Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka pelkäät puhelimessa puhumista, mikä siinä aiheuttaa pelkoa tai ahdistusta?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Se ettei näe vastapuolen ilmeitä ja ei koskaan tiedä kuka soittaa jos numero on outo.
Miksi se pelottaa, ettet tiedä kuka soittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vtutusta aiheuttaa se, kun porukka soittelee, vaikka niillä ei ole mitään asiaa. En jaksa tuhraa lätinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei näe vastapuolen ilmeitä ja ei koskaan tiedä kuka soittaa jos numero on outo.
Miksi se pelottaa, ettet tiedä kuka soittaa?
Huijauspuhelut.
Nuorena, kun vielä pelkäsin asioita, puhelimessa puhuminen oli pelottavaa kun piti hoitaa sellaisia asioita, mistä ei oikein ymmärtänyt. Esim soittaa veroasioista tai vakuutuksista tai sähkösopimuksesta tms. Pelko tuli siitä, että osaako selittää asiansa järkevästi ja kysyä oikeat kysymykset ja vielä tajuta vastaukset eikä änkyttää liikaa tai vaikuttaa typerältä. Suorituspaineita siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei näe vastapuolen ilmeitä ja ei koskaan tiedä kuka soittaa jos numero on outo.
Miksi se pelottaa, ettet tiedä kuka soittaa?
En osaa sanoa ei ja otan kaiken, mitä minulle myydään 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vastaa kenellekään joka soittaa, JOS ON OIKEETA ASIAA NIIN SITTEN LAITTAA TXTARIN!!
T. AV mamma
Jos siellä on haastemies soittamassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottaa etten saa selvää puheesta enkä pysty kompensoimaan lukemalla huulilta.
Tästä pitäisi nyt tulla aaveen pisin ketju, sen verran tuntuu puhuminen puhelimeen pelottavan ihmisiä.
Huuuiii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan omien asioideni hoitamista puhelimitse, esim. terkkariin tai verotoimistoon tms jos pitäisi soitella niin venytän viimeiseen asti.
Kuitenkin itse töissäni vastaan satoihin puheluihin viikossa, asiakaspalvelua :D Eikä ole mitään ongelmaa hoitaa niiden toisten ihmisten asioita :D
Jos on joku virallinen puhelu niin pelkään jäätyväni täysin enkä muista mitään. Mulle kävi kerran niin että kysyttiin osotettani enkä muistanut sitä jännitykseltäni, tai ikuisuudelta tuntuvan tauon jälkeen onneksi muistin. Siitä lähtien olen pitänyt aina muistilappua, jossa on omat osotteet, henk.tunnukset ja puh.numerot, mutta silti se on ahdistavaa. Mulla on ehdistuneisuushäiriö ja ehkä luulisi, että puhelimessa olisi helpompi asioida kuin face to face, mutta ei se ole niin mulle - vähän helpompaa on kasvotusten. Tuntemattomat numerot taas pelottaa, koska pelkään huonoja uutisia, että on sattunut jotain kauheaa läheisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää normaalin ihmisen kanssa keskustelua. Mutta jos toinen manipuloi, kuulustelee, utelee epämääräisesti ja raivoaa kuin toinen ei olisi edes ihminen, jättäisin ne performanssit jollekin toiselle.
Ei mikään. Vastaan ihan sujuvasti. Silti suurin osa soittajista on asiattomia. Jotain sukulaisia, jotka käyttävät trauma dumppinaan, pyytävät palveluksia ja loukkaantuvat kun en ole innostunut toimimaan hyppykeppinä. Jopa viranomaiset VITTUILEVAT eivätkä noudata omia velvollisuuksiaan. Miehet soittavat vongatakseen pillua. Miksi vastaisin, kun kaikki yhteydenotot ovat pelkkää paskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä pitäisi nyt tulla aaveen pisin ketju, sen verran tuntuu puhuminen puhelimeen pelottavan ihmisiä.
Huuuiii.
No ei kai kukaan tule tällaiseen ketjuun, jonka tarkoitus on pilkata, tule kertomaan mitään.
