kun mun mielestä valtaosa ihmisistä on tuollaisia? En itse vaatimattomana tiedä ikinä miten suhtautua.
Julkkiksista hyperitserakkaan kuvan itsestään antavat Tuure Boelius ja Saara Aalto ja Sedu Koskinen. Vissiin elämänkertansa perusteella Sanna Marinkin.
Arkielämässä tapaamani tyypit on olleet vanhempia mieshenkilöitä, ei juuri muut ihmiset.Nuo miehet on pohjattomasti kehuneet itse itseään ja aina olleet parhaita kaikkialla ja kaikessa.Raskaita ihmisiä.
Nää tunnistaa heti täytehuulista ja muovi-ihosta. Pidän lapsellisina ja hieman yksinkertaisina.
Mulle ei tule myötähäpeää, koska en voi mitenkään samastua näihin ihmisiin tässä suhteessa. Mutta ärsyttää ja kiusaannuttaa kyllä, enkä myöskään tiedä, mitä sanoisin. Olen yleensä hiljaa ja kohta alan puhua jostain muusta kuin siitä kehumastaan asiasta.
Kyllä. Yleensä se on vanhempi mieshenkilö ja jos joku muu paikallaolijoista ei ala kehua, niin saattaa jopa itse alkaa kehua itseään.
Itse oon sellainen, että jos saan jonkun harvinaisen kehun, se kyllä ilostuttaa.
Jaan myös muille kehuja paljon. Suomessa yleensä ei kehuta, eikä itsekehuta. Mieluummin kehutaan muita ja itseä, kun ettö kukaan ei sano positiivista mistään..
Jos taas itsekehu on sellaista,että toisia haukutaan ja kehutaan itseä, se on ylimielistä. Tai jos nyt taukoamatta 247 joku kehuu itseään.
Myötähäpeän tunne nousee väkisinkin. Erittäin vaivaannuttavaa. Haluan vain pois tuosta tilanteesta ja näiden ihmisten läheisyydestä. Poistun hiljaa paikalta ja jätän nuo omiin oloihinsa. Tulevaisuudessa pidän etäisyyttä, enkä halua olla missään tekemisissä.