Puhelin on ikävä paikka, jos vastapuoli päättää nöyryyttää sillä puhelulla. Siinä kun ei pääse pakoon. Puhelua voi venyttää ja venyttää, sanomatta mitään järkevää. Äänensävyllä voi myös ahdistella. Liekö nuoria ahdisteltu, kun heillä on tätä kammoa niin paljon? Minuakin on, vanhaa akkaa, joten voi vain kuvitella, mitä se on nuoremmilla.
Työpaikan kysely on kaikista ahdistavinta. 90 % saa vain vttuilua ja ivanaurua kun soittaa. Virastoihin yms soitot sujuu ihan kivasti, siellä on aina ammattimaiset asiakaspalvelijat vastaamassa.
Tämä on kyllä mielenkiintoinen kysymys. Itse olin kolmekymppiseksi asti sellainen että jos outo numero tai tuntematon numero soitti, pelkäsin vastata. Joskus vastasin, yleensä en.
Sitten menin töihin, missä piti jatkuvasti päivittäin soitella ihmisille joita et tunne ja päinvastoin, he soittelivat minulle. Koska se oli työtä, jokaiseen puheluun oli vastattava. Eikä ollut kyse mistään puhelinmyynnistä, vaan koordinaattorityöstä isoilla rakennustyömailla.
Siinä sitä tottui tuntemattomien kanssa puhumiseen, tätä työtä tehnyt nyt kymmenen vuotta ja osa ihmisistä kenen kanssa puhun viikoittain on sellaisia joita en ole koskaan edes livenä nähnyt vaikka ensimmäisen kerran juteltiin vuonna 2015.
Kokemuksen myötä uskallan siviilissäkin vastata tuntemattomiin ja soitella tuntemattomille asioita hoitaakseen. Sambiasta tulleisiin huijauspuheluihinkin on vastattu monesti, yleensä siinä vaiheessa rupean vänkkäämään savon murretta niin lopettavat puhelun pikaiseen.
Sitä en kyllä tiedä, mikä siinä on ettei ennen uskaltanut. Jotain siinä pelkäsi niin kovasti.
Ei siinä auta kuin vastata ja olla rohkeutta lyödä luuri korvaan jos puhelu on negatiivinen. Itselläni oli aina jotenkin sellainen olo taustalla ettei kehtaa millään lyödä luuria korvaan vaan pitää saada sanottua ettei kiinnosta, kiitos ja hei..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei näe vastapuolen ilmeitä ja ei koskaan tiedä kuka soittaa jos numero on outo.
Miksi se pelottaa, ettet tiedä kuka soittaa?
Huijauspuhelut.
Niissä ei ole mitään pelättävää, kun käyttää aivojaan eikä anna tietojaan kenelle tahansa. Ei kukaan pelkällä puhelimeen vastaamisella saa sinulta rahoja tililtä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on joku virallinen puhelu niin pelkään jäätyväni täysin enkä muista mitään. Mulle kävi kerran niin että kysyttiin osotettani enkä muistanut sitä jännitykseltäni, tai ikuisuudelta tuntuvan tauon jälkeen onneksi muistin. Siitä lähtien olen pitänyt aina muistilappua, jossa on omat osotteet, henk.tunnukset ja puh.numerot, mutta silti se on ahdistavaa. Mulla on ehdistuneisuushäiriö ja ehkä luulisi, että puhelimessa olisi helpompi asioida kuin face to face, mutta ei se ole niin mulle - vähän helpompaa on kasvotusten. Tuntemattomat numerot taas pelottaa, koska pelkään huonoja uutisia, että on sattunut jotain kauheaa läheisille.
Mulla sama. Paperi lapulla pöydällä nimi, osoite, henkilötunnus ja pankkitunnukset. Niitä tuntuvat kyselevät viranomaiset joskus useammankin kerran viikossa. Ne täytyy antaa pilkulleen oikein, että saavat asiani hoidettua kuntoon.
Hilma 64
Se ettei näe vastapuolen ilmeitä ja ei koskaan tiedä kuka soittaa jos numero on outo.